Rv 15 ja haluaisin perua koko jutun...

useimmille. Keho muuttuu, mut elämä muuttuu muutenkin, ja nimenomaan sosiaalinen elämä. Noi kaikki sun tunteet ja toi tilanne on ihan normaaleja. Useimmilla kaveripiiri vaihtuu ainakin jonkin verran, eikä aina omasta tahdosta.



Kuulutko sä mihinkään raskausajan porukkaan, netissä tai irl? Siellä sä saisit jakaa noi ajatukset muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kuulisit että monet on samassa tilanteessa. Se auttais sua varmasti!

Mies ei koe samaa kuin sinä ja tulee yleensä viikkoja, usein kuukausia jälkijunassa. Silti kannattaa nauttia parisuhteesta ja kertoa rehellisesti miehelle sekä hyviä että huonoja tuntemuksia raskaudesta, että hän pysyy edes jotenkin kärryillä.



Kaveripiirin ei ole pakko vaihtua, ei vaihtunut minullakaan. Saatat joutua jättämään osan menoista väliin ja kaikki eivät välttämättä ymmärrä, miten paljon pelkkä raskaus vaikuttaa kykyihisi osallistua entiseen tapaan. Silti kannattaa pitää yhteyttä kavereihin ja vaikka jonkun kanssa tulisi vähän etäisemmät välit, voi tilanne palautua muutaman vuoden päästä ennalleen.



Lapsen saaminen on ihan eri juttu kuin esim. koiran hankkiminen tai uudessa työpaikassa aloittaminen. Siksi lapsettomien voi olla vaikea tajuta, millaista arkea sinä elät nyt. Muista olla myös itse aktiivinen, eli jos et jaksa/halua lähteä baariin, kutsu tyttökaverit teille leffailtaan ja testatkaa lähikaupan jäätelövalikoima siinä ohessa. :)

Oliskohan vinkkejä mistä sellasen porukan löytää netistä esim? Järkevästi ajattelevana ihmisenä ei sitten tullu mieleenkään tollanen järkevä vastaus...Neuvolakin vasta kohta toisen kerran, eikä se täti siellä tunnu olevan kovin sellanen kelle viittis avautua ainakaan ihan kaikesta. :) Btw, heti tuli vähän parempi mieli,kun joku osaa edes vähän neuvoa/lohduttaa.

-ap-

Oliskohan vinkkejä mistä sellasen porukan löytää netistä esim?

Täältä Vauva-sivustolta löytyy Keskustelut-palstalta Odottajien palsta, jossa on keskusteluketjut jokaiselle "kuukaudelle". Eli jos laskettu aikasi on esim. kesäkuussa, voit etsiä ketjua jonka otsikko on "kesäkuun kullanmurut" tms. Samoin Kaksplussan keskustelualueella on odottajille omia ketjuja, joissa juttu lentää ja pääsee purkamaan tunteitaan.

Neuvolassa voisit kysyä, että mitä perheiden palveluja alueella on: onko perhekahviloita, onko perhevalmennusta, mitä? Jos olet seurallinen ihminen, kannattaa ottaa selvää kaikista mahdollisuuksista, ettet vauvan synnyttyä jää "yksin" kotiin jumittamaan. Leikkipuistoihin jne. voi mennä vauvankin kanssa, ostaa kahvit ja ihan vain jutella toisille äideille. Sieltä voit löytää kaverin, jolla on samanlainen elämäntilanne kuin sinulla.

Mutta aloita nyt tuosta nettimaailmasta ekana, minusta on ollut kiva jutella muiden äitien kanssa, sillä ekaa odottaessa (olin 21-v.) ei ollut ketään odottavia kavereita ja kaikki oli ihan kummallista. Nyt minulla on ikää enemmän, mutta silti tykkään jutella samassa odotusvaiheessa olevien kanssa, sillä kukapa ymmärtäisi paremmin sanat "mun hemoglobiini on ihan syvältä, en pysy hereillä" tai "joooo, en jaksais nyt YHTÄÄN mennä töihin", kuin joku toinen aivan samoilla viikoilla, samoja ajatuksia pohtiva. :)

ei se aina onnistu, mutta voin kertoa, että viimeistään kun lapsi syntyy, tilanne palautuu ja omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ihmettelee. Itse olin tuossa vaiheessa ja aiemminkin todella ärtynyt esimerkiksi mieheeni ja ihan ilman minkäänlaista syytä. Ärsytti vain ja mietin, että mitä meninkään tekemään jne. mietin myös sitä, että voisinpa palata ajassa taaksepäin, niin tekisin toisin. Mutta ne ajatukset eivät ole "todellisia", vaan johtuvat niistä suurista muutoksista kehossasi, joiden keskellä nyt olet. Kehossa tapahtuu valtavia muutoksia ja ruumiinkuvan kanssakin voi olla ihmettelemistä. Sitä ei voi vähätellä. Se on silti ohimenevää. Kaikki etenee kyllä päivä päivältä ja lopptulos on ihanaa. sitten et enää haluaisi perua =)

Tsemppiä nyt vaan ja tee mitä mieli tekee.

Sillähän siitä pääsee. Jaksat taas ja pääset bileisiin jne :)

Luulen, että saattaa olla osa äitiyttä. Jos ei sure menettämiään asioita, niin ei voi iloita niistä, jotka sitten saa.



Osaksi taas pelkoa ja ahdistusta.



osaksi hormoonien hyökkäystä.





Nyt kun lapsi on tuossa vieressä, niin sitä ei voi enää kovin hyvin muistaakaan, kuinka olisi halunnut koko jutun perua. halauksia sinulle!

Kai se pitäis tajutakin,kun lukee noita lukuisia neuvolasta annettuja opuksia,mutta ei sitä oikein tajua kuitenkaan ennen kuin muutokset itselle tapahtuu, että miten iso asia tää raskaus on. Täytyypä ottaa asiakseen poiketa pois täältä AV palstalta,jos järkevämpääkin on tarjolla ;) Kiitos paljon ohjeista!

-ap-