miten oppisin vähentämään tai lopettamaan lapsilleni rumasti puhumisen?
Tajusin tänään, että puhun lapsilleni tosi rumasti suuttuessani. Siis TODELLA rumasti. Puolustuksekseni voin sano, että olen hoitanut nyt 3vko kolmea alle 5 vuotiasta yksin 24/h ja vapaa hetki tulisi kyllä tarpeeseen. Huomaan väsyneenä puhuvani aivan kauheita.
Saatan sanoa lastani älyvapaaksi, hölmöksi, tyhmäksi, ärsyttäväksi. Kiroilla ja mekastaa noin muutenkin. Varsinkin vanhin lapsista alkaa selkeästi ihmettelemään sanomisiani ja pahoittaa niistä jo mielensäkin. Ja minua tietysti hävettää ja itkettää kun sanoin niin pahasti, että toiselle tulee suru puseroon.
Miten tällaisesta pääsisi eroon? Tietysti leolla varmaan olisi hyvä vaikutus, mutta helpotusta ei tähän ole ielä pitkään aikaan luvassa. Haluaisin kuitenkin puhua lapsilleni kauniimmin myös kiukkuisena.
Kommentit (2)
Kuulostaa ihan kamalalle, kun naapuri huutaa pihassa lapsilleen ja mieskin saa osansa. Välillä kuulostaa ihan itseltäni ja järkytyn.
niin ehdit hetken miettiä ennen kuin sanot mitään ja kun suuttumus ehtii laskea muutaman sekunnin, et sano enää heti ekaa sanaa mikä mieleen juolahtaa vaan ehdit ajatellakin. ajattele että ne on pieniä kullannuppuja! sun ihanat lapset. vaikka mitä typeryyksiä välillä tekeekin :)