Ikävä 80-luvulle, kun kaikki olivat vielä elossa

Olen samaa vuosikertaa näemmä minäkin, itse ikävöin vähän ysärille kun olin nuori nainen. silloin mentiin eikä meinattu. Joskus oltiin viihteellä keskellä viikkoa ja seuraavana aamuna töihin normaalisti. minultakin on kuollut rakkaita sukulaisia, vanhemmat ovat vielä elossa. ja kaikista tärkeimmät eli YSTÄVÄT <3

Niin se aika vaan kuluu 

n45

No ei kahta ilman kolmatta, eli täälläkin N45, jolla samansuuntaista haikeutta. Kaipaan lapsuuden kesiä mummolassa ja nuoruuden huolettomuutta. Niin ja 80/90-luvun elokuvia, sarjoja ja musiikkia. Ja tietokonepelejä!

Eikä ilman neljättä. On  kyllä ikävä etenkin vanhempia ja mummoa.

N46

Oli mullakin nuoruus - ei ollut huoletonta. En kaipaa sitä. Nyt on ikää -  mutta helpompaa on moni asia kuin nuorena.

Tämä on hyvä viesti. Se toi mukanaan syvän haikeuden tunteen ja kaipuun aikaan, joka ei koskaan palaa.

Samalla se sai ihmettelemään keski-ikäisiä, jotka kertovat miten elävät elämänsä parasta aikaa. Eivätkö he vain halua myöntää totuutta itselleen vai ovatko niin itsekkäitä ihmisiä, että heidän elämänsä on hyvää silloin, kun heillä menee hyvin? Minä ainakin koen, että suuri osa elämän onnellisuudesta juontaa toisista ihmisistä ja tärkeiden ihmisten olemassaolosta. Vanheneminen ei ole millään tasolla mukavaa ja jokainen elämästäsi poistunut ihminen tekee sen vielä vähemmän mukavaksi.

On sinne 80-luvulle hieman kaipuu. Musiikki oli vielä hyvää ja elokuvat.

Ja tosiaan maalaiskylässä meillä kävi vieraana vanhoja ihmisiä joilla oli hyviä tarinoita menneistä ajoista.

M49

Ennen on ollut mielenkiintoisia ihmisiä elossa. Joskus mökeillään järven rannalla. Silloin oli siistimpääkin ja rauhaa.

jep osui ja upposi, isovanhempia ja tätiä on ikävä

Vanhenemisessa ei tosiaan ole mitään hyvää. Ihmiset ympäriltä sairastuu ja kuolee, osa kovan kärsimyksen kanssa. Oma terveys ja ulkonäkö vaipuu alaspäin.

Nämä jotka hoilaavat voimaantuneena jotain aikuista naista ja korkkarit kattoon -biisejä ovat jollakin tapaa eksyksissä omassa elämässään.

N43

Vierailija kirjoitti:

Vanhenemisessa ei tosiaan ole mitään hyvää. Ihmiset ympäriltä sairastuu ja kuolee, osa kovan kärsimyksen kanssa. Oma terveys ja ulkonäkö vaipuu alaspäin.

Nämä jotka hoilaavat voimaantuneena jotain aikuista naista ja korkkarit kattoon -biisejä ovat jollakin tapaa eksyksissä omassa elämässään.

N43

Tuon ensin mainitun olen aika pitkälti valmis myös allekirjoittamaan (pelkää p*rsettä ja p*skaahan tämä vanheneminen on), mutta tuo jälkimmäinen kohta jäi vähän mietityttämään. Käyn edelleen silloin tällöin viihteellä ja tanssin hyvän clubimusan tahtiin ihan samalla innolla, kuin nuorempana. Saatanpa pistää kotonakin hyvää 80-luvun italodiscoa soimaan ja jammailla vaikka tiskatessani. Onko tämä nyt merkki siitä, että olen jollakin tapaa eksyksissä omassa elämässäni? Haluaisin uskoa, ettei tällaisilla kommenteilla tarkoiteta sitä, että kaikenlainen haikeilu ja surkuttelu on ok, mutta jos joku sen sijaan haluaa edelleen tehdä nuoruudestaan tuttuja mieluisia asioita, niin on automaattisesti jotenkin eksynyt ja myötähäpeää aiheuttava ikuista nuoruuttaan elävä sääliö.

N45

Mutta ajatelkaapa näin: Uskon, että he siellä jossain sanoisivat teille, että:"Jatkakaa elämää, älkää meistä huoliko. Me näemme vielä."

M43

Täällä 40v. On raskasta katsoa omien vanhempien vanhenemista. Isovanhempia on ikävä, varsinkin rakasta mummiani. 80 ja 90 luku olivat rehellistä aikaa. Tuntuu, että ihniset oikeasti elivät silloin. Joskus tuntuu, että meidän ajassa ei pysty samalla tavalla vain nauttimaan elämästä. Ei enäp kokoonnuta samalla tavalla. Vaikka netti on hyvä niin on siinä paljon huonoakin. Jotenkin kaipaan sitä suomikuplaa mikä silloin oli. Globaalit ongelmat eivät meitä häirinneet. Tämä pallo käy pieneksi vielä. Olen myös samaa mieltä, että vanheneminen on ihan perseestä.