Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos lapsesi tippuisi laivan kyydistä?
24.05.2010 |
Minulle tuli tuollainen välähdys, että olen lasten kanssa ison laivan kannella ja yksi putoaa yli laidan. Kouraisi ihan mahasta kun tuo välähdys tuli.
Peljään ihan äärettömän paljon korkeita paikkoja ja varsinkin sieltä korkealta alas tulemista niin en olisi ollenkaan varma pystyisinkö hyppäämään perästä. Mutta toisaalta uimataidoton lapsi ei pärjäisi meressä kovinkaan kauaa jos selviäisi edes tiputuksesta hengissä.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joku muu ehtii hypätä lapsen perään enne kuin minun pitäisi edes miettiä hyppäänkö vai en.
Minä pelkään myös korkeita paikkoja.
Parempi, että pelastajat pelastavat lastani kuin minua!
Pyrkisin vaan hälyttämään heti apua.
ja painajaisteni aihe. en tiedä mitä tekisin. toivon että pystyisin hyppäämään perässä. en kai muutakaan voisi. tosin mitä se hyödyttäisi. eikö uimataidoton vajoa heti kuin kivi? ei kai se kellumaan jää? ei kai sitä sieltä meren pohjasta sais millään? kertokaa joku mulle mitä ois järkevintä tehdä!
nimim. ylivilkkaan, tottelemattoman, itsesuojeluvaistottoman 5-vuotiaan lapsen äiti, joka matkustaa laivalla usein lapsensa kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka sitten me todennäköisesti hukuttaisiin molemmat. Kannattaisi varmaan hälyyttää isompi joukko apuun, mutta en mä varmaan pystyisi siihen vaan lentäisin saman tien perään.
Mä en ole hyvä hätätilanteissa. Onneksi niitä on hyvin harvoin.
niin hyppäisin itse, en usko että edes ajattelisin asiaa yhtään. Toivottavasti pelastusrenkaita tai -liivejä olisi siinä vieressä heittää mereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä tossa tilanteessa pitäis tehdä?
Onhan siellä kannella muitakin, jos mekin siellä oltaisiin, eli kauniilla ilmalla. Muutkin varmasti näkisivät tilanteen ja hälyyttäisivät apua. -uimamaisteri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdesti lapseni on tippunut laiturilta, olikohan 4 ja 6 vuotiaana, ja ei siinä auttanuty miettiä vaan heti perään ja kopata ylös vedestä.
Pudotus oli aivan hirveä. Esikoinen oli silloin 9 kk. Mielessä kävi, että jos vauva putoisi sinne veteen. Ihan puistatti ja piti äkkiä siirtyä kauemmaks.
Ei olisi varmasti kumpikaan jäänyt henkiin, jos sinne olisi hypännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos tuollainen tilanne tulisi, niin ensimmäiseksi alkaisin kiljumaan hysteerisesti, huutaisin apua, jos ketään ei näy tai kukaan ei hyppäisi pelastamaan lastani, niin ei montaa sekuntia menisi niin hyppäisin todellakin perässä! Toivottavasti vaan en hyppäisi vahingossa lapsen päälle. Ja toivottavasti edes joku huomaisi tilanteen ja hakisi apua.
En voisi elää sen surun ja syyllisyyden kanssa, että en tehnyt mitään lapseni hengen pelastamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö uimataidoton vajoa sillä sekunnilla kun veteen joutuu?
ja AP niin hyppäisit sinäkin jos tilanne kohdallesi sattuisi
eli se on varmaan perään singahtanut äiti. Ja vasta sitten se epätodennäköisempi, jotta edes toinen saadaan pelastettua. Joten äidinpelastusoperaatio ekaksi hidastaa varsinaisen kohteen pelastusta.
En hyppäisi, koska en ole niin hyvä uimari, ettenkö itse varmaan hukkuisi laivan jättämiin suuriin jälkiaaltoihin saati potkurin pyörteisiin. Ja mulla on toinenkin lapsi, hän jäisi äidittä.
Eli he uppoisivat olisi ihan mahdotonta saada pelastettua heitä.
En varmaan hyppäisi perään, mutta pelastusrenkaan heittäisin heti perään, vaikkei siitäkään olisi hyötyä. Lapsi jäisi nopeasti laivasta jälkeen.
Apua hakisin kuitenkin ja huutaisin, kuin hullu apua.
En tiedä miten tuolaisesta itse ikinä selviäisi. Joutuisin varmaan mielisairaalaan loppu iäksi.
sanoi että multa joskus vauva pudonnut mereen, hait lähestyneet. lapsen henki seuraa mua suojelusenkelinä ja sanoo ettei ollut mun syyni. en tiedä uskoako vai ei mutta kammon toi juttu on muhun jättänyt. huh.
kannattaisko seurata katseellaan ja hälyyttää apua. Itse hypätessä voisi itse hukkua ja lapsi selviytyä hengissä, mutta ilman äitiä tai isää.