Lue keskustelun säännöt.
Pelkään tekeväni koko ajan väärin, ei ole minkäänlaista itseluottamusta työelämässä. Hoitoala.
03.11.2022 |
Tämä on ihan kamalaa, mikä mua vaivaa. Mietin aina työpäivän jälkeen että teinköhän jotain mokia. Ja jos on ollut jotain erikoisempaa/erilailla ja on vaatinut toimenpiteitä, en voi työpäivän jälkeen laskea asiaa mielestäni vaan vatvon sitä mielessäni. Teinkö oikein/riittävästi/kadun etten tehnyt toisin jne. Asia kasvaa mielessäni ja olen aivan varma että olen toiminut väärin ja että asia on yksin minun harteillani ja minun syytäni jos jotain huonontumista jonkun voinnissa tapahtuu. Tarkistan asioita moneen kertaan ja silti jää epävarma olo. Jotain pakko-oireista häiriötä tää kai on, ainakin kuulostaa valitettavan tutulta kun tuosta aiheesta lukee.
Minulla on aina ollut huono itsetunto ja koen olevani joka asiassa huono. Tuntuu että iän myötä asia vain on pahentunut vuosi vuodelta, työkokemuksen karttuminen ei ole helpottanut asiaa, päin vastoin, nyt koko ajan pelkään aina pahinta mahdollista kun tietoa karttuu että mitä kaikkea voi jättää vahingossa huomiotta.
Pelkään oikeasti tulevani lopulta ns hulluksi tämän asian vuoksi.
Kommentit (38)
Amazon Audible trial. Kuuntele hetken aikaa ilmaiseksi. Self-confidence, stop overthinking, women evovelve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on aika vastuullinen työ ja haluat olla täydellinen työssäsi. Siltä se kuullostaa. Just tuon takia en halua lähihoitajaksi. Hirvittävän vastuun vuoksi. Jos jotain mokaa niin ensimmäisenä ruvetaan hoitohenkilökuntaa syynäämään. Jospa sää pääsisit kokemuksen myötä yli tuosta.
Mulla on aika pitkä työkokemus. Nämä pelot varmaan liittyy enemmän omaan henkiseen hyvinvointiin. Viime vuosina on ollut elämässä isoja suruja läheisten menetysten myötä ja vielä tämä korona-aika ja sota yms. Minusta on tullut ihan äärimmäisen herkkä ja pelkään myös koko ajan että läheisille sattuu jotain kamalaa. Ap
Olet ahdistunut/masentunut. Tuollaiset ajatukset oireita siitä.
Hoitoala on ahdistuneisuushäiriöisen painajainen. Itse jaksoin 15 vuotta, mutta kun se jatkuva pelko mokailuista ja tekemättömistä asioista alkoi vaihtua pakkoajatuksiin, oli minun jäätävä pois. Luulin nuorena, että se (ahdistus) helpottaisi ajan mittaan, mutta ilmeisesti onkin päinvastoin ja ikä heikentää kestokykyä.
Vaihda alaa ennen kuin menet kokonaan työkyvyttömäksi. Ymmärrän sinua hyvin ja olen itse ollut samassa tilanteessa. Valitettavasti tuo ei tule häviämään minnekään, vaan pahenee ajan mittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaanhan tuo on hyvä asia: olet tunnollinen, haluat tehdä työsi hyvin, haluat välttää virheitä. Mutta jostain syystä se menee sulla yli ja panikoit. Ja kun et pysty rentoutumaan ja lepäämään töiden jälkeen, seuraavana päivänä ei ole varmaan taaskaan helppoa.
Pystytkö kysymään neuvoa töissä asioista, joista et ole varma? Huonosti järjestetty asiat työpaikalla, jos et voi, ja se ei ole sinun vikasi.
Kuulostaa ehkä vähän yleistyneeltä ahdistushäiriöltä. Jos vaan mitään kautta pääset juttelemaan mielenterveyden ammattilaisen kanssa edes muutaman kerran, se voisi helpottaa omaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala on ahdistuneisuushäiriöisen painajainen. Itse jaksoin 15 vuotta, mutta kun se jatkuva pelko mokailuista ja tekemättömistä asioista alkoi vaihtua pakkoajatuksiin, oli minun jäätävä pois. Luulin nuorena, että se (ahdistus) helpottaisi ajan mittaan, mutta ilmeisesti onkin päinvastoin ja ikä heikentää kestokykyä.
Nuorempana hoitajana en niin kokenut tällaisia juttuja, itsellänikin se suunnilleen 15v työkokemusta takana. Nämä oman elämän vastoinkäymiset ovat selkeästi pahentaneet asiaa. Tämä ala on siitä niin ns helppo kun työnsaanti on varma. En tiedä mitä alkaisin tekemään jos pitäisi pois tältä alalta jäädä, mitä työmahdollisuuksia meillä päin on. Tietysti pakkohan se kai on jos alkaa vaikuttamaan mielenterveyteen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala on ahdistuneisuushäiriöisen painajainen. Itse jaksoin 15 vuotta, mutta kun se jatkuva pelko mokailuista ja tekemättömistä asioista alkoi vaihtua pakkoajatuksiin, oli minun jäätävä pois. Luulin nuorena, että se (ahdistus) helpottaisi ajan mittaan, mutta ilmeisesti onkin päinvastoin ja ikä heikentää kestokykyä.
Nuorempana hoitajana en niin kokenut tällaisia juttuja, itsellänikin se suunnilleen 15v työkokemusta takana. Nämä oman elämän vastoinkäymiset ovat selkeästi pahentaneet asiaa. Tämä ala on siitä niin ns helppo kun työnsaanti on varma. En tiedä mitä alkaisin tekemään jos pitäisi pois tältä alalta jäädä, mitä työmahdollisuuksia meillä päin on. Tietysti pakkohan se kai on jos alkaa vaikuttamaan mielenterveyteen. Ap
Minä vaihdoin sihteeriksi. Tosin ei tämäkään ihan stressivapaata ole, mutta ei sentään tarvitse ihmisistä ottaa vastuuta suoraan ja pelätä että tekee jonkun mokan joka sitten aiheuttaa jotakin ikävää.
Tuo on mulle tuttua. Mulla se kyllä vähän hälveni kun olin ollut tarpeeksi kauan samassa paikassa. Miten hyvin tunnet itsesi? Nuo ongelmat saattaa johtua persoonallisuuden piirteistäsi. Mulla ei oo pakko-oireita mutta kylläkin huono itsetunto, erittäin huono, ja sille en voi mitään. Vaikea sanoa onko tuosta miten helppo päästä yli, mutta onhan tuo aika iso "ongelma". Varmaan ois hyvä tuosta jonkun työnohjaajan tai psykologin kanssa puhua työn ohessa ja seurata jonkun aikaa, tuleeko muutosta. Alan vaihtoakin voi tietysti miettiä mutta jotkut ongelmat voi kyllä seurata melkein joka alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on mulle tuttua. Mulla se kyllä vähän hälveni kun olin ollut tarpeeksi kauan samassa paikassa. Miten hyvin tunnet itsesi? Nuo ongelmat saattaa johtua persoonallisuuden piirteistäsi. Mulla ei oo pakko-oireita mutta kylläkin huono itsetunto, erittäin huono, ja sille en voi mitään. Vaikea sanoa onko tuosta miten helppo päästä yli, mutta onhan tuo aika iso "ongelma". Varmaan ois hyvä tuosta jonkun työnohjaajan tai psykologin kanssa puhua työn ohessa ja seurata jonkun aikaa, tuleeko muutosta. Alan vaihtoakin voi tietysti miettiä mutta jotkut ongelmat voi kyllä seurata melkein joka alalle.
Huono itsetunto on aina ollut, minullakin. Persoonana olen sellainen huolehtija/murehtija ja vastuunkantaja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tavallaanhan tuo on hyvä asia: olet tunnollinen, haluat tehdä työsi hyvin, haluat välttää virheitä. Mutta jostain syystä se menee sulla yli ja panikoit. Ja kun et pysty rentoutumaan ja lepäämään töiden jälkeen, seuraavana päivänä ei ole varmaan taaskaan helppoa.
Pystytkö kysymään neuvoa töissä asioista, joista et ole varma? Huonosti järjestetty asiat työpaikalla, jos et voi, ja se ei ole sinun vikasi.
Kuulostaa ehkä vähän yleistyneeltä ahdistushäiriöltä. Jos vaan mitään kautta pääset juttelemaan mielenterveyden ammattilaisen kanssa edes muutaman kerran, se voisi helpottaa omaa oloa.
Kyllä neuvoa voi kysyä, ja kysynkin mutta sittenkin jää vielä olo että olisiko pitänyt tehdä jotain toisin tai jäikö jotain minulta huomaamatta mikä vaikuttaa hoidon lopputulokseen jne. Se on ihan loputon suo, nuo epävarmuudet.
Ja nyt kun näitä ajatuksia kirjoittaa tähän auki niin kuulostan aivan sekopäältä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu psykoterapiaan. Ongelmahan ei koske vain työtä, joten olisi tärkeä saada diagnoosi ja hoito. Tarvittaessa saikkua diagnoosin perusteella. Sen saa jo yhdellä käynnillä psykiatrilta ja samoin oikean lääkityksen. Voi olla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Mulla on tuota ihan samaa, mutta olen elintarviketeollisuudessa ja pelkään eniten sitä, että mokaan jotain pesujen kanssa ja tuotteisiin jää pesukemikaaleja. On diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja uskon, että oireilu johtuu siitä. Lääkitys saattaa auttaa, itse en halua sitä käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihdoin pois hoitalalta juuri tuon takia. Varmistelin asioita monta kertaa ja työpäivän jälkeen kävin työvuoroa kotona läpi ja mietin, mitä virheitä olen tehnyt. Asiaa ei auttanut huono perehdytys ja työkavereiden "pitäs sun nyt tuo osata"-asenne. Olin alalla vain vuoden.
Olen edelleenkin varmistelijatyyppi, mutta en mieti työasioita vapaa-ajalla, koska en vastaa kenenkään hengestä.
Mulla joskus on tuota samaa, että vatvon töiden jälkeen, että mitä tuli tehtyä ja onkohan kaikki kunnossa. Välillä tulee vähän pakokauhun kaltainen tunne, että ei edes enää haluaisi tulla työpaikalle, kun se kaikki työtaakka kaatuu niskaan ja työkavereiden sanat pyörivät päässä. Joskus taukohuoneessa, kun kuuntelee työkavereiden puheita, niin tulee vain sellainen outo olo, että mitä ihmettä mä teen täällä näiden ihmisten kanssa. Itsekin olen hoitoalalla.
Minusta nämä oireet liityyvät enemmänkin työuupumukseen ja huonoon työilmapiiriin.
Kumpikin näistä on valitettavan yleistä hoitoalalla.
Itse uuvuin ja aloin epäilemään omaa osaamistani, omia päätöksiäni ja lähes kaikkea tekemistäni työpaikassa, jossa työyhteisö oli jo pitkään voinut todella huonosti.
Olen sh ja työntekoa söi alun huono perehdytys, uusien työntekijöiden huono kohtelu, johon kuului jokaisen tehdyn päätöksen tai minkä tahansa työtehtävän jälkeen se, että joku vanhoista työntekijöistä tuli jankkaamaan, säätäämään ja kyseenalaistamaan. Joka ikinen kerta. Keskustelut esimiehen kanssa eivät tuoneet helpotusta tilanteeseen.
Jaksoin sinnitellä pari vuotta, jonka jälkeen olin täysin loppu.
Nyt kasaan itseäni keikkatöissä ja jatko-opinnoilla, uran vaihtokin on käynyt mielessä.
Kävin yhdessä vaiheessa työpsykologilla ja hän suoraan kehotti työpaikan vaihtoon.
Parempi lähteä ja tehdä jotain muuta kuin antaa oman voinnin ja mielenterveyden huonontua huonossa työpaikassa.
Oletko varma, ettei työympäristö tai työyhteisö tai joku/jotkut siellä aiheuta sinussa tuota tarkistelupainetta. Käytös voi olla suoraa, hienovaraista vihjailua tai vaikka sanatonta silmien pyörittelyä, huokailua, yms. En olisi lainkaan yllättynyt. Tarkastele tilannetta, voi olla, että kannattaa vaihtaa työpaikkaa, joskus jopa alaa. Jos tuo tunne pääsee vielä kasvamaan ja jatkuu pitkään, palat loppuun ja menevät terveytesi. Sen arvoista tuo ammatti ei missään nimessä ole.
Minä olen kaupan alalla eli en edes vastuussa kenenkään hyvinvoinnista saati hengestä, mutta silti pelkään mokailleeni jotain. Varsinkin kassavuorot on painajaista, pelkään jatkuvasti että mokailen käteisen kanssa.
Samoja oireita nykyään töissä, ennen ei ollut mutta sen jälkeen kun sairastuin masennukseen ja palasin sairasloman jälkeen takaisin sairaanhoitajan työhön, olen joka päivä töiden jälkeen ihan poikki ja mietin iltaan asti päivän töitä ja jopa pieniä asioita, keskusteluja työkavereiden ja potilaiden kanssa, sanoinko jotain huonosti, kirjasinko jotain väärin, muistinko tehdä kaiken, teinkö virheitä.. stressaan todella paljon ja työt täyttää koko elämän. Vaikka vaihdon sellaiseen työhön, joka ei ole niin akuuttia tai kriittistä. Luen netistä hoito-ohjeita ja suosituksia ja tietoja eri lääkkeistä ja sairauksista. Mietin että osaanko ja teinkö tarpeeksi.
Ihan sairasta. Toisaalta pidän työstä ja nykyisistä kollegoista, mutta masennus, itsetunnon lasku ja ahdistus tässä on edelleen taustalla.. toivottavasti tämä pikkuhiljaa vähenee kun saan ehjiä työkuukausia ja vuosia taakse.
Sulla on aika vastuullinen työ ja haluat olla täydellinen työssäsi. Siltä se kuullostaa. Just tuon takia en halua lähihoitajaksi. Hirvittävän vastuun vuoksi. Jos jotain mokaa niin ensimmäisenä ruvetaan hoitohenkilökuntaa syynäämään. Jospa sää pääsisit kokemuksen myötä yli tuosta.