Lue keskustelun säännöt.
Mieheni panettelee minua MINUN perheelleni
13.07.2010 |
Hän kaivaa esiin ikäviä puoliani ja valittaa niistä perheelleni. Äitini jaksoi kuunnella aikansa, kunnes lopulta totesi, että itsepäs emäntäsi valitsit, tiesit minkälainen hän on. Tämä valitus koski siis sitä, että olen illalla virkeä ja aamulla uninen. Veljelleni hän valittaa minusta viikottain. Onneksi veljeni on minulle lojaali ja kertoo asiasta. Tietenkään en voi tietää, jättääkö jotain kertomatta.
Muutama vuosi sitten hänellä oli tapana mennä naapuriin juttelemaan emännälle, joka oli hyvä ystäväni. Lopulta naapuri tuli kysymään minulta, että miksi mieheni marssii sisään, istahtaa keittiön pöydän ääreen ja alkaa tilittämään, niin, MINUSTA. Myöhemmin naapurin rouvasta ja miehestäni tuli työkavereita. Rouva kertoi, että hän ei kohta enää kestä. Mies kulki työpaikallaankin valittamassa asioista ja ihmisistä.
Mies on nelikymppinen, en voi nimetä häneltä yhtään ystävää. Häntä on koulukiusattu vuosikausia ja ymmärrän, että se haavoittaa ihmistä. Ymmärrän senkin, että hänellä on tarve puhua asioistaan jollekin. Olen sanonut hänelle, että ei hän voi minun ystäviäni ja perhettä tarkoitukseen valjastaa. Olen ehdottanut uutta harrastusta. " Ei voi, sattuu selkään, ei ole aikaa jne". Yksi miespuolinen ystävä hänellä on, ja yllätys, ystävä on minun ystäväni, johon mieheni tutustui.
Ja kyllä minulla totta kai on virheeni aivan kuten miehelläni on. Ei olisi tullut mieleenkään valittaa miehen perheelle miehen asioista. Muutenkin he tuntuvat olevan hyvin herkkänahkaisia. Oman perheen käytöstä puolustetaan viimeiseen asti ja minun käytökseni on tuomittavaa. Miehen sisko mm. pyysi lapseni housut itselleen sanoen, että täti ompelee polven reiän. Lapsi antoi housut ja täti nakkasi housut palavaan takkaan lapsen silmien edessä. Tämä ei ollut tuomittavaa sitten... Minun vikani kai, kun rymyhousuissa oli reikä
Olen varmaan ainoa, jolla tällainen mies! Ja tulihan vuodatus. Niin, ja terveisiä tutuille, jotka tunnistaa :(.
Kommentit (4)
Tietääkö mies, että sen kertoma kantautuu sinun korviisi lähes heti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt siivoustyötä ja äitini opetti minut tarkaksi. Ongelma onkin se, että jos minä imuroisin joka toinen päivä (kerrostalokolmio, ei lemmikkieläimiä) niin miehen mielestä pitäisi imuroida lähes joka päivä. Noh, hän tarttuu imuriin ja valittaa, kun minä en sitä tee. Aloitetta en tehnytkään, koska lattia on lähes puhdas.
Jos pyykkiä on kertynyt vajaa koneellinen, se pitää pestä. Minä odottelen, että koneellinen on täynnä, voitte arvata, että siihen ei kauaa lapsiperheessä mene. Ja minä olen sitten perheen sika, kun en pese pyykkiä.
Mies muistaa vaihtaa lakanat ennen kuukautisiani, siis vaihdetaan useammin kuin kerran kuussa, mutta kun sanon, että kohta on se aika, niin vaihtaa silti. Sitten huokailee, jos tulee ylivuotoja.
Ja kun ajattelin, että ok, tehdään hänen tavallaan. Hänen kaivaessa imurin esiin sanoin, että voin imuroida."Ei käy, anna olla!" Sama em. kotitöissä. Hän käyttää liioittelematta puoli tuntia 75 neliön imuroimiseen. Tämä kunnon imurointi ei ole jokapäiväistä, mutta sisältää tv:n takaosan, listoja, muita pintoja ym tarkkaa puuhaa, jotka eivät ole tarpeellisia kuin viikottain, jos oikein tarkka haluaa olla.
Kun kerron jollekin, että mieheni siivoaa meillä, muut ovat kateellisia. Turhaan, sanoisin. Jos joku nainen huomaa parisuhteessaansa samoja merkkejä kuin meillä, toivottavasti asia muuttuu. Olen sanonut, että minä en nalkuttamisesta liiku metriäkään. Enkä siitä, että kritisoidaan ja valitetaan jatkuvasti. Koti on siisti ja minä siivoan ja osaan siivota. Jos toinen kokee asiakseen olla aina ensiksi mopin kanssa heilumassa ja kritisoi minua siitä, se on hänen asiansa. Olen monenlaista ratkaisua ehdottanut. Nalkuttaminen on hänen ainoa keinonsa. Siivotkoon siis itse.
-ap
Tietääkö mies, että sen kertoma kantautuu sinun korviisi lähes heti?
Tietää. Sanon tiukasti, että minun asiat ei kuulu muille, päätän itse, mitä perheelleni kerron. Toisaalta ymmärrän sen, että jutut, mitkä häntä ahdistaa, hän purkaa näin. Mutta se, että hänellä ei ole ystäviä, ei ole minun ongelmani. Hän voi etsiä vertaistukea netistä, yhdistyksistä, harrastusseuroista ym. Olen tietoa hänelle etsinytkin.
En tiedä miksi hän kokee asiakseen laverrella asioita. Tulee mieleen joku pieni kiusattu koululainen joka kertoo opettajalle kuinka häntä on kohdeltu. Ikävä, jos hän on sille tasolle jäänyt. Olen myös yrittänyt asiasta keskustella. Asia ei etene, ja lopulta totesin, että nämä ovat sinun ongelmiasi. En voi kokemuksia poistaa eikä hän voi niitä minullekaan kostaa. Tukena olen, mutta jos hän ei puhu, en voi mitään. En ole hänen terapeuttinsa.
Suomalainen paradoksi. Hän on hyvä mies, koska hän ei juopottele, ei petä eikä hakkaa ja käy töissä. Hyvä mies, pidä kiinni. Naisen hyvyys määritellään teoilla. Hän leipoo, hoitaa lapset, siivoaa ym.
Tarinahan rönsyilee jo, mutta jotenkin tuntuu, että meillä tämä perinteinen sukupuoliroolitus on eri kuin muiden. Jos joku nainen kertoisi omaa kokemusta omasta nalkutuksesta ja marttyyriudestaan, niin voisi oppia jotain. Voi tietenkin olla arka aihe. Ja jos löytyisi edes yksi, jolla mies nalkuttaa.
Veljelläni on kanssa vaimo, joka soitteli heidän suhteen alkuaikoina sukulaisille ja sisaruksille ja valitti veljemme tekosia. Pikkaisen rasittavaa! Siinä mietittiin, että mitä tämä on ja tultiin siihen tulokseen, että on niin sairaan omistushaluinen, että haluaa veljen pilaavan välit läheisiin sisaruksiin, jotta voisi saada miehensä ihan "omakseen"... Loppui se lopulta, kun ei enää alettu kommentoimaan mitään niihin juttuihin. Tyyppi on muutenkin sellainen, että hakee säälillä huomiota itselleen :/