Uusi työ ja aivan totaalisen pihalla. Mikä avuksi?
Aloitin marraskuun alussa uudessa työpaikassa. Ilmaisin kyllä rekryssä hyvin selvästi, ettei osaamista ole kuin vähän tällä alalla. Jotenkin vaan halusivat kuitenkin minut tuonne töihin ja lupasivat kattavan perehdytyksen. Lähdin edellisestä hyvästä työpaikasta koeajalla tämän takia.
Nyt tilanne on se, etten tajua mistään mitään. Perehdyttäjä käyttää jatkuvasti jotain omia termejään ja on ollut talossa jo yli 20 vuotta, joten hän ei tajua, etten minä tajua vaikka kyselen jatkuvasti yksinkertaisuuksia ja tunnen itseni aivan idiootiksi. Ihan karsea tilanne. En ole tähän päivään mennessä tehnyt yhtäkään työtehtävää, koska en tiedä, mitä ne ovat. Kierrän firman eri tyypeillä "perehdytyksessä" eli kuuntelemassa, mitä he tekevät. Nämä infot eivät auta mua työssäni mitenkään. Esimies lopetti ja uusi ei ole vielä aloittanut. Tuo perehdyttäjä ei osaa sanoa, mitä mun tehtävät on konkreettisesti, sanoo vaan että nämä tässä on joskus olleet mun edeltäjäni vastuulla mutta ei mitään konkretiaa, miten ne asiat hoidetaan. Pelottaa, että saan kenkää kun en saa mitään aikaiseksi tai tehtyä tulosta. Mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä? Olen jo perehdyttäjälle sanonut, että kokonaisuus tuntuu kaaokselta, kun sitä ei mitenkään johdonmukaisesti käydä läpi mutta hän vaan sanoo, että kyllä se tästä selkiää. Kauanko voin palloilla tällä tavoin? En tykkää yhtään, haluaisin olla aikaansaava ja tehdä asioita. Olen aika varma, että oon nyt astunut liian suuriin saappaisiin.
Kommentit (15)
Olet tyypillinen nainen, mies olisi omatoiminen ja pärjäisi kyllä.
Noin käy rekrytoidaan joku nuori jolla on kiva hymy eikä sitä kokenutta keski-ikäistä.
Sinä et nyt tarvi muuta kuin paljon itsevarmuutta! Ei tämä sun nykyinen tilanne ole sun vika, vaan talon ja perehdyttäjäsi valitsema tapa perehdyttää sinua. Eli ET tee mitään väärin tai huonosti, ja voit palloilla noin juuri niin kauan kuin perehdyttäjäsi ja esimiehesi niin katsoo tarpeelliseksi. Sitten kun alat saada oikeita työtehtäviä myös, niin kyselet ja kyselet, kunnes saat asioita tehtyä ja vähitellen opit.
Sinänsä ei paras tapa perehdyttää tuo, että sun päätä sekoitetaan kaikkien eri hommien perehdyttämisellä. Itse suosin sellaista, että otetaan 1 homma, siitä jokin yksinkertainen tehtävä tai sitten tehdään yhdessä kokeneen kanssa, ja aletaan oppia yhtä hommaa tekemisen ohessa. Sitten seuraavaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Keskeytå joka kerta perehdyttäjä kun se puhuu jollakin termeillä mitä et tiiä. Kysele, Kysele ja kysele. Ei se perehdyttäjä osaa neuvoa jos se ei tiedä miten pihalla oot. Vieläkö se on siinä sun tukena niin jankkaa asioita niin kauan että ne on selvät. Ei se helpotu sitten kun jält siihen yksin arvaileen. Kysele myös avoimesti muilta. Opit pikku hiljaa.
Mutta jos tämä ap:n perehdytys on toistaiseksi jotain lähinnä yleistä kaikenlaisten tehtävien esittelyjä, niin ei kannata niistä noin tarkkaan kysellä eikä vaivata päätään niillä liikaa, vaan vasta sitten kun tietää mitä alkaa tekemään oikeasti itse, panostaa sen opetteluun kunnolla ja silloin kyselee niin paljon, että saa työnsä hoidettua.
Aina menee uudessa paikassa muutama kuukausi ennen kuin voi sanoa osaavansa hommansa. Se alku häsmäkkä on stressaavaa aikaa mutta pakollista, jos meinaa töitä tehdä.
Jatkat ja kysyt enemmän niin luulet vähemmän.
Kuulostaa siltä, että perehdytyksessä on vikaa, jos perehdyttäjä ei itsekään tiedä kunnolla, mitä se edeltäjä teki. Kokemattomalle työntekijälle vaikea tilanne.
Ensimmäinen tehtävä uuteentyöhön astuessa on ottaa asioista selvää. Haasteet tulee nimetä.
Vaativalla alalla asiantuntijana?
Noin käy, kun työhön otetaan nuori ja halpa, toimenkuva on pikkuisen liian hajanainen eikä kukaan osaa perehdyttää.
P.s. ei ne miehetkään osaa. Ne vaan ryssii menemään naama vakavana ja toivovat, ettei kukaan huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Keskeytå joka kerta perehdyttäjä kun se puhuu jollakin termeillä mitä et tiiä. Kysele, Kysele ja kysele. Ei se perehdyttäjä osaa neuvoa jos se ei tiedä miten pihalla oot. Vieläkö se on siinä sun tukena niin jankkaa asioita niin kauan että ne on selvät. Ei se helpotu sitten kun jält siihen yksin arvaileen. Kysele myös avoimesti muilta. Opit pikku hiljaa.
Paitsi, että joissain paikoissa ei saa kysellä. Aloitus voisi olla kuin omasta kokemuksestani jokin aika sitten. Kysellä ei saanut, leimattiin tyhmäksi ja DEMENTIKOKSI, vaikkei muistissani ole mitään vikaa. Organisaation kulttuuri oli kiusaamiskulttuuri esihenkilöä myöten, ja hän oli itse asiassa se pahin kiusaaja.
Koko työyhteisö oli (minua lukuunottamatta) lähellä eläkeikää olevia naisia. Työ oli vain pieneltä osin, sitä mistä oli haastattelussa ollut puhe. Perehdyttäjä kieltäytyi perehdyttämästä. Nokittiin, juoruttiin, nolattiin julkisesti, kanneltiin herkästi isolle pomolle (joka mies), tietoa pihdattiin, lupauksia petettiin, uhkailtiin yms. Monet työtehtävät olivat hyvin, jopa typerän, yksinkertaisia, mutta ne tehtiin aivan käsittämättömän sekavasti ja aikaavievästi.
Loputtomia jaarittelevia Teams-palavereja, joista ei ollut mitään hyötyä, mutta oli osallistumispakko. Kaikki oli epäselvää, jopa siitä lähtien, millä useasta työpisteestä minun kuuluisi aamulla olla. Esihenkilö keskittyi kyttäämään kellokorttileimauksia ja ovista kulkuja, ja auta armias, jos olit niissä tehnyt virheen, vaikka nekin ohjeet oli käyty alussa vain ylimalkaisesti läpi, vaikka poikkeustilanteita oli lähes joka päivä ja annetut ohjeet olivat ristiriitaisia. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua kuukauden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että perehdytyksessä on vikaa, jos perehdyttäjä ei itsekään tiedä kunnolla, mitä se edeltäjä teki. Kokemattomalle työntekijälle vaikea tilanne.
Ei ole vika perehdytyksessä, vaan rekrytoinnissa. Ei pidä ottaa töihin tyyppiä, joka on jo haastattelussa sitä mieltä, ettei osaa. Ihan varmana on ollut ap:ta parempiakin hakijoita jonossa.
Lähde pois, ap, ja anna paikka jollekin osaavammalle.
Keskeytå joka kerta perehdyttäjä kun se puhuu jollakin termeillä mitä et tiiä. Kysele, Kysele ja kysele. Ei se perehdyttäjä osaa neuvoa jos se ei tiedä miten pihalla oot. Vieläkö se on siinä sun tukena niin jankkaa asioita niin kauan että ne on selvät. Ei se helpotu sitten kun jält siihen yksin arvaileen. Kysele myös avoimesti muilta. Opit pikku hiljaa.