Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja kaivataan. Miten voisin opetella terveitä rajoja, olen aivan liian suvaitsevainen
14.12.2022 |
Ei ole niin pahaa ihmistä, jolle en voisi suoda edes jonkinlaista empatiaa. Tämä kuitenkin kuluttaa minua itseäni aivan hirveästi ja haluaisin oppia, miten voisin ymmärtää tämän maailman olematta mustavalkoisen tuomitseva, mutta kuitenkin rajoittaa liiallista ymmärrystä.
On järjen vastausta ajatella, että maailmassa olisi puhdasta hyvää tai pahaa. Ei tietenkään ole. Mutta olisi hyödyllistä ja hyväksyttävää tuomita joitain ihmisiä vaikka roviolle miettimättä asioita sen syvällisemmin. Mutta se on tyhmää! Mutta se verottaa liikaa voimia!
Mitä ihmettä oikein tekisin?
Kommentit (34)
Kyllä elämä opettaa viimeistään kun saat aidsin ja tilisi on tyhjennetty ja olet katuojassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä "Sano ei kaikkeen" -päivä?
Ongelma koskee enemmänkin ihmisiä joita en koskaan tapaa. Uutisia luen mahdollisimman, vähän koska se on pahin kuluttaja. Koen katastrofit liian empaattisesti enkä osaa tuomita ketään suoriltaan. Empatia väärintekijää kohtaan kuluttaa voimia tosi paljon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elämä opettaa viimeistään kun saat aidsin ja tilisi on tyhjennetty ja olet katuojassa.
Jos elämässäni olisi mennyt tiettyinä aikoina pykälänkin huonommin, en olisi tässä. Liian moni kuvittelee empatian kumpuavan naiiviudesta ja kokemattomuudesta. Ap
Mene peilin eteen ja opettele sanomaan ei, ei kiitos, ei. Hanki tietoa, myös sellaista mikä ei ole miellyttävää tietää ja rikkoo illuusiotasi maailmasta. On olemassa pahuuttaa. On ihmisiä jotka on ihan oikeasti pahoja, pahuus on niiden liikkeelle paneva voima. On myös niin hölmöj ihmisiä jotka tekee kaikkea pahaa ajattelematta koska ei kykene ajettelmaan.
Laita anustappi kun menet "ravintola"an
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene peilin eteen ja opettele sanomaan ei, ei kiitos, ei. Hanki tietoa, myös sellaista mikä ei ole miellyttävää tietää ja rikkoo illuusiotasi maailmasta. On olemassa pahuuttaa. On ihmisiä jotka on ihan oikeasti pahoja, pahuus on niiden liikkeelle paneva voima. On myös niin hölmöj ihmisiä jotka tekee kaikkea pahaa ajattelematta koska ei kykene ajettelmaan.
Tiedän kyllä aivan normaalin ihmisen tavoin näitä yleisesti pahoiksi tuomittuja ihmisiä. Googlaa Junko Furuta jos haluat järkyttyä.
Kyse ei siis ole tiedon puutteesta vaan tavasta ajatella ja vuotaa turhaa energiaa sellaiseen mistä ei ole mitään hyötyä. Intellektuelli puoleni ei kuitenkaan salli itsepetosta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele suojaamaan energioitasi.
Osui ja upposi, kiitos. Perehdyn tähän. Ap
Pysähdyt ja odotat TARPEEKSI KAUAN. Luota siihen, että saat uuden ajatuksen. Valmis! Laitoit juuri rajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä "Sano ei kaikkeen" -päivä?
Ongelma koskee enemmänkin ihmisiä joita en koskaan tapaa. Uutisia luen mahdollisimman, vähän koska se on pahin kuluttaja. Koen katastrofit liian empaattisesti enkä osaa tuomita ketään suoriltaan. Empatia väärintekijää kohtaan kuluttaa voimia tosi paljon. Ap
Miksi tämä on ongelma? Mikä siinä kuluttaa voimia?
Jos vauva-palsta ei ole tehnyt tehtäviään, mene twitteriin. Siellä ihmiset on vittumaisia ihan omalla naamalla ja nimellään. Kyllä se empatia karisee vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele suojaamaan energioitasi.
Osui ja upposi, kiitos. Perehdyn tähän. Ap
Joo älä perehdy. Ei osunut, eikä uponnut. "Empaattisuutesi" ja tuo itkuntuhruisuutesi ei ole omia tunteitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä "Sano ei kaikkeen" -päivä?
Ongelma koskee enemmänkin ihmisiä joita en koskaan tapaa. Uutisia luen mahdollisimman, vähän koska se on pahin kuluttaja. Koen katastrofit liian empaattisesti enkä osaa tuomita ketään suoriltaan. Empatia väärintekijää kohtaan kuluttaa voimia tosi paljon. Ap
Miksi tämä on ongelma? Mikä siinä kuluttaa voimia?
Jos luen uutisia, katson dokumentteja tai kuulen jostain jotain, missä on selvästi osoitettu hyvä ja paha, aivoni alkavat heti empatiseeraamaan myös sitä ns pahaa. Se kuluttaa tosi paljon energiaa. Esim vaikka uutinen aseellisesta ryöstöstä. Koen myötätuntoa uhria kohtaan tietenkin, mutta myös sitä ryöstäjää. Mikä ajoi hänet tähän tilanteeseen ja kuinka paha olo hänellä on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tämä tässä nyt ei kuulu minulle"
Jaa. Minäkin olen empaattinen kaikkia, myös väärintekijöitä kohtaan, koska koen että ei vapaata tahtoa oikeasti olekaan, vaan kaikki on geenien ja ympäristön muodostamia mekanismeja, joista tulee mitä tulee ilman omaa syytään tai ansiotaan, vaikka ajoittain voikin näyttää että on valinnan paikkoja (kuitenkin sen mitä valittavia mahdollisuuksia näkee, ja myös valinnan tekee, aivot, jotka on kasa tallennettuja kokemuksia ja hermoston "hardwarea", jota ei ole itse valittu).
Mutta ei minua mitenkään tämä rasita. Minua rasittaisi paljon enemmän, jos minun pitäisi ihmetellä miksi pahaa on olemassa ja tuntea vihaa jotain pahantekijöitä kohtaan. Paljon helpompihan se on olla vaan tyyni, todeten että tällainen luonto on, tällainen ihminen joka on osa luontoa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele suojaamaan energioitasi.
Osui ja upposi, kiitos. Perehdyn tähän. Ap
Joo älä perehdy. Ei osunut, eikä uponnut. "Empaattisuutesi" ja tuo itkuntuhruisuutesi ei ole omia tunteitasi.
Esimerkiksi sinusta ajattelen nyt, että olet nostanut oman pahan olisi tähän meille esiteltäväksi. Veikkaan, että lapsuudessa jotain tunteiden ilmaisuun tai kuulluksi tulemiseen liittyvää häiriötä. Joku toinen voisi ajatella, että olet turha piikki lihassa, nyppäistä pois ja ylenkatsoen jatkaa elämää sinut seuraavassa sekunnissa unohtaen. Tähän itsekin pyrin.
En kuitenkaan ota tätä itseeni lainkaan sentään. Sinun purkauksesi ei liity minuun mitenkään enkä jää vellomaan. Mutta tuo empatiakierros on ylimääräinen ja tuhlaan energiaa paikkaan, missä siitä ei ole hyötyä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minäkin olen empaattinen kaikkia, myös väärintekijöitä kohtaan, koska koen että ei vapaata tahtoa oikeasti olekaan, vaan kaikki on geenien ja ympäristön muodostamia mekanismeja, joista tulee mitä tulee ilman omaa syytään tai ansiotaan, vaikka ajoittain voikin näyttää että on valinnan paikkoja (kuitenkin sen mitä valittavia mahdollisuuksia näkee, ja myös valinnan tekee, aivot, jotka on kasa tallennettuja kokemuksia ja hermoston "hardwarea", jota ei ole itse valittu).
Mutta ei minua mitenkään tämä rasita. Minua rasittaisi paljon enemmän, jos minun pitäisi ihmetellä miksi pahaa on olemassa ja tuntea vihaa jotain pahantekijöitä kohtaan. Paljon helpompihan se on olla vaan tyyni, todeten että tällainen luonto on, tällainen ihminen joka on osa luontoa on.
Mukavaa, että sinulla ei ole tätä ongelmaa. Ap
Opettele ymmärtämisen ja hyväksymisen välinen ero.
Se, että ymmärtää asioita usealta eri kantilta on vain hyvästä, mutta ymmärryksestä huolimatta kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Näin kärjistettynä -> lapsena raskaasti hyväksikäytetty henkilö päätyy itse käyttämään lapsia hyväkseen -> ymmärrän häntä ja ilmiötä, mutta en hyväksy hänen tekojaan.
Vierailija kirjoitti:
Opettele ymmärtämisen ja hyväksymisen välinen ero.
Se, että ymmärtää asioita usealta eri kantilta on vain hyvästä, mutta ymmärryksestä huolimatta kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Näin kärjistettynä -> lapsena raskaasti hyväksikäytetty henkilö päätyy itse käyttämään lapsia hyväkseen -> ymmärrän häntä ja ilmiötä, mutta en hyväksy hänen tekojaan.
En hyväksy näitä tekoja tietenkään, hyvänen aika. Ap
Pidä "Sano ei kaikkeen" -päivä?