Lue keskustelun säännöt.
Olen 42v ja tahtoisin akateemiseksi!
31.07.2010 |
Syynä se, että olen elänyt keskellä ei-akateemisia, koska valitsin aikoinaan puolisoni nuorena väärin perustein eli ulkonäkökeskeisesti. Minulle ei lapsena osoitettu koulutuksen merkitystä, enkä oppinut sitä tajuamaan kuin vasta ehkä 10v sitten.
Olen itse yo, mutta ammattini on lähihoitaja. Olisi ihana saada opiskella vielä jotakin, kenties saada joku akateeminen tutkintokin ihan vaikka omaksi ilokseen. Psykologia kiinnostaisi erityisesti.
KOska olen elänyt näin akateemisuuspimennossa, en ole edes ottanut selville, miten yliopistoihin haetaan. Miten paljon yo-todistus merkkaa verrattuna pääsykokeisiin jne.
Neuvoja? Vai onko turhaa enää tässä iässä?
Kommentit (7)
mutta yleisesti ottaen yo-todistus merkitsee paljon, on harvoja aloja, joihin sisään pääsee pelkällä pääsykokeella.
Psykologiasta, kun olet kiinnostunut, voisit aloittaa kesäyliopisto-opinnot (kuka tahansa voi, maksaa himppasen, mutta approbaturin ja näkemyksen alasta saisit, jos siihen intoutuisit). Mun käsittääkseni aikaisemmat alan opinnot (esim. avoin korkeakoulu) voivat antaa pisteitä sitten, jos into jää päälle.
Etkä sä mikään vanha ole opiskelemaan. On niitä kasikymppisiäkin maisterin tutkintoa suorittavia, ja siitä iso hatun nosto heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yleisesti ottaen yo-todistus merkitsee paljon, on harvoja aloja, joihin sisään pääsee pelkällä pääsykokeella.
Kyllähän lähes kaikille aloille voi päästä pelkän pääsykokeen perusteella, mutta se edellyttää sitä, että on pääsykokeessa parhaiden joukossa. Mutta täysin mahdollista se on.
himppasen helpompi päästä opiskelemaan kuin psykologiaan. Jälkimmäinen kiinnosti minua paljon enemmän kuin psykologia, jossa on paljon tilastotieteitä ja aivojen biokemian opiskelua, ja englanniksi tietty. Sosiaalipsykologia taas oli juuri sitä, mikä itseäni kiinnosti: tutkimusta ihmisen ja ryhmien käyttäytymisestä ja vuorovaikutuksesta. Tutkipa asiaa, kuulostele tuntemuksiasi.
niin kuinka todennäköistä on päästä noin 700 hakijan joukosta noin 20 parhaimman joukkoon? Kovalla tahdolla se voi onnistua, mutta kun on niitä muitakin...
Laitetaan mietintämyssy päähän. Myös tuo sosiaalipsykologia kiinnostaisi ehkä enemmänkin.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain c:n paperit, eikä niillä mennä tiedotusoppia opiskelemaan. Päätin yrittää pääsykokeilla sitten, eka kerta meni fiaskoksi, mutta toisella yrittämällä pääsin viimeisenä (20.) sisään meistä, jotka pelkällä tahdolla, jumalattomalla sisulla ja pääsykoekirjojen tankkaamisella kolkuttelivat akatemian portteja. Kaikki on mahdollista, mutta jos tahto on kova, on hyvä miettiä myös sivupolkuja, jotka johtavat samaan päämärään.
Ihanaa, kun joku haluaa opiskella! Riippuu alasta, että miten paljon yo-todistus vaikuttaa. Muistelen, että juuri psykologiaan sillä on tietyissä paikoissa suuri merkitys.
Joko voit päästä sisään yo-pisteiden ja pääsykoepisteiden yhteismäärällä tai sitten pelkän pääsykokeen perusteella. Lisäksi on ns. avoimen väylä, joka perustuu siihen, että on suorittanut psykologian perus- ja aineopinnot avoimessa yliopistossa hyvin arvosanoin. Mutta kuulemma vaikea päästä tätä kautta.
Psykologiaan on muutenkin paljon hakijoita ja vaikea päästä, mutta onhan sosiaalityö, sosiologia, sosiaalipolitiikka ym., jotka liippaavat läheltä sinun alaasi.