Muistan lapsuudesta lapsettoman tädin

Ettekö muista mitään hahmoja lapsuudesta?

Muistan yhden mummon joka haisi aina ihan joltain myrkyltä.

Muistan hoikan ja pitkän miehen, vaikutti kiltiltä ja hiljaiselta, mutta silmät katsoivat ihan mahdottoman kieroon. Siksi minä ja kaverini pelkäsimme häntä ihan kuollaksemme. Pelkäsin ihan vain katsoakaan häntä päin, ihan kuin kierosilmäisyys voisi tarttua vain katseesta, tai jotain. Käsittääkseni hänen elämänsä tuli ihan mukavaksi, sai vaimon ja lapsia.

Hauska, mulla taas oli (on edelleen) lapseton täti ja ihailin häntä ja hänen jännittävää elämäntyyliään jo lapsena, halusin olla samanlainen. Ja niin kai nykyisin olenkin :)

Vierailija kirjoitti:

Muistan yhden mummon joka haisi aina ihan joltain myrkyltä.

Koipalloilta? Joidenkin vanhusten kotona haisi siltä.

Mä muistan Eila tädin. Hän oli 35v mutta hänellä oli paha diabetes eikä hän voinut hankkia lapsia. Hän meni naimisiin ja piti minusta päivisin naapurina huolta,kun äitini ja isäni sekoilivat mielenterveysongelmissaan. Hän myös tuki siskoaan seitsemän lapsen kanssa, kun heidän isänsä oli alkoholisti. Hän ei käynyt töissä vaan oli sairaseläkkeellä. Hän piti myös pyhäkoulua. Ihana ihminen. Ihmettelin aina lapsena,miksi hullu äitini on saanut minut että miksi Eila ei saa lapsia. Se oli minusta epäoikeudenmukaista.

Muistan perheen, jossa oli 4 lasta vuoden välein, isä ja äiti ei käyneet töissä ja nää lapset kiusasi muita minkä ennätti. Oli hieno tunne aikuisena huomata, että itsellä oli ammatti ja töitä ja tuossa perheessä oli 6 alkoholistia, muutama avioton lapsi ja joku jatkuvasti linnatuomiota suorittamassa. Niin se elämä kohtelee kaikkia tasapuolisesti.

Mä muistan yhen perheen, missä oli ihan älyttömästi lapsia. Kerrostalo-asunnossa. Lapset olivat aika sottaisia ja rasavillejä, mutta ihan mukavia tavallaan, huomasi että perhe oli köyhä. En saanut vaikutelmaa että vanhemmat olisivat olleet alkoholisteja, jotenkin vanhanaikaisia ihmisiä ehkä enemmänkin.