Lue keskustelun säännöt.
Muistiongelmat viisikymppisenä
01.12.2022 |
Haluaisin esimerkkejä ja kokemuksia keski-ikäisten muistiongelmista, kuinka pahoja uskaltaa vielä pitää normaalina ilman huolta muistisairaudesta. Itselläni arki sujuu kyllä, mutta olen käytännössä ns hukannut menneisyyteni - tunteineen. En muista menneisyyden ihmisiä, paikkoja enkä tapahtumia. Minulla on myös vaikeuksia palauttaa muistiin vaikkapa historiaa: sodat on hukassa, puhumattakaan politiikasta. Tämä hävettää välillä. Olen siis korkeakoulutettu ihminen, ja normaalisti kouluni käynyt. Arjessa tosiaan olen ok, joten tuntui ihan älyttömältä yrittää selittää tätä psykologille - hänen mielestään olin skarppi ja ok. Joo, olenkin, mutta vain tässä hetkessä. Ahdistaa.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Oletko stressaantynut/kuormittanut? Minulla samaa.
Olen tosi uupunut ja sairastan myös kroonisesti. Tuntuu silti jotenkin älyttömältä unohtaa lähes kaikki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilppari, rauta-arvot katsottu?
Nämä kunnossa.
Muistisairaudessahan nykyisyys ei ole hallinnassa ja arki tökkii sen takia.
Just eilen pohdin samaa kun lapseni kyseli minulta suomen historiasta oleellisia juttuja. Tiedän että olen ne opiskellut mutta en perhana vaan muista! Muutenkin välillä jotkut vanhat ystävät muistelee jotain yhteisiä juttuja ja ite on ihan hoo moilasena että jaa oliko näin? Sama vaikka työasioissa jotka on tapahtuneet esim edellisellä viikolla. En en muista keskustelujen sisältöjä ellen kaiva todella antaumuksella. Ja tämä hämmentää koska olen mielestäni tarkka! Pitääkö olla huolissaan? Olen nelikymppinen, toki kuormittunut ollut vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et mainitse sukupuoltasi, mutta minulla tuossa iässä vaihdevuosioireissa valskasi muisti kuin seula. Hormonikorvaushoito pelasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et mainitse sukupuoltasi, mutta minulla tuossa iässä vaihdevuosioireissa valskasi muisti kuin seula. Hormonikorvaushoito pelasti.
Samaa olin tulossa sanomaan
Menneisyyden unohtaminen ei ole muistisairauden oire. Päinvastoin, yleensähän menneisyys muistetaan pitkäänkin, vaikka ei osata enää sanoa, mitä söi aamupalaksi.
Kuulostaa siltä, että sinulla ei jostain syystä ole edes syntynyt muistoja. Elät elämääsi "kädestä suuhun" ilman, että muodostaisit pysyviä muistoja ainakaan niistä vähemmän merkityksellisistä asioista.
Elätkö haave- tai fantasiamaailmassa? Vetäydytkö mieluummin omiin ajatuksiisi muiden kanssa toimimisen sijaan? Oletko yhteydessä tunteisiisi arjessa? Vai lipuuko kaikki vähän niin kuin massana ohi?
Olen alle 45, ja minulla on tuota samaa. Muistan menneisyyttä ikään kuin faktoina ja välähdyksinä, mutta yksityiskohtaisia jatkumoita en ja monet asiat ovat aivan hukassa. En muista hääpäivästämme paljoakaan, en muista lastemme synnytyslaitosaikaa, en muista entisten tuttujen nimiä, en muista lähivuosinakaan tapahtuneita tilanteita, joista vaikka äitini minulle kertoo. Olen ollut tällainen aina, jo teininä kaverini kertoivat minulle yhteisesti tapahtuneista asioista, jotka olivat minulle kuin uusia.
Olen ajatellut, että muistot ovat jääneet minulla syntymättä alunperinkin. Olen ollut tilanteissa paljon "irrallaan", omissa ajatuksissani. Toisaalta moniin aukkoihin liittyy myös uupumusta ja jonkinlaista masennustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla. Olen jo vuoden harkinnut lääkäriä ja sitä, että pyytäisin lähetettä muistitesteihin. Pakko se on. Minä tosin säädän enemmänkin nykthetkessä, vanhat asiat jotenkin handlaan.
Asiantuntijat muistavat aina selittää, että pitäisi tutkia heti ensimmäisten muistioireiden ilmaannuttua. Käytännössä pääset perusteellisempaan muistisairaustutkimukseen vasta sitten, kun et löydä tutuilta kulmilta enää itse kotiin tms. Näillä näkymin siis turha vielä huolehtia asiasta.
Oletko stressaantynut/kuormittanut? Minulla samaa.