Mieheni on kuin AL Härkösen romaanista Ei kiitos
se surkea aviomies. Aivan kuin kopio tuosta henkilöhahmosta. Te, jotka olette kirjan lukeneet ja tiedätte mistä puhun, mitä mieltä olette: eroanko?
Kommentit (16)
Mieshän ei nimenomaan ollut vaimolleen edes henkisesti läsnä. Itse koen parisuhteen niin, että siinä on sekä fyysistä että psyykkistä läheisyyttä - kirjan pariskunnalla ei ollut kumpaakaan, koska mies sulkeutui kokoajan kuoreensa. ap
Tuli oma mieheni mieleen kun luin sen kirjan. Tosin meillä tilanne ei ole vielä niin paha ja oikeastaan viime aikoina se on parantunut tosi hyvin. Mielestäni sillä, kumpi täyttää tiskikoneen ei ole merkitystä vaan sillä, että on henkistä ja fyysistä läheisyyttä.
Eli kehoittaisin menemään pariterapiaan.
tilannetta tuloksetta, niin kenties eroaminen voisi tulla kyseeseen.
Itse en ainakaan jaksais sellasta tilannetta, luultavasti en kuitenkaan uskaltais lähteäkään. Hankala homma.
vaan sille kelpas kaikki vain silloin kun tehtiin hänen tavallaan. Kontrollifriikki.
Toki mies oli etääntynyt, mutta se ei ollut ongelmien syy vaan seuraus. Mikä teillä se perimmäinen syy on?
se vaimo kaipaa lähinnä sitä fyysistä yhteyttä. Joo, mies istuskelee tietokoneella ja tekee omia juttujaan - mutta missäpä parisuhteessa niin ei tapahtuisi? Kai nyt jokaisella ihmisellä saa olla muutakin kuin puolison silmiintuijottelua elämässään?
Se mies vaikutti lähinnä masentuneelta. Kuitenkin hän soitti vaimolleen töistä, sanoi kulta ja sanoi rakas, laittoi ruokaa, kysyi mitä kuuluu. Sehän on arkista kumppanuutta!
Jos on elänyt huonossa parisuhteessa (minä olen), tietää, että tuo on jo tosi paljon.
perus av-touhua, KAIKKI on naisen vika! Jos liitto on huono, on vika naisen päässä, jos välit appivanhempiin ovat huonot, on vika miniän päässä. Hirveätä syyllistämistä!
Siinä kirjassa se vika on minunkin mielestäni naisessa.
Ei sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa; ei naiseuden perusteella jaeta mitään lisäpisteitä, kyllä kaikkien pitää elää ihmisiksi.
enkä koe mitään syyllistämiseksi. Olen pohtinut tätä asiaa pitkään, joten lisääkin mielipiteitä saa laittaa. Eropäätös ei ole koskaan helppo, eikä kaikki tietenkään ole yksin mieheni syytä. Itse haluaisin vielä jotain muutakin elämältäni kuin torjuntaa. ap
Minunkin mielestäni nainen oivalsi ihan loppusuoralla, että hänestähän moni asia olikin kiinni. Teilläkin voi olla vielä onnellinen loppu, kunhan tulette toisianne vastaan. Syyttämällä ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
eikä siitä selvinnyt saiko pariskunta välinsä korjattua. Voi AL, miksi et kirjoita jatkoa tarinalle... ap
Siinä kirjassa se vika on minunkin mielestäni naisessa.
Ei sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa; ei naiseuden perusteella jaeta mitään lisäpisteitä, kyllä kaikkien pitää elää ihmisiksi.
Sen sijaan kirjan aviomies suhtautui vaimoonsa itsestäänselvyytenä, niinkuin esimerkiksi minun mies suhtautuu muhun. Se ei ole mitenkään mukava tilanne.
Sen sijaan kirjan aviomies suhtautui vaimoonsa itsestäänselvyytenä, niinkuin esimerkiksi minun mies suhtautuu muhun. Se ei ole mitenkään mukava tilanne.
eika muutu. Nainen taas kokee sen itsestaanselvyytena, vaikka toisaalta voi uskoa miehen olevan vain sita, milta tama nayttaa.
Sen sijaan itse ymmärrän täysin, jos suhteesta lähtee jos kokee olevansa toiselle itsestään selvyys. Esimerkiksi mieheni ystävän vaimo jätti tämän ystävän ihan puun takaa (mieheni mukaan), mutta kun asiasta tarkemmmin jutteli selvisi se syy; nainen oli suhteessa yksinäinen ja mieheni ystävä piti tätä itsestään selvyytenä. Esimerkiksi hän oli tosi paljon työmatkoilla (mikä tosin on tietenkin ymmärrettävää) ja harrasti omia harrastuksiaan. Kun hänen vaimonsa jätti hänet, kaveri totesi ettei ollut edes ehtinyt huomata että jotain oli vialla. MEni vähän OT, mutta siis varoittava esimerkki siitä mitä tapahtuu kun pitää vaimoaan itsestään selvyytenä
Sen sijaan kirjan aviomies suhtautui vaimoonsa itsestäänselvyytenä, niinkuin esimerkiksi minun mies suhtautuu muhun. Se ei ole mitenkään mukava tilanne.eika muutu. Nainen taas kokee sen itsestaanselvyytena, vaikka toisaalta voi uskoa miehen olevan vain sita, milta tama nayttaa.
Aika hyvää analyysiä, joka ei torppaantunut edes tohon ketjun alkupuolen "Aina naisia syytetäään kaikesta"-kommenttiin. Se, mitä miehenä jäin pohtimaan on, miksi itsestäänselvyytenä pidetyksi tulemisen kokemukset kuulee yleensä naisen suusta, vaikka aika usein myös naiset näyttäisivät suhtautuvan pitkissä parisuhteissa täysin välinpitämättömästi miehiinsä ja heidän tarpeeseen tulla yhtälailla kuulluksi ja huomioiduksi omana itsenään.
Luonnollisesti joku jatkuva työreissaaminen tms. kuormittaa parisuhdetta ja kotiin jäävää osapuolta erittäin paljon jo pelkästään käytännön perhekuvioiden pyörittämisen osalta ja edellyttää paitsi luottamusta myös oman perheen kunnioittamista molemmilta osapuolilta.
Se, ettei viittaamasi mies ollut ehtinyt huomata jotain olevan vialla tai puolisonsa olevan yksinäinen ei ole välttämättä mikään ihme tai yhtään enempää miehen "vika". Noissa asioissa joudutaan monesti käytännön pakosta joustamaan parisuhteen kustannuksella ja priorisoimaan esim. perheen talouden vuoksi asioita, eikä se mieskään ole kaiken järjen mukaan saanut parisuhteesta yhtään enempään kuin puolisonsakaan. Tällä haluan vaan sanoa sen, ettei mieskään koe tollasessa tilanteessa elävänsä täydellisessä parisuhteessa, vaan saattaa yksinkertaisesti ajatella, että tää on nyt tällanen vaihe elämässä, eikä halua alkaa lisäämään tuskaa purkamalla asiaan liittyvää kuonaa puolisonsa harteille, joilla tietää jo muutenkin olevan vähintään sama taakka ja turhauma.
Siinä kirjassa pariskunnalla oli tosi hyvää kumppanuutta. Mies huomioi vaimoaan, teki kotitöitä, osallistui, oli hyvä ystävä, ei pettänyt, ei ryypännyt, ei hakannut... Minusta se nainen vain vaati liikaa. Ei elämä ole alusta loppuun romanttista elokuvaa eikä avioliitto ikuisen kiihkeää intohimoa.