Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mä teen? - eroasiaa
13.07.2010 |
Olemme vuosia voineet mieheni kanssa huonosti tässä suhteessa ja nyt on avioerohakemus vireillä, asumme edelleen yhdessä, tosin nyt on ollut muutaman viikon jakso erillään asumista. Mietin kuitenkin edelleen, että yritimmekö tarpeeksi ja teimmekö kaikkemme vai onko tämä oikea ratkaisu.
Minulla ei ole mitään tunteita miestä kohtaan enää (enkä ole niitä onnistunut löytämään), miehellä on minua kohtaan. En osaa ottaa vastaan niitä, koska niitä omia tunteita ei miestä kohtaan ole, kaikki tuntuu vain kiusalliselta tai ahdistavalta. En ikävöi miestäni, vaikka hän onkin ollut poissa, itse asiassa voin paljon paremmin enkä ole ahdistunut, vaan paljon vapautuneempi. Tämä olotila alkoi samana päivänä kun harkinta-aika alkoi, olo oli kuin olisin saanut itselleni tulevaisuuden.
Kommentit (3)
Olen paljonkin miettinyt asiaa lasten kannalta ja sekin on osaltaan pitkittänyt päätöstäni. Omalla kohdallani alkoi vain tuntua oikeammalta lapsia kohtaan, se että heidän ei tarvitsisi nähdä tätä jäätävää tunnelmaa ja ikuisia riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vaan on. Lapsettomien ns. erokriiseihin ei jaksa eläytyä, ei ne mitään oikeita erokriisejä edes ole.
Alue: Aihe vapaa
Voi kuulostaa hassulta, mutta jos et enää tunne rakkautta miestäsi kohtaan, miksi teidän pitäisi "yrittää kaikkenne"? Siis jos ei ole lapsia. Itselläni on samakaltainen tilanne, mutta meillä on kaksi lasta, jotka muuttavat kuvion täysin ja sitovat meidät yhteen loppuiäksi, tiukemmin kuin mitkään avioliittolupaukset.