Erosin kirkosta ja olen kaverin lapsen kummi

Reilua olisi kertoa, sillä et voi tietää mikä merkitys uskonnolla on perheelle.



Eihän siinä mitään hävettävää ole mutta heille se saattaa olla omantunnon kysymys.



Peli olisi reilua.



Etkä muuten voi sitä tietää ellet kerro sillä Suomessa on "häpeä" olla uskovainen joten monet eivät halua siitä tehdä numeroa koska joutuvat heti ennakkoluulojen yms kohteeksi. Kaikkea heidän tekemäänsä arvioidaan sen jälkeen sen perusteella.

"Kummeja voi lisätä vain erityisestä syystä silloin, kun kummin tehtävän hoitaminen ei jostain syystä toteudu. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi kummin kuolema, muuttaminen maasta tai eroaminen kirkosta."

ja olen edelleen hänen kummi. Meillä tuo kummius ei ole tähänkään asti ollut mitään kovin kristillistä.

Lapsi voi saada uuden kummin!

Ihme selityksiä. Mun veli on lapselleni kummi ja eronnut sittemmin kirkosta. On kummi yhä edelleen kun kastetilaisuudessa on niin ilmoitettu. Nuo on jotain kirkon omia juttuja. Itse en edes kertoisi perheelle, mitäs se niille kuuluu?

vaikka olen eronnut kirkosta myöhemmin. Olen ollut kirkon jäsen, kastettu ja konfirmoitu, Olen ollut todistamassa kastetta, eikä mun kummiuteni muutu vaikka olen eronnut kirkosta. CVaikka lapsi vaihtais uskontokuntaa olen edelleen hänen kumminsa.

Ihme selityksiä. Mun veli on lapselleni kummi ja eronnut sittemmin kirkosta. On kummi yhä edelleen kun kastetilaisuudessa on niin ilmoitettu. Nuo on jotain kirkon omia juttuja. Itse en edes kertoisi perheelle, mitäs se niille kuuluu?

niin kyllähän tuollainen kummeus teknisesti katkeaa siihen, kun kummi eroaa kristillisestä kirkosta.

Jos ajattelet asiaa vain omalta kannaltasi niin et kerro.



Se että erosit kirkosta etkä usko voi olla sulle pikku juttu mutta toiselle ei.



Koita ajatella muitakin. Miksi häpeäisit kertomista?? En ymmärrä. Seiso valintasi takana suoraselkäisenä ja samalla hyväksy että muut uskovat toisella tavalla.

jo tullut esiin, jos uskonto on perheelle erityisen tärkeää.



Tuota kummien kirkkoon kuulumista ei missään vaiheessa tsekata enää. Ainoa, missä siihen voi törmätä, on kummilapsen ripillepääsyn yhteydessä se, kun kummi tarvitaan alttarille siunaamaan. Sen voi hoitaa pokkana, vaikkei kuuluisikaan enää kirkkoon, tai järjestää joku toinen kummi hoitamaan sen, tai isovanhempi tai oma vanhempi, miten halutaan.



Suurimmalle osalle kummius merkitsee lapsen aikuista ystävää ja se ystävyys ei muutu, vaikka kummi kirkosta eroaisikin ja mielestäni vain sillä on todellista merkitystä.

jo tullut esiin, jos uskonto on perheelle erityisen tärkeää. Tuota kummien kirkkoon kuulumista ei missään vaiheessa tsekata enää. Ainoa, missä siihen voi törmätä, on kummilapsen ripillepääsyn yhteydessä se, kun kummi tarvitaan alttarille siunaamaan. Sen voi hoitaa pokkana, vaikkei kuuluisikaan enää kirkkoon, tai järjestää joku toinen kummi hoitamaan sen, tai isovanhempi tai oma vanhempi, miten halutaan. Suurimmalle osalle kummius merkitsee lapsen aikuista ystävää ja se ystävyys ei muutu, vaikka kummi kirkosta eroaisikin ja mielestäni vain sillä on todellista merkitystä.

eli pyhä toimitus. Sitä ei voi perua, joten kummit ovat kummeja aina.

kirkon sivulta:



Kummeja ei voi vaihtaa eikä kummeilta ottaa pois tehtäväänsä kastetoimituksen jälkeen. Kummien lisääminen on mahdollista erityisistä syistä



Pakana, joka nähtävästi osaa uskonasiat uskovaisia paremmin

jo tullut esiin, jos uskonto on perheelle erityisen tärkeää. Tuota kummien kirkkoon kuulumista ei missään vaiheessa tsekata enää. Ainoa, missä siihen voi törmätä, on kummilapsen ripillepääsyn yhteydessä se, kun kummi tarvitaan alttarille siunaamaan. Sen voi hoitaa pokkana, vaikkei kuuluisikaan enää kirkkoon, tai järjestää joku toinen kummi hoitamaan sen, tai isovanhempi tai oma vanhempi, miten halutaan. Suurimmalle osalle kummius merkitsee lapsen aikuista ystävää ja se ystävyys ei muutu, vaikka kummi kirkosta eroaisikin ja mielestäni vain sillä on todellista merkitystä.

kun mä olin ihan pieni. Ja kyllä mä häntä vielä pidän kumminani ja hän minua ainoana kummilapsenaan. Me olemme ihan tapakristittyjä, joten ehkä siksi hän on vieläkin ja aina tulee olemaan kummini. :)

Mutta käytännössä kummi luopuu siitä itse erotessaan kirkosta.

Siksi uusi kummi voidaan nimetä juuri tuollaisessa tapauksessa.

eli pyhä toimitus. Sitä ei voi perua, joten kummit ovat kummeja aina.

kirkon sivulta:

Kummeja ei voi vaihtaa eikä kummeilta ottaa pois tehtäväänsä kastetoimituksen jälkeen. Kummien lisääminen on mahdollista erityisistä syistä

Pakana, joka nähtävästi osaa uskonasiat uskovaisia paremmin

Itse en ainakaan luovu vaikka eroaisin kirkosta. Kummilapsi on minulle rakas.

Mutta käytännössä kummi luopuu siitä itse erotessaan kirkosta. Siksi uusi kummi voidaan nimetä juuri tuollaisessa tapauksessa.

eli pyhä toimitus. Sitä ei voi perua, joten kummit ovat kummeja aina. kirkon sivulta: Kummeja ei voi vaihtaa eikä kummeilta ottaa pois tehtäväänsä kastetoimituksen jälkeen. Kummien lisääminen on mahdollista erityisistä syistä Pakana, joka nähtävästi osaa uskonasiat uskovaisia paremmin

meidätkin kelpuutettiin ja ollaan tosiaan ainoita. En usko, että löytyisi ketään tilalleni.



Ja miten selittää sitten 6-vuotiaalle, että joku muu kuin minä olen nyt kummitäti. Minua todellakin kutsutaan kummitätinä nykyään. Mahtaako lapsi edes muistaa oikeaa nimeäni. :)



Minä luulen, että jätän kertomati, ettei tämän ongelman pohtiminen siirry lapsen vanhemmille. Turha päänvaiva sitten heille. Ovat he vähän kristillisiä ehkä aika pinttyneesti, mutta ei julkisellaisia.



Kaipa tämä joskus paljastuu, mutta sitten olen, että ai jaa, tekö ette vielä tienneet. Ja jos on kulunut sitten jo enemmän aikaa erostani, niin ymmärtävät siitä vinkin, että halusin olla edelleen kummitäti.



ap

on mun mielestä kummin ja lapsen, ei kummin ja kirkon välinen suhde.

Vasta tällä palstalla tajusin, että kummius on joku hirveän vaikea ja hankala asia! Siihen liittyy pelkkää "rahastamaista" ja ahdistusta.

Meillä minä (ei kuulu kirkkoon) ja mies (kuuluu kirkkoon) ollaan yhteensä 6 lapsen kummit (osa lapsista kuuluu kirkkoon, osa ei). Kummilasten vanhemmat ovat läheisiä ystäviä, olemme paljon tekemisissä. Niin isosta asiasta kuin kirkosta eroamisesta ystävien kanssa kyllä tulisi puhetta, mutta ei se kummiuteen vaikuttaisi.

Selvästi pidät kummilapsestasi toisin kuin monet tekopyhät kirkkoon kuuluvat "uskovaiset". Sinulla on hyvä sydän.

meidätkin kelpuutettiin ja ollaan tosiaan ainoita. En usko, että löytyisi ketään tilalleni. Ja miten selittää sitten 6-vuotiaalle, että joku muu kuin minä olen nyt kummitäti. Minua todellakin kutsutaan kummitätinä nykyään. Mahtaako lapsi edes muistaa oikeaa nimeäni. :) Minä luulen, että jätän kertomati, ettei tämän ongelman pohtiminen siirry lapsen vanhemmille. Turha päänvaiva sitten heille. Ovat he vähän kristillisiä ehkä aika pinttyneesti, mutta ei julkisellaisia. Kaipa tämä joskus paljastuu, mutta sitten olen, että ai jaa, tekö ette vielä tienneet. Ja jos on kulunut sitten jo enemmän aikaa erostani, niin ymmärtävät siitä vinkin, että halusin olla edelleen kummitäti. ap

Palstakin on uskovaisia täynnä. He muistuttavat aina olevansa enemmistö. Jos meidän vähemmistön olemassaolo saa tuollaisen pelon aikaan, niin onpa todella kummallista. Ainakin minun puolestani uskovaiset saavat uskoa, kunhan eivät tule minua käännyttämään, eivät puhu uskonasioista totuuksina ja muistavat lapsilleenkin sanoa, että minä uskon näin, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä minun kanssani.

Eri mieltä. Ei Suomessa kukaan uskalla kertoa jos on uskovainen