miksi lihtotatte lapsenne syöttösian näköisiksi?
kysymys on osoitettu lähinnä
(havaintojeni perusteella) liikalihaville äideille,jota lihottavat lapsensa samanlaisiksi punkeroiksi.
meillä on jumpparyhmässä yksi erittäin lihava ja myöskin ruma äiti,jonka molemmat lapset ovat niin kauheita tankkeja,ettei edes taivu sormet maahan..... lisäksi ovat perineet äidin hirveän ulkonäön:( on varmaa,että niitä tullaan kiusaamaan,kun ovat ihan syöttösian näköisiä.
ettekö voi lihottaa itseänne salaa syömällä,ja pitää lapset terveinä? miksi lasten elämä pitää pilata?
Kommentit (32)
Ja mun luullaan pitävän lastani nälässä kun itse olen ylipainoinen ja poika laiha luikku vaikka syö kuin hevonen. On teillä ongelmat, eiks teillä ihmiset ole omaa elämää?????
lapsestani yksi on pyöreä, ei lihava painoi. 21, (siis 17 vuotias) nuoremmat ovat taas nälkäkurkia painoi. 16-17, samoja ruokia kuitenkin syövät:( kerroppas nyt missä vika?
mutta kyllä se pistää silmään jos alle kymmenvuotiaalla pojalla on rinnat.
mä olen kyllä tavallaan samaa mieltä ap:n kanssa.
Äitini on hiukan pullea. Isäni on hoikka. Sisarusteni isä oli hyvin lihava.
Minä olen hieman pullea (olen aina ollut), lapseni isä on hoikka ja lapseni on hoikka.
Pikkusiskoni on hoikka (on aina ollut), hänen lapsensa ja puolisonsa ovat myös hoikkia.
Pikkuveljeni on hoikka.(Hänellä ei lapsia.)
Kuka kasvatti väärin ja ketä? Ja miten?
Vanhemmat itse opettavat lapsille huonot ruokatottumukset. Aiheuttavat näin ollen liikalihavien yleis sairauksia aika varmalla todennäköisyydellä tulevaisuuteen lapsilleen. Musta tää on kamalaa.
mutta kun nämä liikalihavaksi lihotetut lapset vaan NÄKYY JA KOROSTUU niin hyvin. että sitä vaan miettii selaaisia nähdessään,että "miksi"?
Äitini on hiukan pullea. Isäni on hoikka. Sisarusteni isä oli hyvin lihava.
Minä olen hieman pullea (olen aina ollut), lapseni isä on hoikka ja lapseni on hoikka.
Pikkusiskoni on hoikka (on aina ollut), hänen lapsensa ja puolisonsa ovat myös hoikkia.
Pikkuveljeni on hoikka.(Hänellä ei lapsia.)Kuka kasvatti väärin ja ketä? Ja miten?
mutta kun te nykyäidit olette niin mahdottomia: mistään ei saa kritisoida tai neuvola ym. viranomainen on heti syyllinen, vaikka ystävällisesti asioista keskusteltaisiin...
ei mikään pikku pyöreys haittaa,vaan todella ylipainoinen,siitä puhuin.
-ap
mutta lihavat lapset säälittää. Semmoiset jotka saavat joka päivä ison pullollisen limsaa ja ruoka kuitataan sipsipussilla.
Siis ne syöttöporsaat erottuivat helposti ja lähes jokaisella oli jättikokoinen vanhempi. Aika ikävää kun alle kouluikäisellä tytöllä on tissit...ja vaatteet soivat päällä.
Eli ihmetellyt aina että miksi lasten annetaan lihoa muodottomiksi jo pikkulapsi vaiheessa. Silloinhan lapsen ruokavalio on vanhemman käsissä niin vaikea ymmärtää miksi vanhempi antaa lapsen syödä niin huonosti että lapsi lihoo.
Meillä minä hoikka ja mies lihava. Kaikki neljä lasta ovat hoikkia. Toka nuorin oli pyöreä vauva mutta siirryttyään normaaliin ruokaan ja opittuaan kävelemään on hoikistunut. Hän on varmaan meidän lapsista se jolla on taipumus lihomiseen. Mutta nyt kun minä pätän mitä meillä lapset syö ei ainakaan lapsena tule lihomaan. Aikuisena jokainen sitten vastaa itsestään.
Lapsuuteni tarkkoja mittoja en muista, mutta kuvista näkee reilun ylipainon. Ja vieressä rimppakinttuiset sisarukset.
Kerron, mistä painoeromme varmasti ainakin osin johtui.
Ruuasta ei ainakaan. Söimme aika niukalti, herkkuja harvoin ja hyvin pienimuotoisesti. Pienillä tuloilla ei leveilty. Etenkin kun eräs kittasi rahat alas kurkustaan...
Sisarukseni ovat (ja olivat jo silloin), hyvin sporttisia. Rakastivat yleisurheilua, sählyä, käsipalloa, jalkapalloa... Kaikki kelpasi. Yhdessä lajissa veljeni kilpaili nuorten SM-tasolla asti.
Minä taas en vain pitänyt liikunnasta. Mitä enemmän siihen patistettiin ja painostettiin (etenkin koulun taholta), sitä enemmän se ahdisti. Olin lukutoukka. Rakastin lukemista. Luin, luin ja luin. Lukemisesta tuli sittemmin jopa tavallaan ammattini.
Mitä vanhempani olisivat voineet tehdä toisin?
ei mikään pikku pyöreys haittaa,vaan todella ylipainoinen,siitä puhuin.
-ap
Lapsuuteni tarkkoja mittoja en muista, mutta kuvista näkee reilun ylipainon. Ja vieressä rimppakinttuiset sisarukset.
Kerron, mistä painoeromme varmasti ainakin osin johtui.
Ruuasta ei ainakaan. Söimme aika niukalti, herkkuja harvoin ja hyvin pienimuotoisesti. Pienillä tuloilla ei leveilty. Etenkin kun eräs kittasi rahat alas kurkustaan...Sisarukseni ovat (ja olivat jo silloin), hyvin sporttisia. Rakastivat yleisurheilua, sählyä, käsipalloa, jalkapalloa... Kaikki kelpasi. Yhdessä lajissa veljeni kilpaili nuorten SM-tasolla asti.
Minä taas en vain pitänyt liikunnasta. Mitä enemmän siihen patistettiin ja painostettiin (etenkin koulun taholta), sitä enemmän se ahdisti. Olin lukutoukka. Rakastin lukemista. Luin, luin ja luin. Lukemisesta tuli sittemmin jopa tavallaan ammattini.
Mitä vanhempani olisivat voineet tehdä toisin?
ei mikään pikku pyöreys haittaa,vaan todella ylipainoinen,siitä puhuin.
-ap
ruokaa oli niukasti kotona tyyliin kuivia kaurahiutaleita maidon kanssa. Minä myös luin hyvin, hyvin paljon ja silti olin superlaiha.
on musta asiatonta.
Aikanaan kun oli eräässä päiväkodiss töissä, siellä oli sisarukset jotka oli todella lihavia. Tyttö oli 5 v ja vaatteensa oli kokoa 160 ja yli, pintit ja hihat kääritty moneen kertaan. Oli tukalaa olla talvellakin ulkona kun haalrit kiristi ja oli kuitenkin punteista ja hihoista aivan liian isot. Joka aamu ratsattiin lapsen taskut ja reppu kun ne oli täynnä karkkia. Pari vuotta nuorenpi sisarus tuli hyvää kyytiä perässä.
Tässä näin tuot tytön muutama vuosi sitten, oli silloin liki teini-iässä ja leveyttä oli liki saman verran kuin pituutta. Aikas lyhyt lapsi vielä kyseessä.
Kyllä tuo mun mielestä olis jo lastensuojelun paikka. Oikeasti. Englannisahan jo lapsia otetaan huostaan kun lapset on valtavia. Ei suomessa taida vielä edes olla niin liahvia lapsia kuin siellä?
mä niin häpeän sua, vaikken tunnekaan.