Minkä (epätoden) uskomuksen olette antaneet vaikuttaa elämäänne?

Että kun annan paljon niin saan paljon takaisin. En saa. 

Tuo sama kuin ap:lla, vaikka oikeampi kuvailu olisi ollut hitaasti lämpiävä. Silloin kun olin lapsi ja nuori niin ei tuollaisesta termistä mitään tiedetty. Se oli raakaa peliä, jos et ollut heti isossa joukossa suuna päänä oli tuomio ja kohtalo selvillä, ujo, arka jne. Sen jälkeen kun ei kukaan edes yritä rohkaista oikealla tavalla mukaan tuntee olevansa vain ja ainoastaan viallinen yksilö ja se sitten vaikuttaa lopun elämää.

Että laihduttaminen olisi hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Tuo sama kuin ap:lla, vaikka oikeampi kuvailu olisi ollut hitaasti lämpiävä. Silloin kun olin lapsi ja nuori niin ei tuollaisesta termistä mitään tiedetty. Se oli raakaa peliä, jos et ollut heti isossa joukossa suuna päänä oli tuomio ja kohtalo selvillä, ujo, arka jne. Sen jälkeen kun ei kukaan edes yritä rohkaista oikealla tavalla mukaan tuntee olevansa vain ja ainoastaan viallinen yksilö ja se sitten vaikuttaa lopun elämää.

Juu ja sitten kommentoidaan, että "veikö kissa kielen" ja "antaisit välillä muillekin suunvuoron, hehheh". Tätä tapahtui ihan kaikkialla. En tiedä miksi jonkun lapsen hiljaisuudesta piti tehdä joku elämääkin suurempi numero.

Ap

Että olen huonompi kuin muut, ujo, arka ja hiljainen. Että tunteeni ja toiveeni ovat jotenkin hävettäviä.

Uskoin monta vuotta, että olen tyhmä enkä pärjää koulussa, joten korkeakoulu on pois suljettu. Aikuisiällä kävikin ilmi, että olen tavallista älykkäämpi ja korkeakoulussakin sujuu hyvin. Lapsuuden ongelmat selittyikin vajaavaisilla sosiaalisilla taidoilla. Niissäkin olen tullut paremmaksi.

Kotona opetettiin uskomaan jeesukseen ja sen pohjalta kaikkiin ihme juttuihin. Onneksi kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin jättää nuo hömpötykset taakseni ja elää täyttä elämää ilman painostavia uskomuksia. 

Pidin puolisoa itseäni fiksumpana, koska hän on saanut elää hyvää elämää vaihto-oppilasvuosineen, kielikurssineen, ratsastaen jne. Heräsin siihen, että hänellä on kovin yksioikoinen käsitys maailmasta. Olen antanut jatkossa oman mielipiteeni kuulua. Aivan sama, vaikkei se ole sama kuin puolisolla.

Että Perussuomalaiset on suomalaisten puolella.

Minulla on sitten taas päinvastoin kun aloittajalla. Minua on kuvattu sosiaaliseksi, ystävälliseksi, pirteäksi, helposti lähestyttäväksi, hyväksi esiintyjäksi jne. Todellisuudessa olen erakko, joka ei voi sietää ihmisiä. En nauti esiintymisestä tai puhumisesta yhtään kenellekkään. Lapsena kun vanhemmat käskivät mennä kavereiden kanssa pihalle leikkimään, niin todellisuudessa menin yksin metsään ja kiipesin koivuun nukkumaan.

N32

Olen elänyt liian kauan (ja myös toteuttanut sitä!) uskomuksessa että en ole rakkauden arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Uskoin monta vuotta, että olen tyhmä enkä pärjää koulussa, joten korkeakoulu on pois suljettu. Aikuisiällä kävikin ilmi, että olen tavallista älykkäämpi ja korkeakoulussakin sujuu hyvin. Lapsuuden ongelmat selittyikin vajaavaisilla sosiaalisilla taidoilla. Niissäkin olen tullut paremmaksi.

Minulla sama juttu koulun kanssa. Oma äitini on ollut kyllä paras aliarviomisessani, haukkui työpaikkanikin suojatyöksi, kun pitää minua jotenkin vajaaälyisenä. Välillä kyllä epäilen, että sain sen korkeakoulututkinnon huijaamalla, vahingossa tai säälistä.

Ap