Jos pitäisi mainita yksi käännekohta elämässäsi

Ei mulla taida olla käännekohtia elämässä. Ihan tasasta alamäkeä vaan :D

Liiaksi.

j.

Muutin ulkomaille. Opin englantia, näin maailmaa, sain uusia kavereita ja löysin vaimon. Elämäni merkittävin vuosi.

Kun tajusin että kaikki ei olekaan miesten syytä ja luovuin äärifeminismistä.

Olen ollut paljon onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni sen jälkeen.

Otan ihmisen ihmisenä, näen ympärilläni hyvää, enkä pahaa.

Ensimmäisen lapsen syntymä.

Kevät '18, kun rupesin parkkilaiseksi 😎

Ei ole ollut vain yhtä käännekohtaa, ollut monta. Osa sattumia, osa tavoiteltuja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut vain yhtä käännekohtaa, ollut monta. Osa sattumia, osa tavoiteltuja.

Sama täällä. Ei voi valita yhtä, sillä ne on ollut tasoltaan samanlaisia, vaikka hyvinkin erilaisia asioita. Opiskelupaikka on tietysti sillä tavalla isoin, että se on vaikuttanut moneen muuhunkin asiaan: tapasin koulussa mieheni ym. 

Se, kun rukoilin. Silloin elämä muuttui. Sain jättää kaiken vihan, kaunaan, katkeruuden, kateuden ja kaiken pahan mikä painoi. Tilalle tuli rauhaa ja rakkautta.

Suhteilla saatu pikku duunikeikka opiskelijalle. Nyt olen jo firman toimitusjohtaja. Noin 25 v jo samassa firmassa.

Uskonratkaisu. Siitä alkoi polku kohtu valoa.

Koronaan sairastuminen. Se avasi silmät sille kuinka heikko ihmiskeho on.

Tietysti lapset elämän suurin lahja ja kännekohtakin parhain.Ovat jo omilla asuvia. Käänekohtia on myös se on yksinasuvana vihdoin aikaa kunnella mitä minulle puhutaan ja mitä itse puhun.Surulisinta ihmisuhteissani on se etteivät ihmist itse kuntele mitä itse puhuvat ja jäävät valheista kinni.Se koskee on surullista. Mutta katkaisen välit hienotunteisesti kiire,ei aikaa tavata.

Valaistuminen & ykseyden kokemus, joka oli niin päräyttävä, että se muutti kaiken suhtautumisen tähän näkyvään maailmaan enkä ole sen jälkeen stressannut enää yhtään mistään. Tuo oli merkittävämpi kokemus minulle kuin lapsieni syntymä, vaikka rakastankin heitä yli kaiken.

Muutto Helsinkiin. Elämänlaatu nousi 100 prosenttia, kaikki muuttui.

18-vuotiaana kun muut muuttivat pieneltä paikkakunnalta, omat vanhempani tarrasivat kiinni. Jäin heidän mieliksi ja lopulta masennuin ja syrjäydyin muusta yhteiskunnasta. En päässyt opiskelemaan, mutta elämä olisi varmaan mennyt aivan toisin, jos olisin edes päässyt muuttamaan ja saanut töitä.

Vierailija kirjoitti:

18-vuotiaana kun muut muuttivat pieneltä paikkakunnalta, omat vanhempani tarrasivat kiinni. Jäin heidän mieliksi ja lopulta masennuin ja syrjäydyin muusta yhteiskunnasta. En päässyt opiskelemaan, mutta elämä olisi varmaan mennyt aivan toisin, jos olisin edes päässyt muuttamaan ja saanut töitä.

Äitini pitää tätä yhä meriittinä kun olin niin pitkään kotona. Oikeasti ei ollut rahaa lähteä enkä tiennyt miten sosiaaliturva toimii suomessa. Ei siihen aikaan ollut mitään tietoa helposti saatavilla. Töitäkään ei ollut. Olisin lähtenyt jo teini-iässä jos olisin tiennyt miten pääsee pois. Sen sijaan löysin miehen ja lähdin ensimmäisen matkaan joka vei minut pois siitä tuppukylästä.

Olisi tosi vaikea valita yhtä. Kaikki käännekohdat on vieneet johonkin uuteen ja muokanneet isosti elämää sen jälkeen.

Alkoholistista ero. Pitkään meni siinäkin pelon tunteessa.

Kun mies kävi h*orissa

Ero exästä. Ihan uskomaton muutos omassa elämässä parempaan. Miten voikin toinen ihminen olla niin tuhoava. Olisinpa tajunnut sen aikaisemmin, monta vuotta meni täysin turhaan.