Kuinka monella on ollut MT-ongelmia ja voi sanoa täysin parantuneensa?

tutulla oli paniikkihäiriö joskus nuorempana ja sitten kun elämässä oli kriisiä niin se tuli uudelleen. Kyllä se alttius säilyy läpi elämän.

tai hänellä ei ole sairaudentuntoa. silloin voi ajatella olevansa parantunut. En nyt tarkoita, että sinun tapauksessasi olisi niin, mutta sellaistakin esiintyy.

joten olen sairas lopun ikäni. mutta eiköhän noista tavan mt-ongelmista voi selvitäkin.

Tilanne kuitenkin hallinnassa.

Mulla oli hankalia lapsuuskokemuksia. Ei loputtoman pahaa, mutta aika kaukana onnellisesta lapsuudesta. Ne vyöryivät päälle, kun muutin kotoa pois lukion jälkeen. Olin masentunut, kai aika pahastikin. Suunnittelin itsemurhaa ja todellisuus heitti. Aikaa taisi kulua 10 vuotta enemmän tai vähemmän syvissä vesissä. Keskellä siis ne syvimmät vedet. Väitän, että olen parantunut. En ole masentunut enää vaan elämä on varsin mukavaa. Olen kuitenkin muuttunut, parempaan suuntaan. TUona aikana räpiköin läpi kaikenlaiset tunteet, hain hyväksyntää jne ja nyt olen mielestäni suht' sinut tapahtuneiden kanssa. Olen varmaan vahvempi nyt kuin ennen. Tämän tarinan erottaa joistain muista se, että minulla oli tapahtumia, jotka jutun aiheuttivat ja niiden työstämisellä juttu helpottaa. Toinen merkittävä tekijä oli, että minulla oli lapsena yksi aikuinen, johon saatoin luottaa. En siis ollut loputtoman turvaton. Voimia sinulle ja valoa sinne tunnelin päähän.

Tilanne kuitenkin hallinnassa.

Varuillaan on toki oltava loppuelämä, ja siksipä elämää on ollut pakko myös hiukkasen ennakoivasti sopeuttaa pahimpien riskitekijöiden poistamiseksi.



Mutta tällä hetkellä terve, joo.

Pitkän psykoterapian jälkeen olen täysin terve. Lainatakseni Freudin sanoja olen kykenevä työhön ja rakastamaan.



Moni asia tietenkin voisi olla paremmin, mutta masennusta ei ole.

ymmärtääkseni tuo sairaudentunnon menettäminen liittyy lähinnä näihin vakavampiin mt-ongelmiin ja pershäiriöihin.



Kyllä omatkin ongelmat olivat akuutissa vaiheessa pahoja omasta näkökulmastani (en missään psykoosissa ole kuitenkaan ollut). Nyt kuitenkin lääkkeetön ja täysin työkykyinen. Enkä esim. koskaan ollut pitkillä sairauslomilla tai muutoin sos. elämästä ulkona.



Lopullinen sysäys terveeksi itseni tuntemiseen tuli, kun lopetin alkon käytön 4kk sitten. Siitä lähtien on ollut pelkkää ylämäkeä. Millään deekiksellä en kyllä siis ole ollut ennen tätäkään, mutta kai mä lääkitsin itseäni vähän väärin keinoin tuolloin sairausvaiheessa.



ap

mielenterveyteni mahdolliset ongelmat eivät ole mulle itselleni millään lailla ongelmia, läheisistäni en mene sanomaan.

Olen parantunut niin hyvin, että enää mulla ei hävettäis pätkääkään sanoa olevani eläkkeellä mt-syistä.

Tavoitteeni on päästä eläkkeelle vaikka masennusdiagnoosilla tai jollain muulla muotitaudilla.