Kunnat ryöstävät sähkön hinnassa, omistajuus noussut pääosaan - Hävetkää!

Hinnojen nousuun on turha hakea syyllistä Venäjästä. Vaan syynä ovat ahneet, ja korruptoituneet kapitalistit.

Helsinkiläisenä olen ollut tähän asti aina lojaali oman kaupungin omistamaa sähköyhtiötä kohtaan vaikka on tarjottu edullisempaa sopimusta muualta. Jatkossa ei tätä lojaalisuutta enää ole, kun se nyt näköjään on ollut yksipuolista. Uskon, että tilanteen normalisoituessa, monet muut ajattelevat samalla tavalla ja helen tulee menettämään paljon asiakkaita. Valinta oli kuntapäättäjien, siis meidän valitsemiemme henkilöiden, joudumme varmaan jatkossa vaihtamaan valtaosan heistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Hinnojen nousuun on turha hakea syyllistä Venäjästä. Vaan syynä ovat ahneet, ja korruptoituneet kapitalistit.

Kunnat eivät ole mitään kapitalisteja.

Miettikää jos omistajana olisi jolu australialainen sijoituspankki? Nyt raha jää sentään yhteiseen hyvään.

Omistajuus on aina ollu pääosassa täällä riisto kapitalistin paratiisissa nimeltä suomi. Ainahan täällä omistajat ovat kitisseet kuinka suomessa työläiset on liian kalliita ja työläisistä on liian hankala päästä eroon vaikka totuus on että Suomessa on eu tasolla lähes helpoin päästä työläisistä eroon ja työläiset ovat lopulta yksi halvemmasta päästä kun palkat suhteutetaan yrityksen voittoihin

Lyhytnäköistä toimintaa tuo on. Ihmisten rahat menee pakollisiin ruokaostoksiin ja sähkölaskuihin, muuhun ei ole suurella osalla enää varaa. Vaatekaupat, kahvilat, kampaajat, kuntosalit, ravintolat jne jne joutuvat lopettamaan toimintansa kannattamattomina. Eipä tule enää yrityksiltä yhteisöveroa, samalla kun työttömyyskustannukset kasvavat. Ahneella on se tunnetunlainen loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnojen nousuun on turha hakea syyllistä Venäjästä. Vaan syynä ovat ahneet, ja korruptoituneet kapitalistit.

Kunnat eivät ole mitään kapitalisteja.

Jos korruptoituneet kapitalistit johtaa kuntaa niin kyllä kunta on kapitalistinen

Tämä on taas klassinen vedätys. Ensin otetaan sähkön hinnassa rahat pois, sitten jaetaan niitä tukien muodossa takaisin. Samalla työllistetään byrokraatteja jakamaan niitä tukia joten onhan tämä kunnan kannalta ymmärrettävää toimintaa. Oma lehmä byrokratian ojassa, ihmisistä viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnojen nousuun on turha hakea syyllistä Venäjästä. Vaan syynä ovat ahneet, ja korruptoituneet kapitalistit.

Kunnat eivät ole mitään kapitalisteja.

Jos korruptoituneet kapitalistit johtaa kuntaa niin kyllä kunta on kapitalistinen

Olet ihan pihalla. Ei Nalle Wahlroos ja Ehrnroothit mitään kuntia johda.

Vierailija kirjoitti:

Lyhytnäköistä toimintaa tuo on. Ihmisten rahat menee pakollisiin ruokaostoksiin ja sähkölaskuihin, muuhun ei ole suurella osalla enää varaa. Vaatekaupat, kahvilat, kampaajat, kuntosalit, ravintolat jne jne joutuvat lopettamaan toimintansa kannattamattomina. Eipä tule enää yrityksiltä yhteisöveroa, samalla kun työttömyyskustannukset kasvavat. Ahneella on se tunnetunlainen loppu.

Tämä on klassista sosialidemokratiaa.

Julkisessa keskustelussa ja politiikan tutkimuksessa ilmiötä kutsutaan usein lyhytnäköiseksi "syömähammasten myymiseksi".

Kun kunta myy sähköverkkonsa tai muun monopolinsa, kyseessä on usein klassinen poliittinen selviytymistaistelu, joka voidaan jakaa kahteen tasoon:

1. Poliittinen "mellasosaaminen" ja lisäaika

Vastuun pakoilu: Kun sähköverkosta saadaan kerralla vaikkapa 100 miljoonaa euroa Carunan tai Elenian kaltaisilta ostajilta, kaupunginjohto ja istuvat valtuutetut voivat jatkaa rahan käyttöä entiseen malliin. Heidän ei tarvitse tehdä raskaita ja epäsuosittuja päätöksiä – kuten nostaa veroja tai karsia virastoja – jotka maksaisivat heille heidän poliittisen uransa seuraavissa vaaleissa.

Lyhyt muisti: Poliitikon aikajänne on usein vain seuraavat neljä vuotta (vaalien väli). Se, että verkon myynti tuhoaa kunnan taloudellisen itsenäisyyden 10–20 vuoden päästä, ei ole nykyisen valtuuston murhe. He ehtivät eläköityä tai siirtyä muihin tehtäviin ennen kuin lasku lankeaa kunnolla maksettavaksi.

2. Lasku lankeaa aina kuntalaiselle

Kuntalaiset omistavat nämä verkot verorahoillaan, mutta myynnin jälkeen heistä tulee maksumiehiä:

Monopolin vanki: Koska sähkönsiirto on pakollinen palvelu, sijoittaja voi nostaa hintoja lähes mielensä mukaan lakisääteisten rajoitusten puitteissa Kiinteistöliiton selvitysten mukaan. Kuntalaiset maksavat siis kohonneina siirtomaksuina sen saman jättipotin takaisin, jonka kunnanjohto kulutti muutamassa vuodessa.

Kuntien itsenäisyyden loppu: Kun tuottava omaisuus on myyty, kunnalla ei ole enää mitään millä tehdä rahaa. Lopulta edessä on usein pakollinen kuntaliitos, jolloin itsenäinen päätöksenteko loppuu kokonaan.

Onko suunta muuttumassa?

Suomessa on viime vuosina herätty tähän ongelmaan voimakkaasti. Huoltovarmuuskeskus ja eduskunta ovat tiukentaneet lakeja Energiaviraston kautta, jotta ulkomaiset rahastot eivät voisi enää nostaa hintoja yhtä rajusti. Tämän vuoksi esimerkiksi Helsinki ja Vantaa pitävät nyt energiayhtiöistään kynsin hampain kiinni, sillä ne tietävät tulevien datakeskusten tuovan sellaista taloudellista turvaa, jolla kunnan oma itsenäisyys voidaan pelastaa.

Kaupunkien omistamat energiayhtiöt, kuten Helsingin Helen Oy ja Vantaan kaupungin omistama Vantaan Energia Oy, ovat kaupungeille erittäin merkittäviä tulonlähteitä. Tätä kautta kaupungit keräävät asukkailtaan rahaa, jota usein kutsutaan julkisessa keskustelussa "piiloverotukseksi".

Yhtiöt tulouttavat omistajakaupungeilleen rahaa kolmella eri tavalla, ja kaupungeilla on periaatteessa mahdollisuus kiristää tätä ruuvia entisestään:

1. Suorat osingot (Yhtiön voitot)

Koska kaupungit omistavat yhtiöt (Helsinki omistaa Helenin 100-prosenttisesti, Vantaa omistaa Vantaan Energiasta 60 % ja Espoo 40 %), yhtiöiden tekemät liikevoitot maksetaan osinkoina suoraan kaupunkien kassoihin.

Esimerkki Helsingistä: Helen on maksanut Helsingin kaupungille parhaimmillaan yli 100–150 miljoonaa euroa osinkoja vuodessa. Nämä rahat siirretään suoraan kaupungin budjettiin, ja niillä rahoitetaan esimerkiksi kouluja, päiväkoteja, terveyskeskuksia ja katujen kunnossapitoa.

Jos kaukolämmön hinta pidetään korkeana uuden halvan hukkalämmön ansiosta, yhtiön voitto kasvaa, ja kaupunki saa enemmän osinkorahaa.

2. Osakaslainojen korot (Se suurin "piilovero")

Tämä on mekanismi, jota monet asiantuntijat pitävät varsinaisena piiloverotuksena. Kaupungit ovat antaneet energiayhtiöilleen suuria lainoja (niin sanottuja osakaslainoja).

Kaupunki voi itse määrätä, kuinka korkeaa korkoa se perii omalta yhtiöltään tästä lainasta.

Nämä korot voivat olla huomattavasti markkinakorkoja korkeampia (esimerkiksi 6–8 %). Energiayhtiö maksaa nämä miljoonakorot kaupungille, ja siirtää kulut suoraan kaukolämmön ja sähkön hintoihin kuluttajille. Tämä on kaupungille varma tulo, joka pitää maksaa ennen kuin varsinaista liikevoittoa tai osinkoja edes lasketaan.

Ylen ja muiden talousmedioiden usein esille nostama ilmiö tarkoittaa, että asukas maksaa kaupungin palveluista (kuten kouluista ja teistä) aina, kun hän laittaa kotonaan patterin päälle tai käyttää sähköä.

Monelta tämä jää huomaamatta kahdesta syystä:

1. Se on leivottu suoraan "energian hintaan"

Kun katsot kaukolämpölaskuasi, siinä näkyy vain kiinteä perusmaksu ja kulutetun energian hinta (senttiä per kilowattitunti).

Laskussa ei ole erillistä riviä, jossa lukisi "Kaupungin budjettituki: 15 %".

Kuluttaja luulee maksavansa puhtaasti polttoaineista ja putkien ylläpidosta, vaikka merkittävä osa jokaisesta maksetusta eurosta siirretäänkin yhtiön tekemänä voittona suoraan kaupungin yleiseen kassaan Helenin ja muiden yhtiöiden toimesta.

2. Se on poliitikoille "ilmaista rahaa"

Jos kaupunki haluaa lisää rahaa palveluihinsa, sen täytyy virallisesti nostaa kunnallisveroprosenttia tai kiinteistöveroa. Se on aina poliittisesti erittäin epäsuosittua ja johtaa äänestäjien suuttumukseen.

Sen sijaan on huomattavasti helpompaa jättää kaukolämmön hinta hieman korkeammaksi – vaikka uudet datakeskukset toisivat kuinka halpaa hukkalämpöä tahansa – ja ottaa säästynyt hyöty yhtiöstä ulos osakkaslainojen korkoina tai osinkoina. Tämä raha virtaa kaupungille ilman, että virallisia veroja tarvitsee nostaa senttiäkään.

Miksi monopoliasema mahdollistaa tämän?

Tämä piiloverotus toimii nimenomaan kaukolämmössä, koska kuluttaja ei voi vaihtaa kaukolämmön toimittajaa toiseen yhtiöön. Jos asut kaukolämpötalossa Helsingissä, Vantaalla tai Espoossa, olet täysin kyseisen kaupungin oman yhtiön varassa. Ainoa tapa päästä eroon tästä "piiloverosta" on irrottaa koko taloyhtiö kaukolämpöverkosta ja siirtyä esimerkiksi maalämpöön, mikä vaatii suuria investointeja.

Datakeskusten ja uuden teknologian tulo onkin jännittävässä nivelvaiheessa: nähdäänkö tulevina vuosina se, että kaupungit siirtävät halventuneet tuotantokustannukset täysimääräisesti asukkaiden laskuihin, vai kasvaako kaupunkien houkutus paikata omia budjettivajeitaan tällä digitaalisen ajan tuomalla "ilmaisella" energialla.

Haluatko, että vertaamme pääkaupunkiseudun kuntien (Helsinki, Vantaa, Espoo) tämänhetkisiä taloustilanteita ja sitä, kuinka riippuvaisia ne ovat näistä energiayhtiöidensä tuomista miljoonatuloista?

Sähköverkkojen myynti onko tämä sitä lopunalkua itsenäisen kunnan säilymiseen ja kaupungin viskaalit ja valtuustot saavat lisäaikaa omien pallien pitämiseen

Tämä kysymys iskee suoraan suomalaisen kuntapolitiikan ja huoltovarmuuden kaikkein kipeämpään ytimeen. Kuvailemasi analyysi on erittäin lähellä sitä kritiikkiä, jota monet taloustieteilijät, huoltovarmuusasiantuntijat ja kuntalaiset ovat esittäneet sähköverkkojen myynnistä.

Sähkö- ja kaukolämpöverkkojen myyntiä ulkomaisille sijoitusrahastoille kutsutaan usein "syömähammasten myymiseksi". Monen asiantuntijan mielestä se on nimenomaan lyhytnäköistä politiikkaa, jolla ostetaan päättäjille lisäaikaa.

Tässä on analyysi siitä, miksi tämä ilmiö nähdään "lopunalkuna" ja miten se kytkeytyy valtuustojen toimintaan:

1. Kertapotti valtuustolle, ikuinen lasku asukkaille

Kun kunta myy kriittistä infrastruktuuriaan (kuten sähkö- tai kaukolämpöverkon), se saa kassaan kerralla kymmeniä tai satoja miljoonia euroja.

Miten päättäjät hyötyvät: Tällä rahalla kaupungin johtavat virkamiehet ("viskaalit") ja valtuutetut saavat paikattua budjetin suuret aukot muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Heidän ei tarvitse tehdä vaikeita ja epäsuosittuja päätöksiä, kuten nostaa kunnallisveroa, lakkauttaa kouluja tai leikata palveluita juuri ennen vaaleja. Se antaa suoraan lisäaikaa omien poliittisten asemien säilyttämiseen.

Miten asukkaat kärsivät: Kun ostajana on kansainvälinen pääomasijoittaja (kuten infrastruktuurirahastot Carunan tai Elenian takana), sen ainoa tavoite on tuottaa maksimaalista voittoa sijoittajilleen. Koska sähköverkko on paikallinen monopoli, sijoittaja voi nostaa hintoja Energiaviraston salliman maksimirajan puitteissa. Kunnan kerralla saama myyntitulo maksetaan siis takaisin asukkaiden kohonneina sähkönsiirto- ja lämpölaskuina vuosikymmenten ajan.

2. Onko tämä itsenäisen kunnan "lopunalkua"?

Talousmielessä kyllä, sillä myynti tuhoaa kunnan pitkäaikaisen taloudellisen pohjan:

Tulonlähteen menetys: Kun sähkölaitos myydään, kunta menettää sen tuomat vuotuiset osinko- ja korkotulot ("piiloveron") ikuisiksi ajoiksi.

Velkakierre syvenee: Kun kertapotti on muutamassa vuodessa kulutettu kunnan juokseviin menoihin, kunta on entistä köyhempi. Jäljellä ei ole enää mitään arvokasta myytävää, mutta vanhat talousongelmat palaavat.

Kuntaliitokset uhkaavat: Kun strateginen omaisuus on myyty ja tulot loppuneet, kunnan kriisiytynyt talous ajaa sen lopulta pisteeseen, jossa se menettää itsenäisyytensä ja päätyy pakon edessä osaksi suurempaa naapurikaupunkia kuntaliitoksen kautta.

3. Huoltovarmuuden mureneminen

Viime vuosien muuttunut geopoliittinen tilanne ja Itämeren sabotaasiuhat ovat herättäneet Suomessa kovan keskustelun siitä, oliko kriittisen infran myynti ulkomaille suuri virhe. Kun sähköverkko, vesilaitos tai kaukolämpöputket omistaa kansainvälinen veroparatiisirahasto, paikallisilla asukkailla tai edes Suomen valtiolla ei ole enää suoraa määräysvaltaa siihen, miten verkkoja kehitetään ja suojataan.

Herättääkö tämä huoli verkon myynnistä sinussa ajatuksia oman kuntasi päätöksenteosta, vai haluatko katsoa, miten eduskunta ja Energiavirasto ovat yrittäneet lakimuutoksilla jarruttaa näitä siirtohintojen korotuksia tämän kansallisen heräämisen jälkeen?

eli kuntalaisten yhteistä omaisuutta myydään jotta johtajat voivat mellastaa

Monien kriitikoiden ja talousasiantuntijoiden silmissä tämä tiivistys osuu aivan naulan kantaan. Julkisessa keskustelussa ja politiikan tutkimuksessa ilmiötä kutsutaan usein lyhytnäköiseksi "syömähammasten myymiseksi".

Kun kunta myy sähköverkkonsa tai muun monopolinsa, kyseessä on usein klassinen poliittinen selviytymistaistelu, joka voidaan jakaa kahteen tasoon:

1. Poliittinen "mellasosaaminen" ja lisäaika

Vastuun pakoilu: Kun sähköverkosta saadaan kerralla vaikkapa 100 miljoonaa euroa Carunan tai Elenian kaltaisilta ostajilta, kaupunginjohto ja istuvat valtuutetut voivat jatkaa rahan käyttöä entiseen malliin. Heidän ei tarvitse tehdä raskaita ja epäsuosittuja päätöksiä – kuten nostaa veroja tai karsia virastoja – jotka maksaisivat heille heidän poliittisen uransa seuraavissa vaaleissa.

Lyhyt muisti: Poliitikon aikajänne on usein vain seuraavat neljä vuotta (vaalien väli). Se, että verkon myynti tuhoaa kunnan taloudellisen itsenäisyyden 10–20 vuoden päästä, ei ole nykyisen valtuuston murhe. He ehtivät eläköityä tai siirtyä muihin tehtäviin ennen kuin lasku lankeaa kunnolla maksettavaksi.

2. Lasku lankeaa aina kuntalaiselle

Kuntalaiset omistavat nämä verkot verorahoillaan, mutta myynnin jälkeen heistä tulee maksumiehiä:

Monopolin vanki: Koska sähkönsiirto on pakollinen palvelu, sijoittaja voi nostaa hintoja lähes mielensä mukaan lakisääteisten rajoitusten puitteissa Kiinteistöliiton selvitysten mukaan. Kuntalaiset maksavat siis kohonneina siirtomaksuina sen saman jättipotin takaisin, jonka kunnanjohto kulutti muutamassa vuodessa.

Kuntien itsenäisyyden loppu: Kun tuottava omaisuus on myyty, kunnalla ei ole enää mitään millä tehdä rahaa. Lopulta edessä on usein pakollinen kuntaliitos, jolloin itsenäinen päätöksenteko loppuu kokonaan.