Kokemuksia exän vainoharhaisuudesta ja yhteishuoltajuus

Onko kenelläkään kokemusta otsikon aiheesta?

Ex mies oli lievästi vainoharhainen jo avioliitossa. Kuvitteli perusteettomasti että esimerkiksi petän ja että juonittelen jotain pahaa häntä vastaan. Sitten hän esitti ns todisteita näistä vainoharhoistaan ja kun yritin puolustautua, hän sai raivokohtauksia koska piti harhojaan totuutena. Hänen mielestään esimerkiksi se, että en kutsunut työkavereitani kotiimme kylään vapaa-ajalla oli merkki että petän työkavereiden kanssa, muutoinhan voisin hyvin kutsua heitä kotiimme.

Erosta pari vuotta ja exän vainoharhaisuus on pahentunut. Viestittelee jatkuvasti että yritän hyötyä hänestä vaikka en ole edes halunnut nähdä häntä eron jälkeen. On perusteettomasti epäillyt että mustamaalaan häntä lapsille ja kuulemma piilotan lasten vaatteita. Kaikki täyttä valhetta ja exän vainoharhaisuutta. Mikään puolustautuminen ei auta, hän on niin vakuuttunut ajatuksistaan ja sanoin hyökkää toistuvasti kimppuun.

Mua ei kiinnosta exän terveydentila muuten kuin että kohtelisi lapsia hyvin. Nyt on kyllä yhden lapsen kanssa riidoissa.

Onko kenelläkään kokemusta mikä tuo exän vainoharhaisuus on lääketieteen näkökulmasta? Onko kyseessä joku ihan oikea ja vakava mielenterveysongelma ja mitenköhän tämä tästä etenee. En halua että lapsille tai minulle tapahtuu jotain.