Jos mä jotain olen elämässäni tähän mennessä oppinut, on se

että kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää, asioilla on aina kaksi puolta, ja jokaisella omat murheensa.



Kadehtia ei kannata. Ulospäin näkyvä ei ole se koko totuus.



Ei tämä sitä tarkoita, että itse pääsisi yhtään sen helpommalla kuin kukaan muukaan, mutta kaikki ovat loppujenlopuksi aikalailla samalla viivalla (pl. ihan täysin ääripäissä olevat)