Onko itsekästä pyrkiä haluamaansa kouluun?

Jos haluaa ja panostaa johonkin niin kyllä

Intohimojaan kannattaa seurata

Miksipä ei

Kos rahat riittää

Ei ole itsekästä. Totta kai pitää mennä sinne minne haluaa, jos siihen on mahdollisuus.

Miksi se haluamaansa kouluun pyrkivä ei saisi olla itsekäs? Miksi juuri hänen pitäisi elää toisten ihmisten ehdoilla?

Rahoitus sen  sanelee loppujen lopuksi.

Iso osa joutuu muuttamaan tuossa iässä, ei se ole itsekästä, se on ainoastaan suomalaisen koulutuspolitiikan tavoitteen mukaista.

Isovanhempasi muuttivat oppikoulun takia kotoa jo 11v iässä, joten pidätkö heitä itsekkäinä?

Riippuu syistä hakeutua sinne eri paikkakunnan lukioon. Jos lukio on erikoislukio, jollaista ei ole omassa kaupungissa, ymmärrän. Jos lukio on "vain hienompi", sitten asiasta kyllä pitäisi keskustella. Tai joka tapauksessa asiasta täytyisi käydä perusteellinen keskustelu.

Oma lapseni ysillä pohdiskeli myös asiaa, oli aikeissa hakea urheilulukioon toiselle paikkakunnalle (vaikka omalla paikkakunnallakin on urheilulukio). Perusteet toiselle paikkakunnalle hakemiseen olivat hyvät, mutta loppujen lopuksi päätyi hakemaan oman kaupungin urluun ja pääsi. Tosin kolmannelle vuodelle vaihtoi sitten paikkakuntaa ja lukiota, urheilun perässä (mutta on jo täysi-ikäinen).

No siis oli perhe, jossa oli kolme lasta. Vanhin lapsista tiesi peruskoulun yläasteella eli siis nykyisessä yläkoulussa ollessaan, että hänestä tulee isona kasvatustieteiden maisteri eli alakoulun luokanopettaja. Hän pyrki kotipaikkakunnalla olevaan normaaliin lukioon ja kirjoittikin sieltä ylioppilaaksi. Lukioaikana oli tullut vaihtoehtoja opintosuunnitelmiin ja lopulta olikin niin, ettei hän koskaan opiskellut kasvatustieteiden maisteriksi vaan monta muuta ammattia, eikä vieläkään tiedä, mikä hänestä isona tulee

Perheen toinen lapsi halusi tiettyyn erityislukioon, joka sijaitsi yli 100km:n päässä kotoa ja sinne hän myös lähti. Tämä oli hänen kannaltaan onnistunut ratkaisu, koska lukion aikana hänelle selvisi, ettei ko ala ole häntä varten vaan haluaa ihan toiselle alalle, mutta kuitenkin lukio oli sinnekin tarpeen. Muutto ennen lukiota osoittautui hyväksi, koska oma ala löytyi sulkemalla jotain vähitellen pois.

Kolmas lapsi tiesi haluavansa amikseen ja sinnekin piti vaihtaa paikkakuntaa, koska ei ollut ihan kaikkialla opiskeltava linja kyseessä. Valmistui amiksesta, sai työpaikan ja on sillä tiellä ollut jo kohta 30 vuotta.

Tällä tarinalla yritän kertoa sitä, että intohimojaan opiskeluiden suhteen kannattaa seurata, mutta kannattaa myös suhtautua avoimin mielin asioihin ja olla valmis muuttamaan omia suunnitelmia.