Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun työnilo kadonnut täysin?!
26.11.2022 |
Olen tehnyt töitä 25 vuotta, päivääkään en ole ollut työttömänä.
Nyt viime vuosina omassa elämässäni on tapahtunut paljon vastoinkäymisiä itselle ja läheisille ja olen ollut stressaantunut ja uupunut jo pidemmän aikaa.
Nyt vaihdoin työpaikkaa kun luulin, että siitä saisin uutta sisältöä elämääni. Tämä oli virhe ja nyt haen taas uutta työpaikkaa. Minun on pakko päästä tuolta nykyisestä pois.
Mutta ongelma on se, ettei minua kiinnosta enää mikään työ. Ei kiinnosta opetella uutta työtä. En vaan jaksa. Koen työn tekemisen todella raskaaksi.
Nyt mietinkin mikä minua vaivaa? Mielestäni en ole masentunut. Nautin vapaa-ajastani kuitenkin kun saan tehdä omia juttujani omassa rauhassani.
Voiko pitkä työura ja ylsityiselämän vastoinkäymiset tehdä sen että vain väsyy? Vai pitäisikö vaihtaa täysin alaa? Toimin kirjanpitoalalla ja tämä työ ei anna minulle enää mitään.
Onko muilla kokemusta tällaisesta ja kuinka ratkaisitte asian?
Mietin jopa osa-aikatyöhön siirtymistä.
Kommentit (6)
Miksi et tekisi jotain muuta työtä? Me viisikymppiset olemme vielä sitä sukupolvea että töissä käydään vaikka hampaat irvessä ja sairaana/uupuneena ja alaa ei vaihdeta, sehän olisi ihan hullua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ymmärrän! Tarvitseeko tuntea enää työniloa? Jos jaksat vielä töiden jälkeen harrastaa, niin voisitko käydä töissä vaan rahan takia? Eikö se olisi tavallaan hyvä, että ei välitä töistä. Välittää vaan itsestään.
Olet masentunut tai työuupumus mitä nelonen tarjoaa. Ihan selvä juttu. Paljon vastoinkäymisiä elämässä ja stressiä.
Työyhteisösta kuinni.
Aika harva työtehtävä on aidon oikeasti tosi kivaa tekemistä. Toki kun ymmärtää työn merkityksen isommassa kokonaisuudessa ja saa suorittaa itselle sopivaan tahtiin ja pääsee vaikuttamaan työn tekotapaan, niin tylsätkin tehtävät on ihan ok. Mutta minusta työnilo tulee työyhteisöstä. Kun arvostaa kollegoita ja he arvostavat sinua, kun on välissä huumoria ja mukavia yhteisiä juttuja, tehdään töitä välillä pilke silmäkulmassa ja kun iloitaan ja kannustetaan sopivissa tilanteissa, niin työ on oikeasti tosi kivaa. Uuteen työyhteisöön oääseminen kunnolla sisään kestää toki aikansa, ja on työyhteisöjä jotka on mätiä, ja joissa on vaikea päästä hyvään fiilikseen. Mutta moni asia on myös itsestä kiinni: iloinen ja innostunut asenne tarttuu muihinkin.
Olen huolissani tästä nykyajan Teams- aikakaudesta. Se vähentää minusta tyviihtyvyyttä ja yhteisöllisyyttä, ja jäljelle jää vain työtehtävät. Alkuun menee kivasti kun työkaverit on tuttuja f2f ajoilta, mutta pidemmän päälle työilmapiiri voi herkästi heikentyä ja muuttua ilottomammaksi suorittamiseksi.
Se on se ikä...40-50v kriisi.