Kun vanhemman väkivaltaisuudesta saa tietää aikuisena

siinä riittää pohdittavaa. voi olla että tunteet menee vuoristorataa kyseistä vanhempaa kohtaan, pettymystä surua vihaa ja kysymyksiä ilmassa. 

Toivottavasti ihmiset muuttuvat ja kasvavat myöntämään erheellisyytensä. hienointa olisi jos kyseinen vanhempi osaisi pyytää anteeksi väkivaltaisuuttaan ja katuisi sitä. 

Tsemppiä paljon sinulle ja hyvä kun puhut asiasta.

Olin 18, kun sain tietää miten väkivaltainen isäni on ollut äitiä kohtaan. Se oli alkanut jossain vaiheessa kun olin alle kouluikäinen, jatkui siihen asti että asia paljastui minulle.

Sain vahingossa tietää tuosta. En tapausta avaa enempää, mutta kävin siinä monta tunnetta läpi. Isä on meille lapsille ollut aina huolehtiva, ottanut töihin mukaan, opetti ajamaan pyörällä/autolla/laskettelemaan, ei kohdistanut minkäänlaista fyysistä tai henkistä väkivaltaa meihin. Ja sitten hänestä paljastuikin tuollainen puoli. Olen meistä sisaruksista ainut, joka tietää miten laaja tausta vanhemmillani on. Yksi sisaruksistani tietää vain yhden tapauksen, ja vain siksi että hänelle ensimmäisenä itkun kanssa soitin, mitä oli tapahtunut. En ole halunnut heille avata asiaa enempää, koska itselle asia oli hyvin vaikea käsitellä.

Tunsin vihaa, pettymystä. Mutta samalla huolta. Halusin olla molempien vanhempien "tukena", mutta samaan aikaan en todellakaan halunnut olla isäni lähellä. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin luotan isääni, mutta aina on se pieni pelko olemassa. Hän kyllä viimeisen kerran jälkeen (kun saavuin paikalle väärään aikaan) hankki itselleen apua, ja käsittääkseni heillä on sen jälkeen mennyt hyvin. Pitkään hän pyyteli äidiltä anteeksi tekojaan, jotka olivat jatkuneet vuosien ajan.

Isäni kanssa en ole tilanteesta puhunut kuin siinä hetkessä. Tai lähinnä se meni niin, että huusin suuni puhtaaksi ja hän tyytyi kuuntelemaan. Äidin kanssa tilannetta käytiin enemmän läpi, hän siinä oikeastaan kertoi sitten koko historian. Ja niistä puhuttiin pitkään.

Yhden asian hän kuitenkin opetti. "Älä tee samaa virhettä kuin minä. Jos sinua kerran lyödään, lähde".

Kiitos vastauksista. On näissä asioissa kyllä sulateltavaa. Kommentoija 2, rankan kuuloinen tarina, voimia sinulle kovasti.

Kiinnitin oman tilanteeni takia huomiota tähän: "En ole halunnut heille avata asiaa enempää, koska itselle asia oli hyvin vaikea käsitellä." Ajattelet siis varmaan, että haluat suojella sisaruksiasi näin vaikealta asialta..?

Ottaisin varmaan selvää yksityiskohdista. Ja yrittäisin pitää alakynteen jääneen vanhemman turvassa siltä toiselta, ei kertoisi tietoja jotka voivat olla riski tai olinpaikkaa/asumista, mitään. Jos olisi raskaat todisteet tai epäilys, en varmaan olisi tekemisissä sen väkivaltaisen kanssa. Eli ei olisi kyse valheesta. Joidenkin on valitettavasti pakko asioida henkisesti väkivaltaisen vanhemman kanssa koko ikänsä melkein, jos on taloudellinen riippuvuus esim. sairauksien vuoksi tms. Se on "häiriintynyttä" kun väkisin joudutaan olemaan yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. On näissä asioissa kyllä sulateltavaa. Kommentoija 2, rankan kuuloinen tarina, voimia sinulle kovasti.

Kiinnitin oman tilanteeni takia huomiota tähän: "En ole halunnut heille avata asiaa enempää, koska itselle asia oli hyvin vaikea käsitellä." Ajattelet siis varmaan, että haluat suojella sisaruksiasi näin vaikealta asialta..?

Kyllä, näin on.

Nuorimmat sisarukset olivat pieniä kun nuo asiat valkeni minulle, joten luonnollisesti silloin asiasta ei heille puhuttu. Enkä ole halunnut nyt myöhemmässä vaiheessa puhua, koska tilanne on kuitenkin vanhempien kanssa ja he ovat keskenään käyneet sen läpi. En koe tarvetta heille mennä kertomaan, jos vanhempani haluavat avata menneisyydestä asioita, he tekevät sen itse. Toinen sisarus, joka tietää vain tuosta yhdestä tilanteesta, meni sen verran hajalle etten halunnut enempää kertoa jälkeenpäin. En vielä edes siinä vaiheessa tiennyt miten pitkään väkivaltaa oli todellisuudessa ollut. Asia oli tosiaan hyvin vaikea käsitellä, joten päätin etten halua sisarustani käyvän samaa läpi.

Teinkö sitten oikean ratkaisun vai en kun päätin vaieta heille, siitä en osaa sanoa.

Tietysti sotkeudun toisten ihmissuhteisiin, varsinkin menneisiin asioihin. Aina kun on kirveellä töitä: tuosta poikki ja pinoon. Hyvät klapit tuohon pinoon, huonot tuohon.