Miksi ihmiset reagoivat niin vihaisesti jos kärsii omasta rumuudesta?
Aina sanotaan latteuksia että kyse on omasta asenteesta jne. Mutta entä jos asenteen kehittämisestä huolimatta ihmisten reaktiot ovat yhä samanlaisia?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Itse valitin tuota asiaa nuorempana paljon eikä mulle kyllä kukaan vihaisesti reagoinut. Monet toki ei osaa sanoa siihen oikein mitään tai sanoo jotain lohduttavaa, koska mitäpä siihen muuta oikein voi sanoa. Esim. jos murehdin etten koskaan saa miestä koska olen ruma, niin sanottiin että ihan varmasti saat, kyllä se oikea löytyy. Nyt 48 vuoden iässä voisin jo sanoa että en saanut, väärässä olivat :D
Sen että on oikeasti ruma tunnistaa vihaisesta reaktiosta. Ihmistä joka ei näytä niin pahalta kuin luulee saatetaan lohduttaa.
Kärsiminen on kiinni vain ja ainoastaan omasta asenteesta ja suhtautumistavasta.
Itse olen valittanut omasta painosta ja että pitäisi laihduttaa. Olen myös saanut tosi ilkeitä reaktioita. Mutta toisaalta olen myös saanut pudotettua painoa. Enkä todellakaan vaan yhtäkkiä puhu painosta, vaan aina ollut jonkun asian yhteydessä. En ymmärrä, miksi mulle suututaan, mutta toinen saa sanoa saman itsestään :/
Liittyy ulkonäköön, jonka vuoksi kommentoin myös.
Ehkä koska ulkonäöllä ei ole väliä ja valittaminen rasittaa. Valittaisit oikeista ongelmista tai menisit kauneusleikkaukseen.
Ja ihmiset on tosi pinnallisia, inhottaa tuosta asenteesta jankkaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihmiset on tosi pinnallisia, inhottaa tuosta asenteesta jankkaaminen.
Ei edellinen, vaan aiempi...
Samasta asiasta valittamista on raivostuttavaa kuunnella. Olen pannut välit poikki tällaisiin ihmisiin. En ole kenenkään roskakori enkä laskiämpäri.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä koska ulkonäöllä ei ole väliä ja valittaminen rasittaa. Valittaisit oikeista ongelmista tai menisit kauneusleikkaukseen.
Eikö sosiaalinen syrjäytyminen muka ole oikea ongelma? Ruma ei saa töitäkään joten leikkaukseen ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse valitin tuota asiaa nuorempana paljon eikä mulle kyllä kukaan vihaisesti reagoinut. Monet toki ei osaa sanoa siihen oikein mitään tai sanoo jotain lohduttavaa, koska mitäpä siihen muuta oikein voi sanoa. Esim. jos murehdin etten koskaan saa miestä koska olen ruma, niin sanottiin että ihan varmasti saat, kyllä se oikea löytyy. Nyt 48 vuoden iässä voisin jo sanoa että en saanut, väärässä olivat :D
Sen että on oikeasti ruma tunnistaa vihaisesta reaktiosta. Ihmistä joka ei näytä niin pahalta kuin luulee saatetaan lohduttaa.
Päinvastoin. Itseäni suututtaa omasta "rumuudestaan" valittava kaverini, joka on oikeasti tosi kaunis. Hän nyppii omia piirteitään peilin edessä ja valittaa kaikesta, esimerkiksi kasvojensa epäsymmetrisyydestä. Koska omat kasvoni ovat paljon epäsymmetrisemmät, koen sen jonkinlaisena minulle osoitettuna piikkinä. En jaksa kuunnella sitä, koska en tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Varmaan hän odottaa kehuja, mutta olen kehunut häntä vuosien varrella niin paljon etten usko että se enää auttaa. Ehkä hän haluaa että minäkin alkaisin haukkua itseäni, mutta en halua haukkua koska olen oikeasti ihan tyytyväinen ulkonäkööni vaikka olenkin paljon häntä rumempi.
Sama ärsytys nousee kun paljon minua hoikemmat valittavat "lihavuudestaan". Siihen on jotenkin vaan tosi vaikea suhtautua koska kun toinen valittaa olevansa läski, niin se on sama kuin hän sanoisi minulle että sinä sitten olet ihan saatanan läski.
Koska niillä on huono omatunto, koska itsekin arvottavat ihmisiä ulkonäön perusteella. Ihan päivänselvä asia.
Mutta onhan se julkeaa suuttua siitä, että joku sanoo olevansa ruma ja kärsivänsä siitä. Se sanotaan muka empaattisesti, mutta kyse on piilosadismista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä koska ulkonäöllä ei ole väliä ja valittaminen rasittaa. Valittaisit oikeista ongelmista tai menisit kauneusleikkaukseen.
Ulkonäöllä ei ole väliä? Elätkö tynnyrissä?
Olet epälooginen ap, jos sinulle sanotaan, että muuta asennettasi, sillä varmaan tarkoitetaan että älä valita.
Väitit muuttaneesi, jolloin miten kukaan voi enää suuttua, jos et enää valita sitä?
Järjestäkää joku Halloween-henkinen voimauttava kulkue.
Vihainen reaktio syntyy siitä epämukavuudesta, kun joku rikkoo yleistä narratiivia ja toteaa ikäviä totuuksia. Alkaa heräillä mielessä muitakin asioita, joista on jatkuvasti valehdellut itselleen ja muille.
Et kärsi rumuudestasi, vaan siitä, että vertaat itseäsi muihin. Miten he saavat asioita helpommalla ja enemmän.
Jos pystyt lopettamaan vertailun, niin mielialasi paranee. Vaikeaa se varmasti on, mutta haluaisit varmasti olla ehkä jopa muita onnellisempi?
Vierailija kirjoitti:
Vihainen reaktio syntyy siitä epämukavuudesta, kun joku rikkoo yleistä narratiivia ja toteaa ikäviä totuuksia. Alkaa heräillä mielessä muitakin asioita, joista on jatkuvasti valehdellut itselleen ja muille.
On tavallaan väärin kaataa harmi omasta rumuudesta muiden niskaan, koska kauniilla voi aivan hyvin olla jokin muu omaa menestymistä heikentävä ominaisuus.
Onko se ruman vastuulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihainen reaktio syntyy siitä epämukavuudesta, kun joku rikkoo yleistä narratiivia ja toteaa ikäviä totuuksia. Alkaa heräillä mielessä muitakin asioita, joista on jatkuvasti valehdellut itselleen ja muille.
On tavallaan väärin kaataa harmi omasta rumuudesta muiden niskaan, koska kauniilla voi aivan hyvin olla jokin muu omaa menestymistä heikentävä ominaisuus.
Onko se ruman vastuulla?
Jatkan vielä, että tai onko olo, joka siitä omasta heikkoudesta syntyy, ruman vastuulla?
Vierailija kirjoitti:
Et kärsi rumuudestasi, vaan siitä, että vertaat itseäsi muihin. Miten he saavat asioita helpommalla ja enemmän.
Jos pystyt lopettamaan vertailun, niin mielialasi paranee. Vaikeaa se varmasti on, mutta haluaisit varmasti olla ehkä jopa muita onnellisempi?
Höpö höpö, kaikki vertaavat kaikkia toisiinsa ulkonäön perusteella, ja ihmisiä kohdellaan eri tavalla heidän ulkonäkönsä perusteella.
Tuo on juuri sellaista ruman ihmisen gaslightingia, että uskotellaan hänelle, että vain hän vertaa itseään muihin, kun todellisuudessa myös muut vertaavat häntä muihin.
On myös jotenkin tyhmää valittaa omasta rumuudessaan menestystä heikentävänä asiana. Daa? Kuvittelitko jotain muuta sitten? Eikö sen pitäisi olla kaikille rumille jo tiedossa ja asia käsittelyssä tai käsitelty itsen kanssa jo?
Ei se ole kauniille mikään u l l a t u s.
Mitä siihen pitäisi sanoa?
Itse valitin tuota asiaa nuorempana paljon eikä mulle kyllä kukaan vihaisesti reagoinut. Monet toki ei osaa sanoa siihen oikein mitään tai sanoo jotain lohduttavaa, koska mitäpä siihen muuta oikein voi sanoa. Esim. jos murehdin etten koskaan saa miestä koska olen ruma, niin sanottiin että ihan varmasti saat, kyllä se oikea löytyy. Nyt 48 vuoden iässä voisin jo sanoa että en saanut, väärässä olivat :D