6v tyttö aivan mahdoton illalla.

Jospa on jo yliväsynyt ja se purkautuu raivoamisena?



Meillä aletaan iltapalalle klo 19-19.30 ja siitä sitte hammaspesulle, iltasatu ja hyvänyönpusut sekä -halit. Lapset ovat nukkumassa 20.30-21.

Jokin ahdisti ihan hirveästi, oli aggressiivinekin olo. Potkin sängynpäätyä ja itkeä tuhersin, mutten osanut sanoa äidille mikä oli pielessä. Hän kävi vieressäni monet kerrat ja lopulta ilmeestä näki, että alkoi hermostua.



Se tuntui vielä pahemmalta ja lopulta en saanut unta millään. Itkin niin kauan, että sain loihdittua silmiini kuolleen mummuni "enkelihahmossa". Hän vain istui jalkopäässä ja katsoi tyynnyttävästi. Nukuin siihen.



Tuskaan olisi voinut auttaa vaikka äidin viereen pääseminen ja iltasatu. Joku turvattomuuden olo se oli... tai kasvamiseen liityvää kemiaa.

Jokin ahdisti ihan hirveästi, oli aggressiivinekin olo. Potkin sängynpäätyä ja itkeä tuhersin, mutten osanut sanoa äidille mikä oli pielessä. Hän kävi vieressäni monet kerrat ja lopulta ilmeestä näki, että alkoi hermostua.

Se tuntui vielä pahemmalta ja lopulta en saanut unta millään. Itkin niin kauan, että sain loihdittua silmiini kuolleen mummuni "enkelihahmossa". Hän vain istui jalkopäässä ja katsoi tyynnyttävästi. Nukuin siihen.

Tuskaan olisi voinut auttaa vaikka äidin viereen pääseminen ja iltasatu. Joku turvattomuuden olo se oli... tai kasvamiseen liityvää kemiaa.

mun 8v pojasta varmaan tuntuu juuri täältä. En ole osannut ahatella noin. Luetaan huomenna yhdessä iltasatu, pienihän tuo on vielä.

Meidän esikoisella oli samanmoista, tosin enemmänkin aamulla. HUH!

Kiitos kun luit ajatuksella sepustukseni. Jos pojastasi tuntuu yhtään samalta, hän ei tosiaan osaa sanoa yhtään syytä mikä mättää. Hänelle ei ole tapahtunut mitään, kukaan ei ole ollut paha etkä sinäkään huono äiti. Muistan itse, etten vihannut äitiä ja isää... ei mitän sellaista. Pakahdutti vain ihan kauheasti. Tuntui, että tarvitsee jonkun loputonta kärsivällisyyttä ja tyyneyttä.



Olisi tosiaan tehnyt hyvää, jos äiti tai isä olisi ottanut aikuisten makuuhuoneeseen viereen, laittanut hämärän yövalon ja olisin saanut nukahtaa siihen. Ei mitään tivaamisia eikä äyskimisiä, semmoinen lähelläolon rauha vain. Mukillinen kaakaota, vaikka hampaat on pesty. Jotakin ihan poikkeuksellista, mutta ei ainakaan yksin huoneeseen jäämistä.



Voin kuvitella, että tuossa vaiheessa aikuisen on vaikea olla tyyni, mutta jos jaksatte nähdä sen raivottaren tai kärttyisen pojan siipien suojaa vailla olevana, ihan hukassa ja neuvottomana, niin ehkä se herättää suojeluvaiston.

Kiitos kun luit ajatuksella sepustukseni. Jos pojastasi tuntuu yhtään samalta, hän ei tosiaan osaa sanoa yhtään syytä mikä mättää. Hänelle ei ole tapahtunut mitään, kukaan ei ole ollut paha etkä sinäkään huono äiti. Muistan itse, etten vihannut äitiä ja isää... ei mitän sellaista. Pakahdutti vain ihan kauheasti. Tuntui, että tarvitsee jonkun loputonta kärsivällisyyttä ja tyyneyttä.

Olisi tosiaan tehnyt hyvää, jos äiti tai isä olisi ottanut aikuisten makuuhuoneeseen viereen, laittanut hämärän yövalon ja olisin saanut nukahtaa siihen. Ei mitään tivaamisia eikä äyskimisiä, semmoinen lähelläolon rauha vain. Mukillinen kaakaota, vaikka hampaat on pesty. Jotakin ihan poikkeuksellista, mutta ei ainakaan yksin huoneeseen jäämistä.

Voin kuvitella, että tuossa vaiheessa aikuisen on vaikea olla tyyni, mutta jos jaksatte nähdä sen raivottaren tai kärttyisen pojan siipien suojaa vailla olevana, ihan hukassa ja neuvottomana, niin ehkä se herättää suojeluvaiston.

Turhauttaa siis juuri siksi, kun ei ole 'mitään syytä'. Mutta siis varmasti voi olla hormonitoiminnan tms aiheuttamaa, mitä lapsi ei osaa eritellä. Itse olen koko elämäni ollut niin lungisti kaiken ottava, että on vaikea samaistua. Ihan siksi oikeasti iso kiitos kun jaoit tämän kokemuksesi täällä!