Tekee mieli huutaa, itkeä ja raivota!
En jaksa tätä syömishäiriöhelvettiä. En vaan jaksa.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Täytän kohta 18. Ap
Mene syrjäiseen paikkaan ja huuda itke ja raivoa. Mutta sen jälkeen hae tukea ongelmaasi, ellet ole jo hakenut. Jaksamista!
Oletko saanut mitään apua, esim.hakeutunut mielenterveystoimistoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Täytän kohta 18. Ap
Voi pientä. Voimia! Varmasti selviät ahdistuksesi kanssa. Tuokin on hankala ikä. Muistan sinua 🙏.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta uhriutuminen sekä itkeminen ja tee asialle jotain
Voi kuule, vaihdetaan paikkoja. Voit itse yrittää pystyä vahvana samalla kun käyt jatkuvaa sotaa oman pääsi sisällä. Mitään et voi laittaa suusta alas ilman järkyttävää ahdistuksen tai jopa kauhun tunnetta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta uhriutuminen sekä itkeminen ja tee asialle jotain
Voi kuule, vaihdetaan paikkoja. Voit itse yrittää pystyä vahvana samalla kun käyt jatkuvaa sotaa oman pääsi sisällä. Mitään et voi laittaa suusta alas ilman järkyttävää ahdistuksen tai jopa kauhun tunnetta. Ap
Vaikutat kirjoittamasi tekstin perusteella fiksulta nuorelta.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta uhriutuminen sekä itkeminen ja tee asialle jotain
Jospa ei 18-vuotiaalle tällaisia sekopäiviä kommentteja kuitenkaan... Ei ole reilua.
Ap, asiat selviävät vielä. Tiedän paljon syömishäiriöisiä, jotka ovat saaneet elämänsä raiteilleen, ja joilla on perhe ja kiva ura jne. Älä heitä toivoa. Kyllä se tapahtuu vielä.
Tuskassa on se ongelma, että mitä enemmän sitä tunnetta koittaa paeta, sen enemmän se kasvaa. Paras keino päästä siitä yli on, että koittaa rakastaa itsessään juuri niitä paskimpia tunteita. "Rakastan itsessäni sitä, että tunnen itseinhoa. Rakastan itsessäni sitä, että tunnen raivoa. Rakastan itsessäni sitä, että tunnen toivottomuutta" jne. Koita rakastaa kaikkia sun paskimpia tunteita.
Tuska helpottaa sitä enemmän, mitä enemmän suostut sen tuntemaan. Olen itse jo yli 40-v ja toivon, että olisin tiennyt tämän jo 20 vuotta sitten. ;)
Tietävätkö vanhemmat? Saatko heiltä tukea?
Vierailija kirjoitti:
Tietävätkö vanhemmat? Saatko heiltä tukea?
Kyllä ne jollain tasolla tietävät. En ole kuitenkaan myöntänyt heille että olisi mitään ongelmaa. Mutta kyllä koko perhe oikeasti tietää mistä on kyse vaikka asioista ei puhutakaan niiden oikeilla nimillä. Sen lisäksi että taistelen itseni kanssa pääni sisällä, joudun "taistelemaan" myäs vanhempiani vastaan kun he ytittävät saada mut syömään. Sanon aina että söin muualla tai että ei ole nälkä. On raskasta valehdella lähimmäisilleen. Mun elämään ei enää muuta mahdu kuin syömishäiriö. Ap
Tällä hetkellä haluan vaan kuolla. Mikään ei voi enää auttaa. Ap
Minkä ikäinen olet?