Lue keskustelun säännöt.
Mä en kestä arkoja lapsia, joiden vanhemmat koko ajan varoittelee
14.05.2010 |
Meidän perhetutuilla on perusreipas lapsi, joka käyttää tekosyynä kaikkeen mitä ei halua tehdä: Mä en uskalla. Mua pelottaa.
Äiti kulkee koko ajan metrin päässä eskarilaisestaankin vielä ja varoittelee kaikesta. Kiveen voi kompastua, vesi voi mennä silmiin, kiipeilyteline on ihan kuolemaksi, nitojaan voi jäädä käsi väliin, elokuvat voi olla pelottavia... lista on loputon.
Mä olen ihan kypsä ja äiti toitottaa kuinka meidän kullanmuru vaan on niin kauhean arka!
Ei mikään ihme, että lapsi on arka kun joka asia voi olla VAARALLINEN! Mitään tukea tai kannustusta lapsi ei saa, pelkästään varoituksia ja pelottelua. Lapsi kiukutteleekin koko ajan, kun eihän meidän kullannupulle vaan saa olla inhottava vaan sitä pitää kauheasti vain SUOJELLA kaikelta. Muuten voi mussulle tulla paha mieli.
Nimettömänä kehtaan sanoa, että pilalle hemmotellumpaa ja hermoihin käyvempää lasta en ole eläissäni tavannut.
Ymmärrän, että vika ei ole lapsen vaan vanhempien, mutta välillä sadistisesti nautin lapsen jäädessä yksin vinkumaan muiden kiipeillessä kiipeilytelineissä ja juostessa pihoilla pitäen hauskaa.
Ja jos joku miettii miksen ole sanonut mitään, oikea vastaus on, äiti on neuroottisen herkkä, joten eihän sille mitään uskalla sanoa.
Kommentit (23)
mitä hauskaa siinä on, että vanhemmat pilaa ensin lapsen ja sitten vielä muut aikuiset ilkkuvat pientä, joka ei paremmasta ymmärrä?! Etkö sinä voisi edes rohkaista ja auttaa lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äiti antaa juuret, isä siivet. Eli äidin perustehtävä on varoittaa, pitää hengissä. Ja isän kannustaa, antaa tehdä.
Missä on tuon lapsen isä?
Jos lapsi on meillä hoidossa, toki käyttäydyn aikuisesti ja yritän tukea lasta, mutta lapsi ei lainkaan usko omiin kykyihinsä, koska äiti pitää vauvana ja kaikki todellakin voi olla vaarallista. En näe häntä niin usein, että pystyisin valamaan lapseen uskoa, että hän onnistuu ja vaikka ei onnistuisikaan, se ei haittaa. Omani mennä porskuttaa ja on vain harmissaan kun lapsesta ei ole sellaiseksi kaveriksi, jonka kanssa voisi tehdä hauskoja asioita kuten juosta, kiipeillä, uida tai mitään muuta "hauskaa". Yleensä tytöt sitten leikkivätkin jotain pikku-ukkeli tai akkeli leikkejä keskenään...
Isä ei uskalla myöskään vastustaa hermoheikkoa rouvaansa tukemalla lasta. Hän ei pelottele samalla tavalla, mutta ei myöskään tue tai tuota elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Olen usein kuullut isän suusta, että ei tehdä sitä tai tätä tai et saa kokeilla, koska äiti suuttuisi jos kuulisi. Tossukka?
Mä vihaan näitä kultsipalleroiden curling-vanhempia niin paljon, että välillä oikein heikottaa ja tekisi mieli ravistella.
terv. tarhan täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarhan täti, jos oikeasti alan käyttäytyä noin.
Onneksi voit siellä tarhassa kuitenkin rohkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin rohkaista curling-mammojen jälkikasvua.
'älä nyt vain sotke sitä puseroa, älä nyt vain sotke kenkiäsi, istu suorassa, syö lautanen tyhjäksi, leiki tyttöjen leluilla...'
Sääliksi käy! Tekevät lapsestaan neurootikon tuolla menolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja neuroottisia lapsia, jotka pelkäävät jopa omaa varjoaan... Meidän naapurissa asuu esikouluikäinen, jolla on vielä apupyörät. Mutta kukaan ei tunnu välittävän, että tyttöä kiusataan siitä ja lapset nauravat kovasti päin naamaa.
parin kaverin kanssa, jotka hyppivät lasten pillin mukaan jatkuvasti. Sitten ihmetellään kun lapset ei kunnolla syö eikä nuku.
Toinen kitisee hiekkalaatikolla kun menee hieman hiekkaa sukalle ja äiti taas ponkaisee auttamaan. Toinen jos vähän kompastuu niin heti hirveä märinä ja äidin pitää mennä puhaltamaan. Itsepähän tekevät siitä arjesta niin raskasta ja sitten täällä itkevät kun eivät jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on kasvatettu noin ja ihan hyvä minusta tuli
Taidatte olla kateellisia?
T:11cm mies
erilaisia lapsia: jotkut ovat ihan luonnostaan varovaisempia kuin toiset!
Meillä esim. lapset ovat täysin erilaisia mitä tulee kiipeilemiseen ja kaikenlaiseen rymyämiseen, vaikka ikäeroa on vain 1,5 vuotta. Toinen on aina ollut ns. perusvarovainen ja toinen rämäpää. Ja samalla lailla heidät on kasvatettu. Ei lasten tarvitse olla samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka kiusaa lisää sorrettua.
Isäni oli alkoholisti ja pieksi minua. Olin arka ja pelokas lapsi. Naapurin täti oikein nautti tästä ja nöyryytti minua sadistisesti lisää. Onneksi opettajani osasi tukea minua ja rohkaista.
Ap. vaikuttaa juuri samanlaiselta kuin naapurin täti. Heikkoa poljetaan lisää ja sadistisesti nautitaan kun lapsi kärsii lisää.
Ne luulee että maailma on oikeasti sellainen. Minä olin lapsen ollessa pieni tuollainen, mutta en tajunnut sitä itse kunnolla. Ja kyllä, lapseni on arka, ja nyt yritämme poisoppia. Toki lapsen temperamentti myös vaikuttaa asiaan.
Jollain tasolla kyllä tiedostin asian ja koetin koko ajan hillitä itseäni, eli sanoin vain osan niistä varoituksista mitä teki mieli sanoa :). Terapiassa opin vasta näkemään miten uhkaavaksi tosissaan koin maailman. Jos se teitä ärsytysessänne yhtään lohduttaa, mun oma äiti oli tuhat kertaa pahempi. Hän ei millään tasolla edes tiedostanut sitä miten koko ajan varoitteli ja varoi. Että olin pahimmillaankin sentään parempi versio itse saamastani vanhemmuudesta :).
'älä nyt vain sotke sitä puseroa, älä nyt vain sotke kenkiäsi, istu suorassa, syö lautanen tyhjäksi, leiki tyttöjen leluilla...' Sääliksi käy! Tekevät lapsestaan neurootikon tuolla menolla.
Siis oikeestiko ET neuvo koskaan lastasi? Ei ihme, että ravintoloissa näkee kakaroita, joilla ei ole alkeellisintakaan hajua siitä, mitä käytöstavat ovat... Totta kai kuuluu kuuluu opettaa istumaan oikein, leikkimään leluja rikkomatta ja kävelemään pyhäkenkiä kuraamatta. Sitä kutsutaan vanhemmuudeksi. Kaikki eivät siihen tosin näytä kykenevän. Kuten tämä vanhempi. Curling-vanhemmuus taas on eri asia, se tarkoittaa, että neuvoo ja opastaa ja ohjaa koko ajan. Mutta ei se tarkoita, etteikö pitäis ollenkaan koskaan ikinä opastaa - totta kai täytyy! Mutta on vain osattava tehdä se kohtuudella.
mutta joskus kannustus on myös paikallaan, ei kokoaikainen varoittelu!
Ei ole mitään järkeä hokea lapselle että älä sitä, älä tätä... Sen voi hoitaa esim näin 'Jos nyt menet tuohon lätäkköön, niin kenkäsi likaantuvat. Voit mennä sitten kun sinulla on kumpparit jalassa, mutta juhlakengät menevät lätäkössä pilalle ja varpaatkin kastuvat.'
'älä nyt vain sotke sitä puseroa, älä nyt vain sotke kenkiäsi, istu suorassa, syö lautanen tyhjäksi, leiki tyttöjen leluilla...' Sääliksi käy! Tekevät lapsestaan neurootikon tuolla menolla.
Siis oikeestiko ET neuvo koskaan lastasi? Ei ihme, että ravintoloissa näkee kakaroita, joilla ei ole alkeellisintakaan hajua siitä, mitä käytöstavat ovat... Totta kai kuuluu kuuluu opettaa istumaan oikein, leikkimään leluja rikkomatta ja kävelemään pyhäkenkiä kuraamatta. Sitä kutsutaan vanhemmuudeksi. Kaikki eivät siihen tosin näytä kykenevän. Kuten tämä vanhempi. Curling-vanhemmuus taas on eri asia, se tarkoittaa, että neuvoo ja opastaa ja ohjaa koko ajan. Mutta ei se tarkoita, etteikö pitäis ollenkaan koskaan ikinä opastaa - totta kai täytyy! Mutta on vain osattava tehdä se kohtuudella.
ja neuroottisia lapsia, jotka pelkäävät jopa omaa varjoaan... Meidän naapurissa asuu esikouluikäinen, jolla on vielä apupyörät. Mutta kukaan ei tunnu välittävän, että tyttöä kiusataan siitä ja lapset nauravat kovasti päin naamaa.
on myös apupyötät, oppi vasta ajamaan kun jaloissa on rakenteellista "vikaa". mä olen ollut tosi iloinen että oppi ajamaan, kamala kuulla jos jotku tästä kiusaa
niin pihalla, että siinä ei auta mikään. Joskus vanhemmat tarkoittaa hyvää, mutta eivät millään tajua mitä tekee.
Mulla oli joskus ystävä, jonka mielestä lasta ei saa rajoittaa, eikä komentaa laisinkaan ja tottakai koiratkin saa pitää kaupungissa vapaana, koska ne haluaa sitä. Ensin vihjailin, sitten sanoin suoraan ja riitahan siitä tuli. Nyt ollaan tervehdystuttuja.
Äitiys harvoin kestää suoraa kritiikkiä, varsinkin jos on noin pihalla.