Käynnistys mulla sovittu kun olen 42+2

kun raskaus oli tasan 40 viikkoa raskausmyrkytyksen takia. Lopulta poika syntyi kuitenkin vasta viiden päivän kuluttua. Tiesin jo muutamaan päivää ennen käynnistystä, että niin luultavasti joudutaan tekemään.



Eli, viisi päivää meni sairaalassa makoillessa. Välillä otettiin noita käyriä (vauvan sydänäänet jne). En muista, millä lääkkeellä synnytys käynnistettiin mutta nieltävä tabletti se kuitenkin oli.



Noiden viiden päivän aikana edes supistukset eivät lisääntyneet vaan olo oli sellainen että yhtä hyvin olisin voinut olla kotona senkin aikaa ja palata sairaalalle kun jotakin alkaa tapahtua.



Vasta viidennen päivän iltana supistukset alkoivat melkeinpä yhtäkkiä ja olivat todella kivuliaat (se oli toinen raskauteni silloin). Kohdunsuu avautui kuitenkin niin nopeasti, ettei minulle ehditty antaa muuta kuin ilokaasua (joka sekään ei vaikuttanut). Poika syntyi aika vauhdikkaasti, synnytyksen kestoksi tuli noin puolitoista tuntia, joista kuusi minuuttia meni ponnistusvaiheeseen.



Ihan hyvät fiilikset jäi, vaikka se sairaalassa makoilu tosiaan kyllästytti =)

voiko tosiian noin pitkään mennä :O

mulla on kyllä jo nyt 2cm auki,kai sekin jotain auttaa?Ja se että on jo kolmas raskaus

voiko tosiian noin pitkään mennä :O mulla on kyllä jo nyt 2cm auki,kai sekin jotain auttaa?Ja se että on jo kolmas raskaus

näköjään voi mennä =D olin itsekin siinä luulossa, että menisi korkeintaan pari päivää, mutta oho, viisi päivää siinä menikin. Muistan, että jos synnytys ei olisi käynnistys, olisi lääkeannosta lisätty. Joten luulen tuon myös vaikuttavan asiaan. Ja käsittääkseni on tosiaan eri tapoja käynnistykseen (tuon itse kokemani nieltävä tabletti, lääke joka laitetaan kohdunsuulle jne).

Muistelisin, ettei kohdunsuu ollut käynnistyshetkellä laisinkaan auki. En silti itsekään tiedä, onko sillä vaikutusta. Luulisi kyllä, koska supistuksiahan saa tarvittaessa voimistettua (?)

seuraava syntyi 42+3 spontaanisti. Joillakin on vaan pitkä raskaus : )



Menin aamulla sairaalaan, ultrasivat, sitten puin sairaalavaatteet. Kohdunsuu oli edelleen ihan epäkypsä ja kalvojen puhkaisu oli siksi hankalaa ja se teki vähän kipeetäkin, tuntu että lääkärin käsi oli kyynärpäätä myöten sisällä ja ronkittiin ja venytettiin paikkoja... sitten vaan alkoi lorottaa lapsivesiä ja odoteltiin. Mulle laitettiin tippa ja vauvan päähän se sydänkäyräanturi. Meni tuntikausia eikä oikein mitään tapahtunut, joten aloitettiin oksitosiinitippa. Siitä taisi kulua ihan muutama tunti, niin vauva oli syntynyt. Epiduraalinkin kerkesin saamaan.



Verrattuna spontaaniin synnytykseen, niin käynnistetyt supistukset (etenkin oksitosiinin aikana) tuntuu terävämmiltä ja kipeämmiltä aluksi, kuin "luonnolliset". Mutta lopun rypistys on ihan samanlaista. Mä olen tarvinnut epiduraalin aina kun on käynnistetty/vauhditettu synnytystä oksitosiinilla ja näin on käynyt neljästi.



Keräile nyt voimia ja tee jotain kivaa, mitä et pikkuvauvan kanssa voi heti tehdä, mene vaikka leffaan tai miehen kans syömään. Hyvässä lykyssä Murphyn laki toimii ja saat lähteä synnyttämään kesken illan : )

Minun synnytykseni käynnistettiin, ja aloiteltiin laittamaan tabletteja kohdunsuulle. Eivät tuottaneet tuloksia. Sitten pötkötin seuraavan päivän synnytyssalissa valmiina, oksitosiinia annettiin tipalla 6 tuntia, eikä synnytys käynnistynyt. Onneksi mies sai olla viihdyttämässä koko ajan. Lopulta kolmantena päivänä puhkaistiin kalvot aamulla (olin kuitenkin siis 4 senttiä auki, vaikkei mitään oikeita supistuksia ollutkaan tullut) ja sitten alkoi kohta supistuksia tulla. Synnytys kesti kaikkiaan ekoista supistuksista laskien noin 7 tuntia. Otin yhden epiduraalisatsin, ja synnytys oli oikeastaan kivuton ja sujui oikein hyvin.



Minäkin olin luullut, että synnytys käynnistyy hups vaan, mutta elimistö reagoi eri ihmisillä eri tavoin näemmä :)

mulla edellinen käynnistettiin kun oli vkoja 37 (vauva yli 4kg ja rask.myrkytys) samantien auttoi lääke ja poika oli 7h lääkkeen oton jälkeen maailmassa :) ja hyvin meni. nyt jännittää kun kolmas tulossa että mites tän laita,nyt tasan 30vkoja ;)joillain voi mennä monta päivää tai ei edes lääke auta...

käynnistys vaan kestää..kauheata olisi montaa päivää olla supistuksissa ;)toivottavasti syntyisi saman päivän aikana..on tosiaan tuolloin jo 42+2

ap

sairaalassa..enkä oikein luota miehen pärjäämiseen isompien kanssa

ap

puhkaisusta saa kulua vain 24 h syntymään.

käynnistys vaan kestää..kauheata olisi montaa päivää olla supistuksissa ;)toivottavasti syntyisi saman päivän aikana..on tosiaan tuolloin jo 42+2 ap

yleensä käynnistetyssä synnytyksessä itse synnytys on nopea ja raju, näin minulle ainakin kätilö sanoi kun vauva viimein syntyi. Ja siis rajulla tarkoitan kivuliaita, nopeasti alkaneita supistuksia ja avautumista. Mutta lienee sanomattakin selvää, että jokaisen kohdalla käynnistettykin synnytys on erilainen =)

-Se viisi päivää sairaalassa makoillut =) -

ehkä tämä tulisi 2:ssa tunnissa =D ja jotenkin turvallista kun alkaa sairaalassa syntymään..

Eli viikolla 42+0 menin käynnistykseen aloitettiin cytoteceillä kohdunsuulle, ei tapahtunut mitään, seuraavana päivänä otettiin samoja lääkkeitä suun kautta, ei mitään... Viikko yritettiin käynnistää cytoteceilla ja oksitosiinitipalla, kaikenkokoisilla annoksilla eikä yhden yhtä kunnon supistusta tullut. Kohdunsuu taisi aueta ehkä 1cm mutta leikattavaksi lopulta meni.. Ja tässä vaiheessa oli jo vihreää lapsivettä ja pieni joutui olemaan teho-osastolla 5 päivää.. Onneksi lopulta kaikki meni hyvin ja tuolla sängyssä tuhisee ihana suloinen tyttö. Mutta en siis tiedä vieläkään miltä se supistus oikein tuntuu...

Kuusi päivää käynnisteltiin, lopulta sektio. Tarina ei ole vauvan ja minun voinnin osalta ihan näin simppeli, mutta pointtina siis se, että aina ei käynnisty.

kun raskaus oli 41+4. Kohdunsuu oli silloin jotain 2,5 cm auki. Vietiin siis saliin ja puhkaistiin kalvot ja laitettiin se anturi vauvan päähän kohdunsuun kautta.

Siinä sitten supistuksia odoteltiin, ja niitä ei kuulunut kunnolla, joten annettiin oksitosiinia suoneen, lopuksi aika reippaalla tahdilla. Avautuminen 4cm->10cm tapahtui lopulta tunnissa. Sain epiduraalin jo hyvissä ajoin, joten avautumisvaihe oli täysin kivuton, nukuin osan siitä. Ponnistusvaihe oli 10 min ja kohtuullisen kivuton sekin, sain aiemmin toisen epiduraaliannoksen ja pyysin erikseen kätilöltä että haluan epiduraalin vaikuttavan ponnistusvaiheessakin.

Tämä oli siis toinen synnytys.



Ensimmäinen käynnistyi spontaanisti supistuksien alkamisella, mutta avautuminen oli hidasta joten sain silloinkin oksitosiinia. Epiduraalin sain silloinkin aikaisin joten eka synnytyskin oli suht kivuton. Ponnistusvaiheessa en tuntenut mitään, supistukset piti katsoa monitorista että tiesi milloin ponnistaa!

reilu 3 vrk niin vauva oli työn ja tuskan jälkeen pihalla. Mutta ilman sektiota.

Ensimmainen lapsi tuli alkoi tulla ihan omia aikojaan, mutta synnytys kesti kauan ja vauvan koon takia jouduin lopulta hatasektioon.

Toista odottaessani menin synnytyksenkaynnistykseen viikolla 40+2, koska ensimmainen lapsi oli iso eika mahtunut alatieta. Minulta puhkaistiin kalvot, odotettiin vahan aikaa ja sitten suoneen ainetta, jolla supistukset alkoivat. Muutaman tunnin paasta lapseni syntyi.

Kolmas synnytys kaynnistettiin tasan viikolla 41, puhkaisemalla kalvot. Supistukset alkoivat saman tien, ja lapsi oli maailmassa 2.5h myohemmin.

menin aamulla sairaalaan ja vauvaa katsottiin ultralla ja sydänääniä ym tarkkailtiin, sitten puolenpäivän aikaan osastolle jossa laitettiin sitä lääkettä murunen kohdunsuulle. Tästä 7h myöhemmin alkoi säännölliset supistukset jotka kokoajan voimistuivat. 23 aikaan olin jo todella tuskainen, synnytyssaliin pääsin klo 3 yöllä. Vauva syntyi 9 aikaan aamulla :) kaikki meni hyvin ja oli hyvä kokemus.