Onko muita, ketkä pelkää kauniita/komeita ihmisiä?
Minä pelkään, vielä ihan aikuisenakin. Olen itse ruma ja luonteeltani arka ja ujo. Pelkään kyllä kaikkia ihmisiä yleensäkin, mutta varsinkin kauniiden/komeiden kohdalla pelkään vielä enemmän. En voisi ikinä kuvitellakaan puhuvani kenenkään komean miehen kanssa yhtään mitään (olen itse nainen) ja välttelen esim. komeita miesasiakaspalvelijoita, koska olen niin nolo. Punastelen ja ääni värisee. Mietin vain, että onko kellään muulla tällaista vielä aikuisiällä? Kun jotenkin tuntuu, että tällaiset ongelmat on yleensä vain teinien ongelmia niin on hassua olla aikuisena tällainen.
Kommentit (4)
Kuten myös. Minun on vaikea suhtautua todella kauniisiin ihmisiin. Pelkään, että ahmin heitä silmilläni, ja sitten puhuminen heille on vaikeaa.
Olen ns. edustustehtävissä törmännyt samaan ilmiöön, siis mies naiselle, ja olen yrittänyt illan mittaan, jos mahdollista, päästä juttuyhteyteen kyseisen henkilön kanssa. Uraohjuksia on tapaamiset täynnä mutta minua kiinnostavat juuri sellaiset naiset, jotka eivät markkinoi itseään mutta ovat lopulta asiansa osaavia ja muutenkin kiinnostavia ja siten ihania.
Olen aina saanut kuulla olevani todella kaunis nainen. Minulla on sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö, jonka takia olen aina ollut epävarma kaikennäköisten ihmisten kanssa. Aikuisiällä on kyllä ollut helpompaa, kun olen työstänyt asiaa.
Mutta kyllä nuorempana hyvännäköiset miehet saivat enemmän epävarmuutta aikaan, kuin ns tavismiehet. Tuli juuri semmoinen punastelu-nolo-olo. Kauniit naiset myös aiheuttivat epävarmuutta, mutta eri tavalla. Mietin aina, että he ajattelevat minun olevan täysi surkimus. No, onneksi ikä on tuonut kehitystä tähän asiaan.
Minä tunnistan ilmiön, vaikka olen tai ainakin nuorena olin itsekin kaunis. Mutta samalla hyvin arka ja huonoitsetuntoinen.