En tiedä haluanko jäädä pohjoiseen vai muutanko takaisin etelään
Kolme vuotta olen nyt ollut täällä mutta olen todella tylsistynyt. Työt loppuu pian. Toisaalta viihdyn täällä luonnonrauhassa. Ystävät ja kaverit on kaikki etelässä enkä ole tähän päivää.mennessä oikein saanut kiinni täkäläisestä mielenlaadusta. Toisaalta olen lapset jo repinyt juuriltaan kerran kun lähdimme tänne työn perässä. Lapsilla kesti myös todella kauan että saivat kavereita. En osaa päättää mitä teen.
Kommentit (30)
Oo siellä, osta metsää ja rupea luomuviljelijäksi. Keräät kuusenkerkkiä ja koivunlehtiä ja teet niistä kalliita tuotteita.
Täällä ollaan samassa tilanteessa.
Lapset tosin sopeutuivat nopeasti ja saivat kavereita, joten arveluttaa kovasti olla heitä repimässä uusiin kuvioihin.
Samoja pohdin muutenkin, paikalliset aikuiset ovat omanlaisiaan, uusiin ihmisiin ei haluta tutustua, ja asenne on oudon kyräilevä.
En edes ole mikään luontoihminen, eräilystä nyt puhumattakaan, työ oli se joka meidät tänne toi ja nyt olisi mahdollisuus muuttaa takaisin etelään.
Omat sukujuureni ovat pohjoisessa, mutta koko aikuisikäni olen asunut muualla, mieheni on kotoisin etelästä ja kaipaa sinne, mutta lapsia on kurja riepotella edestakaisin.
Ääripäät? Etelä ja pohjoinen. Onko joku välimuoto vaikka olisi "etelämpänä". Entä pääseekö sieltä lentokoneella ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Ääripäät? Etelä ja pohjoinen. Onko joku välimuoto vaikka olisi "etelämpänä". Entä pääseekö sieltä lentokoneella ulkomaille.
Pohjoinen on iso paikka, ei tarvitse edes mennä Lappiin saakka, kun ollaan jo pohjoisessa.
Joskus pohjoinen on jo mielentila.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan samassa tilanteessa.
Lapset tosin sopeutuivat nopeasti ja saivat kavereita, joten arveluttaa kovasti olla heitä repimässä uusiin kuvioihin.
Samoja pohdin muutenkin, paikalliset aikuiset ovat omanlaisiaan, uusiin ihmisiin ei haluta tutustua, ja asenne on oudon kyräilevä.
En edes ole mikään luontoihminen, eräilystä nyt puhumattakaan, työ oli se joka meidät tänne toi ja nyt olisi mahdollisuus muuttaa takaisin etelään.
Omat sukujuureni ovat pohjoisessa, mutta koko aikuisikäni olen asunut muualla, mieheni on kotoisin etelästä ja kaipaa sinne, mutta lapsia on kurja riepotella edestakaisin.
Juuri tuo ihmisten outous saa olon tuntemaan ihan creepyksi välillä. Vaikuttavat pelokkailta kyräilijöiltä, naiset varsinkin. Miehet ovat hoitamattoman näköisiä, likaisia ja alkoholisoituneita tuppisuita. Harvassa näkyy avoimia ihmisiä jotka katsovat silmiin. Aluksi olin avoin, iloinen ja utelias, mutta ympäristö on jotenkin lannistanut. En edes yritä enää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan samassa tilanteessa.
Lapset tosin sopeutuivat nopeasti ja saivat kavereita, joten arveluttaa kovasti olla heitä repimässä uusiin kuvioihin.
Samoja pohdin muutenkin, paikalliset aikuiset ovat omanlaisiaan, uusiin ihmisiin ei haluta tutustua, ja asenne on oudon kyräilevä.
En edes ole mikään luontoihminen, eräilystä nyt puhumattakaan, työ oli se joka meidät tänne toi ja nyt olisi mahdollisuus muuttaa takaisin etelään.
Omat sukujuureni ovat pohjoisessa, mutta koko aikuisikäni olen asunut muualla, mieheni on kotoisin etelästä ja kaipaa sinne, mutta lapsia on kurja riepotella edestakaisin.Juuri tuo ihmisten outous saa olon tuntemaan ihan creepyksi välillä. Vaikuttavat pelokkailta kyräilijöiltä, naiset varsinkin. Miehet ovat hoitamattoman näköisiä, likaisia ja alkoholisoituneita tuppisuita. Harvassa näkyy avoimia ihmisiä jotka katsovat silmiin. Aluksi olin avoin, iloinen ja utelias, mutta ympäristö on jotenkin lannistanut. En edes yritä enää.
Ap
Kiitos tästä. Mietin juuri hakisinko Lappiin töihin. En sitten taida.
Mitä mieltä ne lapset olisi muuttamisesta. Se kai ratkaisee aika paljon.
Hankala päätös. Pitää sopeutua aina sinne, missä milloinkin asustaa. Maassa maan tavalla, ihmiset ovat itärajallakin hyvin erilaisia verrattuna länsisuomalaisiin. Eteläsuomalaiset ovat kiireistä sakkia ja sellaista suoritusperustaista meininkiä. Pohjoisessa riittää leppoisammat arvot ja luonnon kunnioitus. Keskisuomesta löytyy sulatusuuni, jossa löytyy piirit jokaiselle.
Tähän aikaan vuodesta kaikkialla Suomessa on tuommoista. Kohta sinne tulee lunta , mitä etelään saa odotella koko talven. Sitten siellä voi lasketella ja hiihtää. Lumen myötä maisemakin on valoisampi ja kyllä ne ihmisetkin siitä piristyy. Työ on tietysti tärkeä juttu varsinkin syrjäisemmillä seuduilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan samassa tilanteessa.
Lapset tosin sopeutuivat nopeasti ja saivat kavereita, joten arveluttaa kovasti olla heitä repimässä uusiin kuvioihin.
Samoja pohdin muutenkin, paikalliset aikuiset ovat omanlaisiaan, uusiin ihmisiin ei haluta tutustua, ja asenne on oudon kyräilevä.
En edes ole mikään luontoihminen, eräilystä nyt puhumattakaan, työ oli se joka meidät tänne toi ja nyt olisi mahdollisuus muuttaa takaisin etelään.
Omat sukujuureni ovat pohjoisessa, mutta koko aikuisikäni olen asunut muualla, mieheni on kotoisin etelästä ja kaipaa sinne, mutta lapsia on kurja riepotella edestakaisin.Juuri tuo ihmisten outous saa olon tuntemaan ihan creepyksi välillä. Vaikuttavat pelokkailta kyräilijöiltä, naiset varsinkin. Miehet ovat hoitamattoman näköisiä, likaisia ja alkoholisoituneita tuppisuita. Harvassa näkyy avoimia ihmisiä jotka katsovat silmiin. Aluksi olin avoin, iloinen ja utelias, mutta ympäristö on jotenkin lannistanut. En edes yritä enää.
Ap
;D hah, muutin pois, enkä ole kaivannut tippaakaan. Hirveetä tappelua vaan keskenään, ja jos oot ton ksveri et voi olla ton kaveri jne. Ja juorut vaan liikkuu, koirat haukkuu ja karavaaani kulkee. Ahdistava paikka
Täällä yks maalle muuttanut ja hyvin samankaltaiset fiilikset. Toisaalta kesällä oli aivan ihanaa. Puolensa ja puolensa.
Suomi on ankea paikka tähän aikaan vuodesta ihan jokaisessa maan kolkassa.
Mä miettisin myös kaks kertaa, jos vielä olisi mahdollista. Muuttaisin ehkä mieluiten johonkin pikkukaupunkiin, josta on kohtuullinen matka isompaan. Kaipaan tosi paljon palveluita. Esimerkiksi leipomokahviloita joista ostaa uunituoretta leipää ja kupillinen lattea mukaan. Tai istahtaa ostosten lomassa nauttimaan se paikan päälle.
Täällä ei tosiaankaan ole yhtään mitään. Muuta kuin työ. Onneksi sentään se.
Tekisin vain runsaasti reissuja etelään, rusinat pullasta! Tai ostakaa jopa ihan loma-asunto etelästä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yks maalle muuttanut ja hyvin samankaltaiset fiilikset. Toisaalta kesällä oli aivan ihanaa. Puolensa ja puolensa.
Suomi on ankea paikka tähän aikaan vuodesta ihan jokaisessa maan kolkassa.
Tämä on totta, marraskuussa kaikki on vähän ankeaa, ihan missä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan samassa tilanteessa.
Lapset tosin sopeutuivat nopeasti ja saivat kavereita, joten arveluttaa kovasti olla heitä repimässä uusiin kuvioihin.
Samoja pohdin muutenkin, paikalliset aikuiset ovat omanlaisiaan, uusiin ihmisiin ei haluta tutustua, ja asenne on oudon kyräilevä.
En edes ole mikään luontoihminen, eräilystä nyt puhumattakaan, työ oli se joka meidät tänne toi ja nyt olisi mahdollisuus muuttaa takaisin etelään.
Omat sukujuureni ovat pohjoisessa, mutta koko aikuisikäni olen asunut muualla, mieheni on kotoisin etelästä ja kaipaa sinne, mutta lapsia on kurja riepotella edestakaisin.Juuri tuo ihmisten outous saa olon tuntemaan ihan creepyksi välillä. Vaikuttavat pelokkailta kyräilijöiltä, naiset varsinkin. Miehet ovat hoitamattoman näköisiä, likaisia ja alkoholisoituneita tuppisuita. Harvassa näkyy avoimia ihmisiä jotka katsovat silmiin. Aluksi olin avoin, iloinen ja utelias, mutta ympäristö on jotenkin lannistanut. En edes yritä enää.
Ap
Kiitos tästä. Mietin juuri hakisinko Lappiin töihin. En sitten taida.
Minä hakisin mutta ihan sillä mielellä että asuisin puoliksi etelässä. Yhdessä paikassa oleminen on kyllästyttävää.
no lapiss on nyt jo lunta, että se siitä
Vierailija kirjoitti:
no lapiss on nyt jo lunta, että se siitä
silti siellä on ankeaa. Kiva käydä mutta ei asua vakituisesti.
Hankit sieltä uutta työtä ja ehkäpä sen mukana saat jonkun kaverinkin.