Lue keskustelun säännöt.
Saatteko mieheltänne arvostusta kotitöistä?
24.05.2010 |
Miten miehenne huomioi tai jättää huomiotta, kun teette kotitöitä ja hoidatte lapset, jos olette hoitovapaalla?
Olen itse huomannut, että mies pitää itsestäänselvyytenä, että teen kaikki mitä teen. Hän tässä kaipaa kiitosta, kun tekee pitkiä työpäiviä ja on yleensä kotona vasta klo 21 tai sen jälkeen. Kehtasi tänään haukkua minua patalaiskaksi, vaikka pidän kodin aina siistinä ja ruoka on odottamassa, kun tulee kotiin ja lapsi hoidettu hyvin. Kun uskalsin huomauttaa, että hän on tehnyt 2 viikossa jo 19 ylityötuntia, tuli riita ja hän haukkui patalaiskaksi ja kysyi pitäisikö hänen olla aiemmin kotona vain siksi, että minä pääsisin katsomaan telkkaria. Sanoin, että ei minun vaan meidän lapsen takia. Puhuimme selvästi aidastaja aidan seipäästä, hän ei muka tajunnut. Hän ei siis tee mitään hyväpalkkaista hommaa,toki ylitöistä saa korvauksen, mutta enemmän iloa olisi kotonaolosta. Päätin, että elän jatkossa nimikkeeni mukaan, eli patalaiskana hoida ainoastaan lapsen sekä omat asiani. Mies tehkööt omat ruokansa ja pesköön vaatteensa ja korjatkoon omat sotkunsa, minulle riitti.
Kommentit (5)
Mutta meillä erilainen tilanne.
Olen töissä ja teen aika paljon töitä. Meillä myös haastava perhetilanne ja mies hoitaa lapsia aika paljon (ajallisesti enemmän kuin minä). Olen yrittänyt kompensoida tilannetta tekemällä suurimman osan kotitöistä (koska mielestäni minunkin tulee tehdä jotain tämän perheen edestä). Mutta arvostusta en ole kyllä saanut, päinvastoin minusta on alkanut tuntua, että kun minä teen lähes kaikki kotityöt, niin mies ei enää edes tajua, että joku tekee niitäkin (siis ettei ne itsestään hoidu). Eli sikäli olen tehnyt virheen, kun pyöritän ne omin päin. Mutta toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että ne vähän niin kuin kuuluu minulle (jotta panoksemme olisi tasapuolinen) eli meinaan tehdä ne jatkossakin ja ajattelen, että kunhan itse arvostan itseäni siitä, niin se riittäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta tänään illalla mieheni kommentoi kun pieni lapsemme sanoi, että saako vetää likaisella lattialla vaatetta. Lapsi muisti kai kun olen kieltänyt tekemästä niin kaupassa tmv. Mieheni sanoi, että ei lattia ole likainen vaan siisti kun äiti pitää lattiat ja kodin niin siistinä.
vaan päinvastoin arvostelua siitä, kun koti on sotkuinen enkä päivisin ole ehtinyt esim. imuroida. Mies ei itse imuroi, ei pese pyykkiä, ei pese lattioita eikä vessaa eikä siis mitään kotitöitä mutta lapsia hoitaa kyllä, kun pyydän, ja viikonloppuisin saattaa joskus ihan vapaaehtoisesti puuhata jotain esikoisen kanssa, jotta minä ehdin siivota.
Meillä on mielestäni iso koti, jonka siistinä pitäminen vie aikaa - varsinkin kun mies jättää vaatteensa ja tavaransa lojumaan pitkin pöytiä, tuoleja ja lattioita. Nyt mies on alkanut valittaa, kun en ehdi tehdä pihatöitä eli siis vaan makaan laiskana kotona. Ei tajua, että pyöritän joka päivä tiskikoneen ja pesukoneen, teen 2 lämmintä ateriaa ja yritän puuhata jotain lastenkin kanssa minkä nyt vauvan hoitamiselta ehdin. Iltaisin käyn kaupassa tai siivoan. En harrasta mitään, en edes ehtisi. Kun päivisin olen imuroinut ja siivonnut tavarat paikoilleen, mies ei huomaa mitään.
...vaimoltani. Vien ja haen lapset, laitan 95% kaikista ruuista, käyn lähes aina kaupassa, tiskaan ja siivoankin paljon ja leikitän ja laulatan lapset. Alkaa pikkuhiljaa nyppiä kun kaikki mitä kerran suostuu tekemään, muuttuu pikkuhiljaa minun hommikseni. Harvoin mitään tehtyä edes kommentoidaan, ne kuuluvat palveluun.
Kommentti valitukseen on, ota tai jätä, muuksi en muutu.
Olen hoitovapaalla, mies tekee 8 tuntista työpäivää. Minä hoidan lapsen ja kodin, käyn vaunuilla kaupassa ja lämmin ruoka odottaa herraa joka iltapäivä. Ainoa asia minkä mies tekee meillä on vessan siivous. Lastakaan ei hoida, ei vaihda vaippoja eikä syötä ym. Katson itseni yksinhuoltajaksi, koska mielestäni mies käy kodissamme vain nukkumassa ja katsomassa televisiota, illat luurailee kavereiden luona. Itsepä tätä "idyllistä" perhe-elämää aikoinani halusin, ja sen myös sain...
Mies on muutaman kerran sanonut "herkkänä hetkenä" että sitä nolottaa kun ei auta minua lapsen hoidossa, ja voisi tehdä enemmän kotonakin, mutta kun arki koittaa se äkkiä unohtuu - näemmä! En kuitenkaan valita, ollaan päästy lapsen kanssa hyvään päivärytmiin ja rutiineihin, mielummin olen naimisissa vätyksen kanssa ja hoidan kotia kuin että joutuisin yksinhuoltajana menemään töihin ja lapsi joutuisi päivähoitoon. :)