Mistä johtuu, että tunnen itseni yksinäiseksi kotikaupungissa mutta reissussa ollessani en tunne?
Olen lähdössä uudeksivuodeksi Lappiin mökille ja tajusin, että siellä en tunne koskaan oloani yksinäiseksi, kun taas tunnen kotona ollessani oloni yksinäiseksi? Olen sinkku, nainen eikä lapsia. Joku tässä kotipaikkakunnassa tuntuu vetävän aina alaspäin, mutta jossain muualla tunnen olevani elossa.
Muita jotka voi samaistua ja mistä ihmeestä tämä johtuu?
Kommentit (4)
Siitä, että reissussa on luonnollinen tilanne että olet yksin etkä tunne ihmisiä sieltä. Olet matkalaisen roolissa ja se on hyväksytty rooli kaikin puolin. Kotipaikkakunnalla taas useimmat ajattelee että odotetaan (ja ehkä moni odottaa itsekin) että kuuluisi olla jotain ihmissuhteita, kun kerran kotiseudulla ollaan. Ja jos niitä ei ole, se tuntuu jotenkin omituiselta ja ulkopuoliselta.
Reissussa ollessa on koko ajan uutta katseltavaa ja koettavaa, johon suuntaa ajatuksensa. On myös ehkä luontevaa vaihtaa silloin tällöin pari sanaa jonkun satunnaisen tuttavuuden kanssa.
Itse en tunne itseäni yksinäiseksi kun olen yksin kun minulla on koko ajan mielessäni niin paljon kaikenlaisia ajatuksia. Sen sijaan jos olen jossain naisporukassa tai sukujuhlissa niin tunnen itseni yksinäiseksi kun tunnen olevani kiinnostunut ihan muista asioista kun muut ihmiset ja minun on pinnisteltävä näytelläkseni kiinnostunutta.
Reissussa on myös mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin eri tavalla kuin arjen keskellä kotona. En ole itse kokenut itseäni yksinäiseksi ulkomailla.
Koti on pakkopaikka, reissun valitsee itse.