Multa ei ole koskaan ihmiset kysyneet, että tuleeko toinen lapsi

Sain esikoiseni ja ainoan lapseni 23-vuotiaana. Lapsen ollessa reilun vuoden ikäinen mulla todettiin syöpä ja kävin läpi rankat syöpähoidot sytostaatteineen ja sädehoitoineen. Syöpä saatiin pois. Sytostaateilla olisi voinut olla vaikutus hedelmällisyyteen ja olisi voinut käydä niin, että kuukautiset eivät olisi palautuneet. Kuukautiset kun laitettiin pistoksilla ns. lepotilaan eli lääkkeellisesti saatiin aikaiseksi vaihdevuosien tapainen tila jossa oli runsasta yöhikoilua. Kuukautiset kuitenkin onneksi palautui takaisin ja jatkuivat normaaleina. Toki vaikutuksia on voinut silti olla hedelmällisyyteen.

Parin vuoden päästä hoitojen loputtua tulin raskaaksi, mutta se meni kesken kun viikkoja oli 7. Suru oli suuri koska toinen lapsi olisi ollut todella tervetullut. Kukaan ei kuitenkaan missään vaiheessa kysellyt tuleeko toista lasta eikä keskeytyneestä raskaudesta oltu ehditty kertoa kuin läheisimmille ihmisille.

Lapsen isästä tuli ero kun olin 30-vuotias. Yksin pienituloisena lähihuoltajana ei raskaaksi tietenkään yritetä tulla. 34-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni ja olen nyt siis 43v. Kukaan ei ole vieläkään tässä vuosien aikana kysynyt tuleeko toista lasta.

Tuli tämä mieleen toisesta aloituksesta kun joltakin lapsettomalta udellaan tuleeko lapsia. Olen miettinyt, että vaikuttaako mun syöpätausta siihen, että ihmiset eivät multa tuollaisia kehtaa kysellä. Hyvä toki, että eivät kyselekään. Nykyisen miehen kanssa olisi saanut lapsi tulla jos on tullakseen, mutta eipä ole tullut. Nyt alkaa aika loppua. Olen monet itkut itkenyt kun ei ole edes yhtä lasta tullut lisää koska tiesin jo teininä, että haluan monta lasta. Ei vain mennyt elämä mun kohdalla niin ja kyyneleet on nytkin silmissä kun tätä viestiä kirjoitan.

Olen totta kai onnellinen ainoasta lapsestani.