Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei tue minua elämäntaparemontissani
10.11.2022 |
Me olemme lapseton pariskunta, mutta myös parisuhteessa olevien vanhempien kokemukset ovat tervetulleita!
Minä koin kesällä ahaa-elämyksen, että haluan syödä ja elää terveellisesti. Haluan lopettaa tupakoinnin ja päivittäiset herkut, haluan olla normaalipainoinen ja vahvempi ja, no, terve. Minulla (kuten miehellänikin) on huonoista elämäntavoista johtuvaa korkeaa verenpaineitta, kaiken lisäksi kummallakin lähisuvussa sydän- ja verisuonitautia.
Tupakoinnin lopetin ensimmäisenä. Purkkaa syön edelleen, laastarit olen jättänyt pois. Mies oli aluksi hyvinkin innoissaan päätöksestäni ja sanoi, että minäkin vähennän, jos sinä lopetat! Ei kuitenkaan koskaan vähentänyt.
Ruokavalio tuli seuraavaksi tai vähän limittäin, ja punnitsen ruokani, jotta annoskoot pysyvät maltillisina. Syön myös hyvin säännöllisesti. En ole pyytänyt miestä tekemään samoin, enkä sitä vaadi, mutta nyt ollaan joka tapauksessa siinä tilanteessa että syömme eri aikaan ja pitkälti eri ruokia. En esimerkiksi syö enää keskellä yötä ranskalaisia ja kalapuikkoja, joita mies syö mielellään.
Minun painoindeksini on nyt n. 25 (olen laihtunut muutaman kilon), miehen BMI on reilu 30.
Mies hakee herkkuja kotiin päivittäin. Päivittäin. Käytännössä siis kun minä käyn kävelyllä, mies herkuttelee. Hän ei ole kiinnostunut liikunnasta, eikä tarvitsekaan, mutta kun minäkään en tee (vielä) hikilenkkejä vaan olen aloittanut kevyellä liikunnalla, että syke vähän nousee ja tulee lämmin. Miestä ei siis kiinnosta tai ei vain halua osallistua, kun minusta se olisi muiden hyötyjen lisäksi ihanaa yhteistä tekemistä. Olen itsenäinen ihminen ja pystyn tähän yksinkin, mutta silti mietin miten VOISI olla.
Loppuun: en aio erota miehestä vain, koska hän ei ole kiinnostunut elämäntaparemontista. Edes tupakointi ei haittaa minua, poltin itsekin 20+ vuotta ja tiedän paremmin kuin hyvin, että lopettaminen on vaikeaa, joillekin mahdotonta. En kuitenkaan/joka tapauksessa koe saavani henkistä tukea. Olen pärjännyt monta kuukautta älyttömän hienosti, mutta joskus harmittaa, koska voisi mennä vieläkin paremmin.
Vai voisiko? Tuetaanko teitä kotona laihdutuksessa tai vaikka uudessa liikuntaharrastuksessa?
Ja kysyn varovasti: pitääkö elämäntaparemppa tehdä yhdessä, koska eletään yhdessä, jotta remppa voi onnistua pysyvin tuloksin?
Kommentit (46)
Ei toiselta voi vaatia omien elintapojen muutosta. Jokainen päättää itse. Elä sinä uutta ja terveellistä elämää ja nauti siitä tuloksesta, minkä olet saavuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän harmistuksesi. Toisaalta teillä menee vielä ok, jos et kuitenkaan tunne houkutusta repsahtamiseen, kun mies mässäilee, tupakoi ja jää sohvalle makaamaan. Asiat voisi olla huonomminkin.
Meillä minä olin pari vuotta sitten raskaana ja minulla oli hankala raskausdiabetes, jonka vuoksi jouduin jättämään tummaa suklaata lukuun ottamatta kaiken makean ja syömään todella kurinalaisesti puoli vuotta. Mies tiesi, että asia harmitti minua. Sen sijaan, että hän olisi ollut tukena, hän istui melkein joka ilta viereeni sohvalle syömään meidän kummankin lempijäätelöitä, ja katsoi tarpeelliseksi oikein ääneen päivitellä, miten hyviä ne olikaan tämän kermavaahdon tai suklaakastikkeen kanssa. Pari kertaa vitsaili vielä perään, että maistuis varmaan sullekin, hehheh. Pärjäsin hampaita kiristellen sillä ajatuksella, että eipähän nuo kilot tule minulle vaan hänelle.
Kerran kävi niinkin, että hartaasti säästelemäni pari viimeistä palaa tummaa suklaata olivat kadonneet kaapista, kun olin aikeissa syödä ne. Mies sitten kertoi halunneensa maistaa niitä. Vaikka hänellä olisi ollut kaapissa paljon omia herkkuja. Ja kehtasi valittaa vielä päälle, että eihän se suklaa ollut edes hyvää. Silloin meinasi kyllä päästä itku. Onneksi raskaus päättyi pian tuon keissin jälkeen. Painoin siinä vaiheessa neljä kiloa vähemmän, kuin ennen raskautta.
Minulla päinvastainen ongelma, mies haluaa yhdessä aloittaa elämäntapamuutoksen, ruokavalio ja sali. Ei voisi vähempää kiinnostaa.. Miehen bmi 26,minun 38.
Ollaan jo iäkkäämpiä, mies 40v ja minä 38v.
Tarkoittaako tuen puute tässä nyt sitä että mies ei osallistu elämäntaparemonttiin? Et sinä voi hänen puolestaan päättää miten hän elämäänsä elää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla päinvastainen ongelma, mies haluaa yhdessä aloittaa elämäntapamuutoksen, ruokavalio ja sali. Ei voisi vähempää kiinnostaa.. Miehen bmi 26,minun 38.
Ollaan jo iäkkäämpiä, mies 40v ja minä 38v.
Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi? Melko iso olet. Sinulla olisi mahdollisuus saada tukea puolisoltasi. Toki se oma motivaatio on pakko olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppani elää omaa elämäänsä. Jos vaikkapa tulet uskoon niin ei se tarkoita että kumppanin tulisi tai täytyisi tulla. Jokainen on kuitenkin yksilö ja elää elämäänsä yksilönä vaikka olisikin parisuhteessa. Se tahdonvoima on kaivettava itsestään. Totta kai toinen voi kannustaa siihen terveellisempään elämään mutta ei hän ole vastuussa onnistumisesta vaan yksilö itse.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuen puute tässä nyt sitä että mies ei osallistu elämäntaparemonttiin? Et sinä voi hänen puolestaan päättää miten hän elämäänsä elää.
Tätä minäkin mietin.
Ap:n mies saa tehdä elämällään mitä haluaa. Ehkä se on vaikeaa katsoa, kun toinen syö, mutta se on sinun ongelmasi, ei miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin sanoen haluan pakottaa kumppanini syömään kuten haluan.
Mies mässyttämässä aamiaisella pullaa ja keksejä on aika etova näky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet harvemmin pitävät siitä, että nainen muuttuu. Siinä kun voi olla ties mitä epäilyttävää, siis miesten mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla päinvastainen ongelma, mies haluaa yhdessä aloittaa elämäntapamuutoksen, ruokavalio ja sali. Ei voisi vähempää kiinnostaa.. Miehen bmi 26,minun 38.
Ollaan jo iäkkäämpiä, mies 40v ja minä 38v.
Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi? Melko iso olet. Sinulla olisi mahdollisuus saada tukea puolisoltasi. Toki se oma motivaatio on pakko olla.
En ole tyytyväinen ulkomuotooni, mutta siksi välttelen peilejä ja vaakaa, niin en näe itseäni :)
Elämä on muutenkin epämiellyttävää, niin miksi siitä pitäisi tehdä vielä epämukavampaa liikkumalla (vihaan sitä) ja rajoittamalla syömistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin lihavana erään ihanan miehen kanssa. Rakastin sitä, miten hän hyväksyi minut sellaisena kuin olin ja kehui kauniiksi. Lääkärin kehotuksesta aloitin terveellisemmän elämän, mutta mies ei sitä hyväksynytkään! Olin todella ällistynyt ja järkyttynyt, kun hän jatkuvasti toi kotiin nimenomaan minun lempiherkkujani, minulle. Hän myös yritti aina ehdotella muuta tekemistä kuin liikuntaa ja melkein estellä vaikka "tarvitsemalla" auton, etten pääsisi salille tai uimaan.
Mitä enemmän laihduin sitä huonommin mies voi. Hän alkoi myös täysin aiemmasta poiketen osoittaa suuria mustasukkaisuuden merkkejä. Erohan siitä tietysti tuli, mutta vieläkin tulee jotenkin tosi kurja olo kun ajattelee.
Niin usein nähty, nainen laihtuu ja huomaa että vientiä on. Siinä jää ukko sohvalle ja nainen voimaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku vuosi sitten vaimoni laihdutti useita kiloja. Tämä aiheutti sen että pari tyyppiä alkoi yrittää iskeä häntä. Minun piti iskeä näitä sällejä että tajusivat lopettaa. Itse olen BMI alle 25 ja hyvässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän harmistuksesi. Toisaalta teillä menee vielä ok, jos et kuitenkaan tunne houkutusta repsahtamiseen, kun mies mässäilee, tupakoi ja jää sohvalle makaamaan. Asiat voisi olla huonomminkin.
Meillä minä olin pari vuotta sitten raskaana ja minulla oli hankala raskausdiabetes, jonka vuoksi jouduin jättämään tummaa suklaata lukuun ottamatta kaiken makean ja syömään todella kurinalaisesti puoli vuotta. Mies tiesi, että asia harmitti minua. Sen sijaan, että hän olisi ollut tukena, hän istui melkein joka ilta viereeni sohvalle syömään meidän kummankin lempijäätelöitä, ja katsoi tarpeelliseksi oikein ääneen päivitellä, miten hyviä ne olikaan tämän kermavaahdon tai suklaakastikkeen kanssa. Pari kertaa vitsaili vielä perään, että maistuis varmaan sullekin, hehheh. Pärjäsin hampaita kiristellen sillä ajatuksella, että eipähän nuo kilot tule minulle vaan hänelle.
Kerran kävi niinkin, että hartaasti säästelemäni pari viimeistä palaa tummaa suklaata olivat kadonneet kaapista, kun olin aikeissa syödä ne. Mies sitten kertoi halunneensa maistaa niitä. Vaikka hänellä olisi ollut kaapissa paljon omia herkkuja. Ja kehtasi valittaa vielä päälle, että eihän se suklaa ollut edes hyvää. Silloin meinasi kyllä päästä itku. Onneksi raskaus päättyi pian tuon keissin jälkeen. Painoin siinä vaiheessa neljä kiloa vähemmän, kuin ennen raskautta.
Ja tollasen moukan kanssa elät. Ei mulla muuta, ei todellakaan.
Anna sen miehesi olla! Syötte eri aikaan sitten, so what? Kyllä jokainen, oma miehesikin, tietää täysin erilaisten elintapojen tuovan lisää eron riskejä elämään - hänen terveysriskiensä lisäksi.
Kuulostaa isoilta nuo sinun elämänmuutoksesi, ap? Tupakointi ja painonhallinta yhtä aikaa? Lopeta se tupakointi nyt ja sitten kun olet ollut tupakoimatta yli vuoden, niin sitten mietit tuota psinonhallinta- asiaa, koska ei tule muuten onnistumaan.
Alue: Aihe vapaa
En odota puolisoni elävän samalla tavalla kuin minä. Hän esimerkiksi syö ihan älyttömiä määriä makeaa, niin karkkia, suklaata kuin pullaa, keksejä ja leivoksiakin. Niitä on aina kaapeissa. Mikään ei silti pakota minua niitä syömään. Sen verran se makean mussuttaminen ärsyttää, että en enää viikonloppuisin syö aamiaista yhdessä tai jos syön, niin lähden pois ennen kuin hän siirtyy pullaan ja kekseihin.