Mies usein ärsyyntynyt ja minua ahdistaa

Eroa.

Jälleen yksi kirjotuis jossa kritisoidaan kuinka miehet ei hautaa tunteitaan vaan tuo ne esille. Ja samaan aikaa kritisoidaan kuinka miehet ei puhu

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi kirjotuis jossa kritisoidaan kuinka miehet ei hautaa tunteitaan vaan tuo ne esille. Ja samaan aikaa kritisoidaan kuinka miehet ei puhu

Ei mieheni juurikaan puhu ärsytystensä syistä eli yleensä en siksi tiedä niille syytä. Kun kysyn ei halua puhua niistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi kirjotuis jossa kritisoidaan kuinka miehet ei hautaa tunteitaan vaan tuo ne esille. Ja samaan aikaa kritisoidaan kuinka miehet ei puhu

Mitä tarkoitat?

Molemmilla tunne-elämän pahoja ongelmia. Löytyisikö lapsuudestasi syitä, miksi ahdistut.

En tiedä miksi miehesi kiukkuaa, mutta liittyisikö osin siihen että haluaa purkaa sitä sinuun, jotta ahdistuisit.

Löydätkö syyn, miksi ahdistut tuosta? Onko se alkanut lapsuuden kodissa? On tärkeää tunnistaa, että tämä ei olekaan se kiukkuinen äiti lapsuudesta vaikkapa raivosiivoamassa, vaan ihan eri henkilö ja eri tilanne. Sinä olet nyt aikuinen eikä tarvitse päästää enää lapsuudenkokemuksia ahdistamaan.

Mutta myös mies on aikuinen. Ja samalla tavalla hänkin voisi kasvaa ja käyttäytyä paremmin ja purkaa ärtymys vaikka lenkkipolulla.

Vierailija kirjoitti:

Löydätkö syyn, miksi ahdistut tuosta? Onko se alkanut lapsuuden kodissa? On tärkeää tunnistaa, että tämä ei olekaan se kiukkuinen äiti lapsuudesta vaikkapa raivosiivoamassa, vaan ihan eri henkilö ja eri tilanne. Sinä olet nyt aikuinen eikä tarvitse päästää enää lapsuudenkokemuksia ahdistamaan.

Mutta myös mies on aikuinen. Ja samalla tavalla hänkin voisi kasvaa ja käyttäytyä paremmin ja purkaa ärtymys vaikka lenkkipolulla.

Hmm. Ei minulla ole tuon tapaisia lapsuuden kokemuksia, että äiti raivosiivoaisi tai muuten raivoaisi. Ja aiemmissa parisuhteissani en ole ollut tämän tapaisista asioista ahdistunut (vaikka aiemmat kumppanit ovat tietenkin hekin joskus olleet ärtyneitä, tosin ei kovin usein kuten mieheni nykyään on). Ap

Oletko ollut lähisuhdeväkivallan kohteena koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi kirjotuis jossa kritisoidaan kuinka miehet ei hautaa tunteitaan vaan tuo ne esille. Ja samaan aikaa kritisoidaan kuinka miehet ei puhu

Entä jos päättömästi vaan tiuskii ja raivoaa, mutta ei kerro mitään? Sehän on vain typerää ja kaikkia vahingoittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi kirjotuis jossa kritisoidaan kuinka miehet ei hautaa tunteitaan vaan tuo ne esille. Ja samaan aikaa kritisoidaan kuinka miehet ei puhu

Mitä tarkoitat?

VTTU MIETI SITÄ

Onko sulla jotain ongelmia omassa elämässäsi näiden asioiden kanssa vai miksi et kykene keskusteluun aiheesta joka sua selkeästi kiinnostaa ja vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löydätkö syyn, miksi ahdistut tuosta? Onko se alkanut lapsuuden kodissa? On tärkeää tunnistaa, että tämä ei olekaan se kiukkuinen äiti lapsuudesta vaikkapa raivosiivoamassa, vaan ihan eri henkilö ja eri tilanne. Sinä olet nyt aikuinen eikä tarvitse päästää enää lapsuudenkokemuksia ahdistamaan.

Mutta myös mies on aikuinen. Ja samalla tavalla hänkin voisi kasvaa ja käyttäytyä paremmin ja purkaa ärtymys vaikka lenkkipolulla.

Hmm. Ei minulla ole tuon tapaisia lapsuuden kokemuksia, että äiti raivosiivoaisi tai muuten raivoaisi. Ja aiemmissa parisuhteissani en ole ollut tämän tapaisista asioista ahdistunut (vaikka aiemmat kumppanit ovat tietenkin hekin joskus olleet ärtyneitä, tosin ei kovin usein kuten mieheni nykyään on). Ap

Luultavasti se ahdistaa sinua, koska et ole tottunut sellaiseen tai pidä sitä normaalina, mikä on ihan tervettä.  

Tuskinpa tuo tilanne tuosta paranee. Miehen pitäisi kasvaa henkisesti, mutta ei sellaiseen pysty jos tykkää kiukutella. Toisille se on hyvin luontaista ja suorastaan intohimoista ja ainut tapa käsitellä asioita.

Täällä käy ihan liikaa talousliitoissa viihtyviä pareja. Parisuhde ei ole mikään pakko. Sanoi media tai tuttavapiiri mitä hyvänsä. Saat vapaasti erota. Mies hakee parisuhteelta kulissia ei muuta. Oot kiva koriste joka valitettavasti hengittää. Sille sopisi luksusnukke. Lähde menee. Vinkkaa Kaalimadossa olevan tarjolla laskua vastaan erinomaisia vaimoja.

Terapia? Kuulostaa siltä, että miehesi on normaali mutta sinun herkkyytesi menee överin puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Terapia? Kuulostaa siltä, että miehesi on normaali mutta sinun herkkyytesi menee överin puolelle. 

Siis mies normaalin rajoissa. Miehille tyypillistä, että ongelmista ei haluta puhua ennen kuin on yrittänyt ratkaista sitä ensin itsekseen. 

Jos tätä ei ole ollut aikaisemmissa suhteissa on myös mahdollista, että ette vain sovi yhteen. Kyllä minä keksin monta miestä jotka paperilla olisi hyviä mutta heidän persoona ei jostakin syystä sopisi minulle. Ilman että kummassakaan on mitään vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Terapia? Kuulostaa siltä, että miehesi on normaali mutta sinun herkkyytesi menee överin puolelle. 

Mulle ei sobi seurustelu. Jopa terapeutti sanoi näin. Edellisessä suhteessa syke oli jatkuvasti taivaissa. Vilkasin älykelloa ja arvot näytti hyviltä. On mulla oikeekin verenpainemittari. Kellosta on vaan hyvä vilasta.

Minulla oli ennen tuommoinen piirrevihainen mies, jonka mielialoja sai varoa. Käyttäytyi vielä huonosti potiessaan ärtymystilojaan. Ihan liian pitkään yritin jotenkin ymmärtää hänen erityisyyttään, uuvuin suhteessa ja olin onnellinen, jos hän oli vaikka pitkään poissa työmatkalla. Enää en ryhdy ymmärtäjäksi enkä ajattele olevani liian nirso ja ennakkoluuloinen, jos ja kun en halua ankeuttajaa samaan kotiin.

Perusvittuuntuva luonne ei ainakaan iän myötä parane. Miehesi ei tule muuttumaan. Itse katselin samanlaista 17 vuotta ja totesin että oma loppuelämä on mukavampi, kun kotona ei koko ajan joku mökötä tai tiuski ja ei tarvitse kävellä munankuorilla itse.

Koko sydämestäni sanon; eroa, eroa nyt niin puolen vuoden päästä on 170% parempi elämä.

Yksin voi hakea eroa.Siihen ei tarvitse mitään syytä,ei toisen osapuolen suostumusta.