Onko muita äitejä, jotka ovat jättäneet

kommenteista. Olemme miettineet eroa, siitä on puhuttu liiankin pitkään. Suhteessamme meitä ei pidättele enää kuin lasten koti ja heidän lähiympäristö ystävineen, turvallinen pieni lähikoulu ja sitten tietysti yhteinen asuntolaina :( . Asuntoasia on tietysi vain rahallinen järjestelykysymys, mutta surettaa onnellisten lastemme tuttu koti.



Siksi olemme miettineet tuota, että mies jäisi tähän asumaan lasten kanssa ja minä muuttaisin pois.



Meillä on kaikki hyvin silloin kun emme ole mieheni kanssa saman katon alla. Lapsemme vaistoavat kireän ja tympiintyneen ilmapiirin ja yrittävät olla aina niin sovittelevaa ja kilttiä ja muuta. Säälin heitä.

työtä, jossa on paljon työmatkoja ym. Lisäksi isä jäi taloomme ja näin lasten elämä mullistui vähiten. Lapset on meillä kuitenkin 50/50 kuukaudessa, mutta meillä ei ole vuoroviikkosysteemiä käytössä.



Kaikki on sujunut hyvin, vaikka ikävä lapsia on suuri sillon kun eivät ole luonani niin ajattelin/ajattelimme, että parempi se on aikuisen kärsiä enemmän kuin lasten.



Lähipiiri ja tuntemattomat ovat lähes poikkeuksetta leimanneet minut lasten hylkääjäksi, koska minusta tuli etä-äiti enkä halunnut repiä lapsia tutusta ympäristöstä vain siksi, että saisin heidät itselleni.

En ole kehdannut kysyä.

toimi näin, enkä ole koskaan päässyt yli katkeruudesta häntä kohtaan.

toimi näin, enkä ole koskaan päässyt yli katkeruudesta häntä kohtaan.

varsinkin kun äitini korostaa ettei ole "koskaan hylännyt lapsiaan"

teki saman siis pikku veljelleni joka oli saman ikäinen kuin minä..

taitaa olla joku saa**nan mielen häiriö tuossa ihmisessä. :(

selitti sitä sillä, että oma elämäntyylinsä ei olisi sopinut lapselle eli ajatteli loppupeleissä lapsensa parasta, vaikkei se tietenkään lapsesta aina siltä tunnu

Mukavaa, että jollain on samankaltaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Meidän perheessämme hylkääminen on aina ollut tabu. Äitimme otti meidät takaisin "pakon edessä" vuosia hylkäämisen jälkeen, mistä pitäisi kai olla kiitollinen. Vuoden yh-isän (alkoholisti, mt-potilas) huollettavana olivat ehdottoman traumaattisia.

Munkin mielestä on loogista, että lapset jäävät asumaan siihen asuntoon missä ovat asuneet, ettei liikaa tule muutoksia kerralla. Edes kaveripiiri, koulu yms. säilyvät ennallaan. Ottaen tietenkin huomioon, että toinen vanhempi on ihan normaali ihminen.

työtä, jossa on paljon työmatkoja ym. Lisäksi isä jäi taloomme ja näin lasten elämä mullistui vähiten. Lapset on meillä kuitenkin 50/50 kuukaudessa, mutta meillä ei ole vuoroviikkosysteemiä käytössä.

Kaikki on sujunut hyvin, vaikka ikävä lapsia on suuri sillon kun eivät ole luonani niin ajattelin/ajattelimme, että parempi se on aikuisen kärsiä enemmän kuin lasten.

Lähipiiri ja tuntemattomat ovat lähes poikkeuksetta leimanneet minut lasten hylkääjäksi, koska minusta tuli etä-äiti enkä halunnut repiä lapsia tutusta ympäristöstä vain siksi, että saisin heidät itselleni.

Avioero on aina traumaattinen lapselle jäivät lapset sitten isälle tai äidille. Lapsuus on myös traumatisoiva jos kaksi onnetonta ihmistä on yhdessä.



Aikuiset lapseni ovat kiittollisia siitä, että saivat jäädä isälleen suureen maalaistaloon tuttuun ympäristöön, kouluun ja lähelle rakkaita sukulaisia ja kavereita. Se oli minun ja mieheni yhteinen päätös jossa kuultiin myös lasten mielipide. Itse muutin ulkomaille ja se vaatii tietenkin varallisuutta matkoihin ja tapaamisiin. Lapset tuntevat että heillä on myös koti vieraassa maassa.



Meitä ei ole kiusanneet ihmisten mielipiteet asiasta. Mielipiteitä on maailma täynnä. Vanhempina olemme olleet vastuusa lasten hyvinvoinnista. Täydellisiä vanhempia ei ole olemassa eikä siihen tule edes pyrkiä. On hyväksyttävä itsessää epätäydellisyys ja tultava sen ominaisuuden kanssa toimeen.



Lapsiin on aina ollut avoimet välit kuin myös heidän isään. Olemme ylpeitä lapsistamme he ovat syyttömiä eroon. Lapset tietävät myös että me vanhempina kunniotitamme toisiamme ja toistemme elämää. Lapset ovat meille rakkaita ja he tietävät sen. Vaikka he ovat jo aikuisia on huolemme heistä aina yhteinen.



Päätös ei ole koskaan helppo se vaatii jopa vuosien eroprosessin. Teillä tulee olla täydellin yhteisymmärrys asiasta ja toistenne tuki.

Poikansa on asunut meillä jo neljä vuotta. Sitä ennen oli vähän aikaa viikko-viikkosysteemillä äidillä ja isällä. Eri isälle tehdyn vanhemman lapsensa tämä nainen potki pihalle reilu vuosi sitten tämän saatua peruskoulun loppuun.

ihanaa nähdä kerrankin vanhempi, joka oikeasti on pistänyt lasten edun, oman edun edelle. Munkin mielestä on loogista, että lapset jäävät asumaan siihen asuntoon missä ovat asuneet, ettei liikaa tule muutoksia kerralla. Edes kaveripiiri, koulu yms. säilyvät ennallaan. Ottaen tietenkin huomioon, että toinen vanhempi on ihan normaali ihminen.

työtä, jossa on paljon työmatkoja ym. Lisäksi isä jäi taloomme ja näin lasten elämä mullistui vähiten. Lapset on meillä kuitenkin 50/50 kuukaudessa, mutta meillä ei ole vuoroviikkosysteemiä käytössä. Kaikki on sujunut hyvin, vaikka ikävä lapsia on suuri sillon kun eivät ole luonani niin ajattelin/ajattelimme, että parempi se on aikuisen kärsiä enemmän kuin lasten. Lähipiiri ja tuntemattomat ovat lähes poikkeuksetta leimanneet minut lasten hylkääjäksi, koska minusta tuli etä-äiti enkä halunnut repiä lapsia tutusta ympäristöstä vain siksi, että saisin heidät itselleni.

tekee kaikkensa pysyäkseen väleissa lasten isän kanssa ja rakastaa tätä. Ei ero ole lapsen etu koskaan. Joskus se on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, mutta etu se ei ole.

ole tehnyt kaikkea, jotta liittonsa toimisi. Kyllä se ero on parempi vaihtoehto kun kulissiliitto ja alla oleva äiti on laittanut lapsensa edun omansa edelle, intä sinä mitä tahansa.

Minäkin olen ollut etä-äiti ja voin rehellisesti sanoa, että meidän lapset olisivat kärsineet, jos olisimme jatkaneet yhdessä. Nyt heistä on kasvanut tasapainoisia nuoria aikuisia.

Elämä ei ole niin mustavalkoista kun sinä kuvittelet.

ihanaa nähdä kerrankin vanhempi, joka oikeasti on pistänyt lasten edun, oman edun edelle. Munkin mielestä on loogista, että lapset jäävät asumaan siihen asuntoon missä ovat asuneet, ettei liikaa tule muutoksia kerralla. Edes kaveripiiri, koulu yms. säilyvät ennallaan. Ottaen tietenkin huomioon, että toinen vanhempi on ihan normaali ihminen.

työtä, jossa on paljon työmatkoja ym. Lisäksi isä jäi taloomme ja näin lasten elämä mullistui vähiten. Lapset on meillä kuitenkin 50/50 kuukaudessa, mutta meillä ei ole vuoroviikkosysteemiä käytössä. Kaikki on sujunut hyvin, vaikka ikävä lapsia on suuri sillon kun eivät ole luonani niin ajattelin/ajattelimme, että parempi se on aikuisen kärsiä enemmän kuin lasten. Lähipiiri ja tuntemattomat ovat lähes poikkeuksetta leimanneet minut lasten hylkääjäksi, koska minusta tuli etä-äiti enkä halunnut repiä lapsia tutusta ympäristöstä vain siksi, että saisin heidät itselleni.

tekee kaikkensa pysyäkseen väleissa lasten isän kanssa ja rakastaa tätä. Ei ero ole lapsen etu koskaan. Joskus se on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, mutta etu se ei ole.

ole tehnyt kaikkea, jotta liittonsa toimisi. Kyllä se ero on parempi vaihtoehto kun kulissiliitto ja alla oleva äiti on laittanut lapsensa edun omansa edelle, intä sinä mitä tahansa.

Minäkin olen ollut etä-äiti ja voin rehellisesti sanoa, että meidän lapset olisivat kärsineet, jos olisimme jatkaneet yhdessä. Nyt heistä on kasvanut tasapainoisia nuoria aikuisia.

Elämä ei ole niin mustavalkoista kun sinä kuvittelet.

ihanaa nähdä kerrankin vanhempi, joka oikeasti on pistänyt lasten edun, oman edun edelle. Munkin mielestä on loogista, että lapset jäävät asumaan siihen asuntoon missä ovat asuneet, ettei liikaa tule muutoksia kerralla. Edes kaveripiiri, koulu yms. säilyvät ennallaan. Ottaen tietenkin huomioon, että toinen vanhempi on ihan normaali ihminen.

työtä, jossa on paljon työmatkoja ym. Lisäksi isä jäi taloomme ja näin lasten elämä mullistui vähiten. Lapset on meillä kuitenkin 50/50 kuukaudessa, mutta meillä ei ole vuoroviikkosysteemiä käytössä. Kaikki on sujunut hyvin, vaikka ikävä lapsia on suuri sillon kun eivät ole luonani niin ajattelin/ajattelimme, että parempi se on aikuisen kärsiä enemmän kuin lasten. Lähipiiri ja tuntemattomat ovat lähes poikkeuksetta leimanneet minut lasten hylkääjäksi, koska minusta tuli etä-äiti enkä halunnut repiä lapsia tutusta ympäristöstä vain siksi, että saisin heidät itselleni.

tekee kaikkensa pysyäkseen väleissa lasten isän kanssa ja rakastaa tätä. Ei ero ole lapsen etu koskaan. Joskus se on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, mutta etu se ei ole.