Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mieheni on niin tylsä, kaavoihin kangistunut ja yllätyksetön

Vierailija
14.05.2010 |

Ikinä ei voi edes spontaanisti innostua mistään. No, itsepä mieheni valitsin. Onko muilla samanlaista?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies vetää joka ilta perskännit, saman kaavan mukaan vuodesta toiseen.

Vierailija
2/7 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse juuri miehesi tyyppinen ihminen kun taas oma mieheni on täynnä temperamenttia, poukkoilua ja yllätyksiä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

koetko, että täydennätte toisianne erilaisina persoonina vai mietitkö usein, että tuli tehtyä väärä miesvalinta?



ap

Vierailija
4/7 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuin vakka ja kansi, mutta lastensaannin myötä miehen temperamentti on alkanut tuntua yhä rasittavammalta...En kuitenkaan koe, että olisin valinnut väärän miehen, mutta joskus kaipaisin kyllä lastenkasvatukseen ja tavalliseen arkeen hiukan tasaisempaa kumppania.



Minulle arki ja rutiinit lasten kanssa tuovat turvaa ja hyvää oloa, kun taas miehelleni ne tuntuvat olevan jonkinlaisia kahleita.

Vierailija
5/7 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni mielestä olen arvaamaton ja ylitunteellinen.



ap

Vierailija
6/7 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen se tunteellinen höpöttäjä, joka reagoi ja usein ylireagoikin kaikkeen. Mies taas on tasainen kuin tyyni järven pinta, täysin mun vastakohta. Toisaalta minä inhoan yllätyksiä ja kaipaan varmuutta ja suunnitelmallisuutta, esim. matkoihin yms. muihin tarvitsen tarpeeksi aikaa orientoitua matkaan, pakkaamiseen jne. Mies taas saattaa tänä iltana keksiä, että lähdetäänpä huomen aamulla viikoksi Rovaniemelle lomailemaan, eli hän on kuitenkin se spontaani osapuoli meistä.



Joskus tuntuu, ettei elämästä tule mitään näin, kun olemme niin vastakohdat. Toistaiseksi kuitenkin suurimman osan ajasta tunnen, että täydennämme toisiamme - lapsemme saavat jo kotoa mallin siitä, että ihmiset ovat erilaisia, tulevat silti toimeen keskenään ja jokainen saa olla juuri sellainen kuin on :) vaatiihan tämä tietysti pinnaa niin minulta kuin mieheltäkin, koska tottakai se ärsyttää, kun toinen ei ajattelekaan asioista kuten minä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

samanlaisia tuittupäitä ja lyhytpinnasia, tosin lyhytvihaisiakin. Just tänään puhuin miehelle, et meidän pitäis vähän yrittää ottaa asiat ja vastoinkäymiset tasaisemmin, et näytettäs järkevämpää esimerkkiä lapselle kun alkaa kohta ymmärtää asioita enemmän. Mies kiihtyy nollasta sataan alle nanosekunnin ja mä olen tosi kärsimätön ja hermostun helposti. Ei aina hyvä tämäkään silloin kun sattuu huonoja päiviä :()