Kertokaa muistojanne. Millainen on "oikeaoppinen" joulu äidin tai anopin mielestä?
Meillä oli niin paljon kaikkea puuhaa että hyvä jos ehti jouluna edes rauhoittua. Koko ajan olisi pitänyt olla koristelemassa seiniä tai suoristamassa aterimia pöydällä. Vain täydellisyys kelpasi.
Kommentit (3)
Kaikki perheet taaplaa tyylillään, mutta rakastin meidän jouluja lapsina. Äiti tykkäsi laitella joulua ja hän aloitti sen hyvissä ajoin niin, että hyvin mietitty oli puoliksi tehty. LIioittelematta oli hyväntuulinen ilmapiiri ja mummi mukana, joka myös tykkäsi häärätä joulua.
Jaoimme hommat. Isä pakkasi meidät lapset takapenkille ja kierrettiin viemässä joulutervehdyksiä isotädeille tai isän serkuille yms. Oleltiin kohteissa vähän aikaa ja saatiin tietysti nameja popsia samalla. Isä myös hankki kuusen ja vanhempien joulujuomat. Kännejä ei kukaan ottanut ja minulle jäi ihan kiva muistikuva, miten isä ja äiti joivat viskiä rupatellen keskenään meidän lasten riehuessa lahjojen kanssa.
Mitään erityisiä perinteistä meillä ei ollut. JOnkun kerran käytiin joulukirkossa, mutta se ihmismäärä pk-seudulla on älytöntä ja vanhempat onneksi lopettivat sen "perinteen".
Kiitoskirjeet lahjoista piti joulun jälkeen kirjoittaa sukulaisille.
En itse kuitenkaan jaksaisi samaa joulun järkkäämistä kuin äitini jaksoi.
Vierailija kirjoitti:
Äiti kieltää ketään osallistumasta valmisteluihin, jotta voi koko joulun kiukutella miten hän yksin on joutunut kaiken tekemään. Tosin kiukuttelee että teki yksin kaiken, vaikkei olisi tikkua ristiin joulun eteen laittanut.
Lahjojen kanssa pitää odottaa mahdollisimman myöhään, jotta lapset ovat ennen lahjoja mahdollisimman levottomia ja eivät ehdi leikkiä lahjoilla ennenkuin pitää mennä nukkumaan.
Teillä on ollut perinteinen suomalainen joulu.
Äiti kieltää ketään osallistumasta valmisteluihin, jotta voi koko joulun kiukutella miten hän yksin on joutunut kaiken tekemään. Tosin kiukuttelee että teki yksin kaiken, vaikkei olisi tikkua ristiin joulun eteen laittanut.
Lahjojen kanssa pitää odottaa mahdollisimman myöhään, jotta lapset ovat ennen lahjoja mahdollisimman levottomia ja eivät ehdi leikkiä lahjoilla ennenkuin pitää mennä nukkumaan.