Kumpi lukion jälkeen?
Opiskelemaan lähihoitajaksi ja erikoistumaan mielenterveys- ja päihdetyöhön vai psykiatriseksi sairaanhoitajaksi?
Kommentit (15)
Ei kumpikaan. Hoitotyö on psykiatrisella puolella suureksi osaksi kaikkea muuta kuin potilaiden hoitamista. Jos haluat päästä oikeasti auttamaan psykiatrisista ongelmista kärsiviä niin opiskele vaikka toimintaterapeutiksi tai psykologiksi.
Sairaanhoitaja tietysti, parempi paikka, paremmin mahdollisuuksia työllistyä, esim. laitoshoitoon ei useinkaan lähihoitajan koulutuksella palkata kuin vaipan vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei kumpikaan. Hoitotyö on psykiatrisella puolella suureksi osaksi kaikkea muuta kuin potilaiden hoitamista. Jos haluat päästä oikeasti auttamaan psykiatrisista ongelmista kärsiviä niin opiskele vaikka toimintaterapeutiksi tai psykologiksi.
Psykiatrinen sairaanhoitaja voi työskennellä esimerkiksi terveysasemalla, hän tarjoaa mm. keskustelu apua ihmisille, konsultoi lääkäreitä yms. Eli pääsee varmasti tekemään työtä ihminen hyvinvoinnin eteen.
Ainakin lh-opiskelijoiden keskuudessa on tällä hetkellä trendikästä hakeutua mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalalle.
Moni varmaan oikeasti uskoo pääsevänsä sitä kautta osallistumaan potilaiden kuntoutumiseen ja auttamaan heitä kohti parempaa elämää, ehkä jopa olemaan osa jonkun selviytymistarinaa.
Karu totuus valkenee sitten työharjoittelussa tai viimeistään työelämässä.
Lähihoitajan tutkinnolla ei pääse tekemään mitään mielenkiintoista mt/päihde-puolella vaan homma on lähinnä perushoitoa kuten vanhuspuolellakin.
Vähän kärjistäen siis; mt-työhön erikoistunut lähihoitaja ei kuntouta tai auta ketään, vaan tekee vaipanvaihtoa, suihkutuksia, lääkkeenjakoa ja askarteluhetkiä kroonisesti sairaiden asumisyksiköissä joissa asuu vain "toivottomia tapauksia".
Vierailija kirjoitti:
Ainakin lh-opiskelijoiden keskuudessa on tällä hetkellä trendikästä hakeutua mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalalle.
Moni varmaan oikeasti uskoo pääsevänsä sitä kautta osallistumaan potilaiden kuntoutumiseen ja auttamaan heitä kohti parempaa elämää, ehkä jopa olemaan osa jonkun selviytymistarinaa.
Karu totuus valkenee sitten työharjoittelussa tai viimeistään työelämässä.
Lähihoitajan tutkinnolla ei pääse tekemään mitään mielenkiintoista mt/päihde-puolella vaan homma on lähinnä perushoitoa kuten vanhuspuolellakin.
Vähän kärjistäen siis; mt-työhön erikoistunut lähihoitaja ei kuntouta tai auta ketään, vaan tekee vaipanvaihtoa, suihkutuksia, lääkkeenjakoa ja askarteluhetkiä kroonisesti sairaiden asumisyksiköissä joissa asuu vain "toivottomia tapauksia".
Joo, lähihoitajat päätyvät yleensä tekemään niitä fyysisempiä perushommia. Ja jotkut mainostavat koulutuksia lähes valhein. Lähihoitajan työstä voi saada niin vääristyneen kuvan, että tajuaa tosiaan vasta harjoittelussa, ettei kestä. Toisaalta taas joku joka pitäisi ammatista ei välttämättä hae opiskelemaan, kun lähihoitajan työstä puhutaan niin ristiriitaisin sävyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumpikaan. Hoitotyö on psykiatrisella puolella suureksi osaksi kaikkea muuta kuin potilaiden hoitamista. Jos haluat päästä oikeasti auttamaan psykiatrisista ongelmista kärsiviä niin opiskele vaikka toimintaterapeutiksi tai psykologiksi.
Psykiatrinen sairaanhoitaja voi työskennellä esimerkiksi terveysasemalla, hän tarjoaa mm. keskustelu apua ihmisille, konsultoi lääkäreitä yms. Eli pääsee varmasti tekemään työtä ihminen hyvinvoinnin eteen.
No aika vähän. Psykiatriset sairaanhoitajat eivät ole psykoterapeutteja (elleivät ole erikseen sellaista koulutusta käyneet) joten heidän tarjoamansa keskusteluapu on melko pintapuolista ja lyhytaikaista (esim. 1-2 kertaa, tai sitten pitkäaikaispotilaille 1krt kuukaudessa).
Ja lääkärin konsultoiminen nyt ei varsinaisesti ole potilaan hoitamista, koska varsinaisen työnhän siinä tekee lääkäri eikä neuvoa pyytänyt hoitaja.
Kannattaa, jos haluat päästä tekemään mm. seuraavia asioita:
- Kertomaan puolitotuuksia ja jopa suoranaisia valheita potilaille ja omaisille. Esim. hoitajan pitää pystyä väittämään että psykoosilääkkeet ovat turvallisia eikä niistä tule vakavia haittavaikutuksia, vaikka lääkkeiden pakkausselosteissa selkeästi kerrotaan toisin.
- Klotsapiiniä käyttäville pitäisi jotenkin pystyä selittämään, että lääke on täysin turvallinen mutta silti pitää käydä joka kuukausi verikokeissa varmistamassa ettei se ole aiheuttanut leukemiaa tai hengenvaarallista valkosolukatoa.
- Painostamaan potilaita ottamaan lääkkeensä vaikka niistä tulisi vakavia haittavaikutuksia (mm. Parkinsonismi, tardiivi dyskinesia, akatisia, unettomuus). Tästä tulee muuten ihan kamalat tunnontuskat.
- Jos painostus ei toimi, hoitajat sitovat ja riisuvat potilaan ja piikittävät väkisin lääkkeet. Ja katsovat syyllisinä vierestä kun potilas kärsii haitoista, esim. jäykistyy kävelykyvyttömäksi tai kärsii erittäin kivuliaista ja voimakkaista lihasnykäyksistä.
Vierailija kirjoitti:
sairaanhoitajaksi.. hyvät massit!
Niin, kunhan on kiinni pyhät ja viikonloput, tekee paljon tuplavuoroa ja tulee vapailtakin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkis
Tosi vaikea päästä
Tee mieluummin sellaista työtä jolla on arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkis
Ehdottomasti. Miksi kaikki ei mene lääkikseen. Ei kummoisia pääsykokeitakaan, lähes kaikki lukion suorittaneet pääsevät. Onko pieni palkka syynä kun ei kaikkia kiinnosta?
Myöhemmin voi sitten vaihtaa alaa jos ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Tee mieluummin sellaista työtä jolla on arvoa.
Näin on. Sen reilun 40 vuotta voi tehdä arvokasta työtä vaikka kyseinen työ ei kiinnostaisi pätkän vertaa.
Ei kumpikaan.