Löytyisikö täältä lähihoitajia? Kysymys.

olen vammai em mutaen hakka paitdi penijsellä ohtaan

Nosto! Ja olin toisena vaihtoehtona miettinyt merkonomia kun tykkään pyöritellä numeroita, mutta työllisyystilanne taitaa olla aika huonolla mallilla :D

Mutta lähihoitajia? 

up

Töitä on ja keikkaa saa tehdä, että sinänsä kannattaa ja voihan sitä vaikka oppisopimuksella lukea taikka mennä kysyy jos töitä sais ilman hoitajan titteliä. Niin näkisit tykkäätkö alasta.

Päivät vaihtelee, välillä raskasta ja välillä ei. Vammaispuoli taas mun mielestä suhteellisen leppoista kun mitoitus on hyvä.

Kyllä minusta kannattaa opiskella lähihoitajaksi, jos vain ihmisten parissa työskentely kiinnostaa. Ainakin töitä saa varmasti - ja esimerkiksi keikkoja tai kesätöitä, vaikka opiskelisit myöhemmin korkeakoulututkintoa. Vanhustyötäkin on muuten monenlaista, ja itse opin pitämään kovasti vanhuksista opiskeluihin liittyviä harjoitteluja tehdessäni. Mutta jos vanhustyö ei ole se oma juttu, esimerkiksi varhaiskasvatus voisi olla hyvä vaihtoehto. 

Kiitos vastauksista! Tuo hyvä työllistyminen on kyllä tosi puoleensavetävä ominaisuus ammatissa. Ja töiden kysely ilman tutkintoa on ihan hyvä idea, en tiedä onnistuisiko täälläpäin, mutta voihan kaikkea yrittää. 

En ole varma miksi ajatus työskentelystä vanhusten parissa tuntuu niin kaukaiselta, mutta hyvä tietää, että siihenkin voi lämmetä opintojen aikana. Ikäihmisten hoivakoteihin tuntuu olevan koko ajan paikkoja auki. Ja hyvä tietää tuosta vammaispuolesta, että voi olla leppoisaa - kuvitelmissa olen nähnyt sen jotenkin "vaarallisena". :')

Mä tykkään taas vanhuspuolesta eniten! Vanhukset vaan on pääosin mukavia ja juttua riittää. Varhaiskasvatus olis mulle ehdoton nounou!

Avustavia töitä voi tehdä ilman koulustusta esim vanhuspuolella ja luulis et päiväkodissakin avustajan hommia voi tehdä ilman koulutusta

Mitä sitten aiot myöhemmin opiskella?

Oon mt- ja päihdesuuntautunut, mutta tehnyt myös vammaistyötä, lapsityötä, nuorisotyötä, vanhustyötä. Jos saisin päättää nyt oltuani alalla 10 vuotta, olisin valinnut kuntoutuksen. Kuntoutus on kiinnostavaa. 

Mielestäni kannattaa tehdä töitä niin monipuolisesti kuin mahdollista eri paikoissa ja eri ihmisryhmien kanssa, sulla on lopulta niin paljon kokemusta että voit mennä mihin vaan. Kaikkien näiden ihmisryhmien parissa tehtävää työtä löytyy. Varhaiskasvatus kuulemani mukaan kaikkein raskainta, sielläkin kaikki ovat ylityöllistettyjä ja lapset kärsivät. Joka paikassa missä on liian vähän henkilökuntaa on raskasta.

Erilaisia työpaikkoja on aivan loputtomasti, kotipalveluita, konttoria, laitosta, ynnä muuta. 

Minäkään en aluksi pitänyt vanhuksista, mutta todella nopeasti kyllä aloin pitämään ja edelleen se on antoisaa. 

Olen nuorena kokenut burnoutin sillä tämä koko systeemi perustuu kilttien ihmisten nyökyttelyyn ja venymiseen. Opettele tunnistamaan milloin pomo haluaa pelastaa oman nahkansa ja milloin häntä oikeasti kiinnostaa saada työt pyörimään kunnolla ilman että työntekijät kärsivät jatkuvasti. Opettele sanomaan ei heti alkuunsa, koska suuri osa pomoista on omaa hyötyä havittelevia tolloja. 

Kannattaa opiskella. Koulusta riippuen voi olla hyvinkin tiivis ja nopea opintopolku. Meidän koulussa ( iso oppilaitos, isossa kaupungissa) opintoihin lukiopohjalta vajaa 1,5 vuotta.

Nopeamminkin jos opiskelee kesälläkin. Lukio-opinnoista saa melkein kaikki yhteiset aineet ja valinnaisen tutkinnon osan hyväksi luettua / tunnustettua.

Itse lähtisin myös mielummin vanhuspuolelle kuin varhaiskasvatukseen. En kyllä tunne alan todellisuutta, myönnettäköön.

Sairaanhoito- ja huolenpito varmaan antaa parhaat peruseväät kaikenlaisiin hommiin. 

Lapsiin ja nuoriin erikoistunut lähäri täällä. Tätä vaihtoehtoa en suosittele. Lähihoitaja on aivan liian ylikoulutettu, aliarvostettu ja alipalkattu päiväkodin lastenhoitajaksi. Lastenohjaajan tutkinto paremmin soveltuva siihen hommaan. Vuosien kokemus alalta, btw.

Vanhuksia turhaan kartat. Jos erikoistut esim. sahuun tai kuntoutukseen, suurin osa asiakkaista/potilaista on kuitenkin vanhuksia. Kotihoidossa myös, vaikkakin kotihoidossa on asiakkaina jokainen 18-vee täyttänyt joka tarvitsee kotisairaanhoitoa. On vammaisia, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia, onnettomuuksissa loukkaantuneita jne... ehkä laajin osaamis- ja oppimisalue ikinä, riippuen millä alueella työskentelee ja millaista sattuu olemaan asiakaskunta.

Mulla oli suuntautumisena mielenterveys- ja päihdetyö. On saanut tehdä monipuolisesti kaikenlaisissa yksiköissä töitä. Vammaispuoli ja psykogeriatrinen olivat raskaimmat työhön liittyvien lieveilmiöiden, esim. väkivallan takia. Nyt hoidan tavallisia vanhuksia ja tykkään. Työssäni saan käyttää kaikkea oppimaani laaja-alaisesti ja suuntaus opetti valtavasti myös itsestä. Kasvoin ihmisenä monta metriä.

Työskentelen mt-kuntoutujien parissa. Työ on rentoa, antoisaa ja vaihtelevaa. Pidän kovasti, joka päivä on kiva mennä töihin. Työnantaja vaatii mielenterveystyöhön suuntautumisen.

Oma työni kehitysvammaisten päivätoiminnassa on aika leppoisaa. On meillä niitä hankalampiakin asiakkaita, mutta heillä on omat ohjaajat, itse ohjaan pääosin helpompia asiakkaita, joilla ei ole väkivaltaista käyttäytymistä. Työ on siis ohjaamista ja tekemisen keksimistä asiakkaille, ei ole hoitotyötä ja fyysisesti on kevyttä. Mutta kehitysvammatyössä työnkuva riippuu todella paljon paikasta, esim. palvelukodissa olisi ihan erilaista kuin täällä.

Mitä haluat tehdä jatkossa? Itse teen mielenterveystyötä, lähinnä ohjaustyötä, jossa ei "kosketa" asiakkaaseen. Työnkuva voi suuntautumisen mukaan olla hyvin erilainen eri aloilla. En ole koskaan

edes työharjoittelussa esim. hoitanut haavoja, katetroinut tai mitä mihinkin työhön nyt kuulukaan. Näihin ei ole osaamista eli en todellakaan osaisi mitä tahansa "alan" työtä tehdä. Työ on lähinnä asiakkaan kohtaamista, tämä painottuu opinnoissa ja täydennyskoulutuksissa.