Lue keskustelun säännöt.
Miten alle 10v lapsenne ovat suhtautuneet eroon?
13.07.2010 |
Meillä on miehen kanssa nyt mitä ilmeisimmin edessä ero. Mietityttää ihan hirveästi miten 3-8 vuotiaat lapset reagoivat, kun kerromme erosta ja miten he oireilevat sitten eron jälkeen.
Ja tilanne on eron jälkeen sellainen, että minä muutan lasten kanssa kotipaikkakunnalleni suomeen ja mies jää omalleen ruotsiin eli lapset eivät tulisi näkemään isäänsä mitenkään useasti. Esim lapset eivät voi mennä vain viikonlopuksi isälleen ja esikoisen koulunkäynti estää pidemmät lyläilyt muulloin, kuin loma-aikaan.
Kommentit (6)
Miksi eroatte? Eikö todellakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa? Kaikista ongelmista voi selvitä. Jos kyseessä ei ole hakkaamista, ryyppäämistä tai henkistä väkivaltaa, älä ihan oikeasti eroa. Se tuhoaa kaiken. Niin moni kärsii, myös läheisenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja 31 vuotiaana vakava masennus.
Tarjoa lapsellesi tasapainoa, eroat tai et. Tasapainoinen arki on tärkeintä.
Eroa en kuitenkaan suosittele, kuin viimeiseen hätään (tai alkoholisti /väkivaltatapauksissa heti).
Lapsen perusturvallisuus ja maailmankatsomus järkkyy. Vaikuttaa aikuisuuteen ja tuleviin omiin parisuhteisiin.
Miksi eroatte? Eikö todellakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa? Kaikista ongelmista voi selvitä. Jos kyseessä ei ole hakkaamista, ryyppäämistä tai henkistä väkivaltaa, älä ihan oikeasti eroa. Se tuhoaa kaiken. Niin moni kärsii, myös läheisenne.
Miehellä on ollut jo vähintään 2v töissä todella kiireistä ja sitä kautta tullut paljon ongelmia. Tilanne on ajautunut siihen, että mies ei arvosta perhettä enää vaan ryyppää ja viettää aikaa mielummin kavereitten kanssa.
Mies on tönäissyt minut vasten seinää niin, että selässäni oli iso mustelma eikä mies näe olevansa syyllinen tapahtuneeseen.
Kaikki miehen sukulaiset ja lähes kaikki tututkin ovat sanoneet, että mies on muuttunut todella oudoksi ja erityisesti itsekkääksi. Miehen nykyiset arvot on hyvin syvältä.
Ja mikä huvittavinta... Minä olen tässä se, joka yrittää pitää liiton kasassa. Pelkään hyvin paljon lasten reagointia. Pelkään itse myös omaa tulevaisuuttani.
Mutta kun mies sanoo minun yrityksistäni huolimatta minulle, että olen vastenmielinen ym ja sanoo suoraan, että hänellä ei ole mitään kiinnostusta olla minun kanssa yhdessä (liekkö on sitten jo joku muu kierroksessa) niin ei tässä pajon enää vaihtoehtoja ole ellei ihmettä tapahdu.
ap
ymmärtää tilanteen vakavuuden ja perheenne epätasapainon lasten kannalta.
Uskon, että selvitä myös erosta hienosta. Katkeroittavaan parisuhteeseen, tukahduttavaan tunteeseen, väkivallan pelkoon ja viinan/kaljan hajuun ei kannata jäädä. Et halua sellaista tarjota lapsillesikaan.
Hakeudu psykiatrin/psykologin/sosiaalityöntekijän/perhetyöntekijän/diakoniatyöntekijän puheille alkumetreillä ja kerro rauhassa surullisesta tilanteestanne. Pohdi rauhassa vaihtoehtoja. Hae keskusteluapua siihen miten lapsia valmistella mahdolliseen erotilanteeseen.
Selviätte kyllä. Voimia sulle sisko. Olet arvokas, älä jää pahaan oloon liian pitkäksi aikaa. Mutta hoida myös itseäsi jos päädyt eroon. Ero on iso juttu, ja usein hetken helpotus, mutta tarvitset myös itse tukea.
Et ole yksin.
"tuli narsisti koska vanhemmat erosivat kun lapsi oli 1,5 vuotta", "sairastuin masennukseen 20 vuotta myöhemmin"... Ei noilla todennäköisesti ole eron kanssa mitään tekemistä!
Omat vanhempani eivät eronneet, ja minä olen ollut masentunut. Omat alle 10-v lapset ovat ottaneet eron hienosti, 2 kodin järjestelmässä kyllä elämme, ja olemme ystäviä.
Ero riidattomastakin liitosta voi olla hyvä ja vaikuttamatta lapsiin, koska silloin on mahdollista tehdä hyvä ero.
Kai täällä edes joku eron kokenut on...