Lue keskustelun säännöt.
Alakulo jo ennen vauvan syntymää. Elämänmuutosko tässä nyt painaa?
24.05.2010 |
Laskettuun aikaan vielä kuukauden verran ja olen ollut kotona jo useita viikkoja. Alkuun oli sairastelua, sitten iloissani siivosin ja puuhailin vauva-asiat kuntoon ja nyt tuntuu vaan toimettomalta ja tyhjältä. Olen päivät yksin kotona ja av:lla, kävelemäänkään en jaksa lähteä. Kun mikään ei siis huvita. Kun kaveri sai juuri vakituisen työpaikan, jäin moneksi päiväksi miettimään omaa työelämääni palaamista, kun minulla ei ole työtä, jonne palata.
Puuttuvatko minulta vain oikeat ongelmat, vai mitä sanoisitte?
Kommentit (5)
tuo elämänmuutoskin aiheuttaa alakuloa. Ja olet nyt muutenkin herkässä tilassa. Yritä keksiä itsellesi mielekästä tekemistä. Vaikka vaan löhöilet ja teet olosi mukavaksi.
Jos on ollut ennen raskautta alakuloa, siitä voi myöhemmin kehkeytyä synnytyksen jälkeistä masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa olla, että en osaa olla tekemättä mitään. Pidän jossain määrin tehokkuuttakin hyvän päivän mittarina, mitä sain siis aikaan. Tosin hyvä päivä on sekin, että vietti koko ajan harvoin tavatun ystävän kanssa -ei siis pelkkää suorittamista vain. No kohtahan tämä tekemättömyys käsittääkseni loppuu pitkäksi ajaksi ;)
Esikoista odottaessa jäin saikulle kolme kuukautta ennen laskettua aikaa. Eli mulla oli aivan mielettömästi aikaa tehdä kaikki valmiiksi ja valmista kyllä tuli, mutta tosiaan; tekeminen loppui kesken. Itse koitin joka päivä käydä keskustassa (silloin asuttiin vielä kaupungissa) kiertelmässä ja näyteikkunaostoksilla. Tulipahan vähän käveltyä samalla, kun ei metsäänkään huvittanut lähteä lyllärtämään kipeän selän ja ison mahan kanssa...
Nyt odoatn toistani ja aika menee kuin siivillä jo, kun on esikoinen "jaloissa pyörimässä." Toki tulee tylsiä, pitkiä päiviä, kuten nytkin, kun on sadepäivä. Ajattelin juuri, että jos niitä vauvan vaatteita pesis tänään...
Eikä ole mullakaan työpaikkaa, mihin palata. Mutta en ole toisaalta vielä aikoihin palaamassakaan. Sitä ehdin murehtia sitten, kun sen aika on. =)
aika tuntuu varmasti pitkältä tuossa vaiheessa. En mä tiedä kannattaako siitä hirveästi stressata, voi kuitenkin olla viimeinen tylsä jakso elämässä seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen.;)
Mä koin ajan ennen lapsen syntymää samanlaisena. Olin ollut pari kuukautta sairaana sängynpohjalla, ja samalla selvis että mullakaan ei yllättäen ole töitä mihin palata lapsen jälkeen. Se aika oli jotenkin surutyötä monen asian loppumisesta +en ollut koskaan ennen ollut niin sairas kuin tuolloin ja se pelästytti pahasti. Mä koin nuo neljä kuukautta ennen lapsen syntymää todella rankkoina aikoina.
Koeta jotenkin jaksaa, loppuu toi aika joskus kuitenkin!
älä murehdi.. sähän saat lapsen, ihanaa. nyt kun lapsi ei ole vielä syntynyt kannattaa tehdä kaikkea sellasta mitä et välttämättä pysty/ jaksa tehä lapsen synnyttyä.. käy tapaamassa kavereita, käy leffassa, ota pitkiä suihkuja, lakkaile kynsiä, nauti hiljaisuudesta.. lue lempikirjojasi..
ei monella muullakaan ole työtä mihin palata, ei kannata murehtia sellasta mihin et voi nyt vaikuttaa