Lue keskustelun säännöt.
Jäänyt pelko parisuhteisiin
31.10.2022 |
Onko muita, joilla on jäänyt kammo parisuhteita kohtaan?
Itsellä on kaksi täysin epäonnistunutta sellaista takana, yhteensä 15v verran. Jäljelle jäi joo kaksi lasta, mutta ei oikeastaan mitään hyvää sanottavaa.
Ensimmäinen oli rankan henkisen väkivallan värittämä, kesti 13v ja tänä aikana syntyi lapset. Toiseen suhtauduin erittäin skeptisesti, keräilin luottamusta kovin ja se vaikuttikin hyvältä, oli molemminpuolista kunnioitusta ja rakkautta. Mieskin oli ensimmäistä kertaa rakastunut kuulemma. Lopulta opin luottamaan toiseen ja uskomaan niihin sanoihin. Teot kuitenkin puhuivat puolestaan ja mies jätti minut oman henkisen kyvyttömyyden vuoksi (lyhyehköt naissuhteet, jotka aina päättyvät ennen mitään vakavoitumista: minun osani tästä erosta oli se, ettei hän sittenkään halunnut minun elämäntilanteessani olevaa naista vaikka kovasti rakastikin).
Miehet lähestyvät minua aika paljon, vaikka yritän pysyä näkymättömissä. Varsinkin jos lähden ulos. Saatan nykyään ahdistua niin paljon lähestymisyrityksistä, että joudun poistumaan paikalta. Olen nähnyt myös painajaisia tilanteista, joissa joudun harrastamaan seksiä vasten tahtoani (tätä jouduin tekemään väkivaltaisen eksäni kanssa).
Pelit eivät arkeen vaikuta mitenkään, olen tosi tyytyväinen elämääni. Mutta myönnän, että olen alkanut aidosti pelkäämään miehiä :(
Kommentit (29)
En ihmettele, miehet satuilevat kaikenlaista alkuhuumassa, todellisuus on sitten ihan päinvastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten pelkään siis pahoinpitelyä tai kaltoinkohtelua missään muodossa, mykkäkouluja, marttyrisointia, sitä että minä kannattelen miestä vaikeiden tunteiden kanssa ja kukaan ei kannattele minua. Ja pelkään sitä, että olen nähnyt paljon vaivaa suhteemme eteen, priorisoinut, taipunut mutkille että kaikilla olisi hyvä. Ja sitten vaan taas todetaan, että oot ihan täydellinen mutta mä en halua nyt oikeastaan ite nyt panostaa suhteeseen :) Olen aika nuori, mutta pelkoreaktiot ovat yllättävän vahvoja. En tunne ketään, jolla olisi terve, rakastava ja kunnioittava suhde.
Lapset minulla on onneksi tehty. Ap
Minulla meni usko ja luotto parisuhteisiin ihan täysin exän myötä. Ikinä en ole rakastanut ketään kuten häntä ja hän kohteli lopulta minua todella huonosti ja epäreilusti. Ärsyttää kun olen ihmisenä sellainen joka haluaisi elää parisuhteessa niin että yhdessä rakennettaisiin yhteistä elämää mutta suhteet eivät vaan kestä enää.
Sisustin uuden kämpän itseni näköiseksi. Aiemmassa elin exän sisustusmakua kunnioittaen. Muutenkin vapauttavaa tajuta ettei tarvi antaa rutiinisti kerran viikossa. Rahaa menee vähän enemmän. Onni saapui uuden osoitteen myötä.
Jälleen miesviha aloitus. Naisissahan ei yhdessäkään ikinä ole petturuutta, narsismia tai muita vakavia psyykkisiä ongelmia. Aina se vika löytyy niistä miehistä. Niinpä niin, hohhoijaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen miesviha aloitus. Naisissahan ei yhdessäkään ikinä ole petturuutta, narsismia tai muita vakavia psyykkisiä ongelmia. Aina se vika löytyy niistä miehistä. Niinpä niin, hohhoijaa..
Tässä ketjussa puhutaan sellaisista miehistä, jotka ovat kohdelleet kumppaniaan huonosti ja ovat olleet kykenemättömiä panostamaan parisuhteeseen. Ketju ei ole yleistä miesvihaa, vaan huonoja miehiä kohdanneet naiset kertovat miksi eivät enää heidän takiaan uskalla parisuhteeseen. Samat asiat naisen tekemänä ovat yhtä tuomittavia ja omiaan aiheuttamaan miehissä epäluuloa naisia kohtaan. Kuspäitä on kummassakin sukupuolessa ja kaltoinkohdeltu uhri ei ole syyllinen toisen narsismiin tai psyykkisiin ongelmiin.
Ei tämä minusta miesvihaa ole puhua peloista, joita on jäänyt tultua kaltoinkohdelluksi. Itsellä ei niitä muita kokemuksia ole ja tuo aika kattaa lähes puolet elämästäni. Olin yllättynyt, että pystyin ensimmäisen suhteen jälkeen vielä muodostamaan uuden terveen suhteen (puhun omasta osuudestani, koska olisin voinut olla todella epävakaa sillä taustalla). Sen katastrofaalinen epäonnistuminen vei kuitenkin minulta lopun uskon ja rohkeuden, vaikka toki itsekin olisin toivonut parisuhdetta. Koen olevani enää turvassa yksin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niiiinn ymmärrän. Itsellä takana lasten isän ja pitkän suhteen jälkeen yksi alle vuoden suhde ja yksi 3 vuoden suhde. Molemmissa tapauksissa joka toinen viikonloppu isä poti niin suurta tuskaa erosta lapseensa että lopulta ero lapsesta otti niin koville ja huono omatunto erosta meni överiksi ja lapsi määräsi kaiken. Tämä lopulta rikkoi meidän suhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niiiinn ymmärrän. Itsellä takana lasten isän ja pitkän suhteen jälkeen yksi alle vuoden suhde ja yksi 3 vuoden suhde. Molemmissa tapauksissa joka toinen viikonloppu isä poti niin suurta tuskaa erosta lapseensa että lopulta ero lapsesta otti niin koville ja huono omatunto erosta meni överiksi ja lapsi määräsi kaiken. Tämä lopulta rikkoi meidän suhteen...
Mies oppi lopettaan aisurina olemisen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä jäänyt myös kammo parisuhteisiin ja tuohon tapaamieni miesten henkiseen kyvyttömyyteen ja kaltoinkohteluun. Jos joku vaikuttaa minusta kiinnostuneelta tai flirttailee, poistun myös paikalta ja jos tyyppi on joku tuttu, välttelen häntä kuin ruttoa. En halua mennä baareihin tai muihin ilmiselviin iskupaikkoihin, koska lähestyminen tuntuu epämiellyttävältä, kun en kuitenkaan halua seurustella ja yhdenillanjututkin ovat aika turhia eikä niistä iloiseksi tule.
Miehet, jotka eivät löydä kumppania, syyttäkää niitä toisia miehiä, jotka ovat aiheuttaneet naisille niin paljon mielipahaa, etteivät ne naiset enää edes halua tutustua kehenkään mieheen. Teissä ei ole vikaa välttämättä yhtään, osa naisista vaan ei uskalla enää pelata sitä rulettia kärsimyksen pelossa.
Kyllä se vika täytyy olla minussa, kun kuitenkin ulkoisesti komeammat miehet kelpaavat vielä ihan hyvin, vaikka kuinka traumoja olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaa ne naisetkin. Olen lesbo enkä uskalla enää päästää ketään lähelleni aiempien suhdekokemusteni takia.
Tämä ketju on järkyttävää luettavaa. Olen pahoillani teidän kaikkien kaltoinkohdeltujen puolesta.
Itse olen ollut kymmeniä vuosia saman miehen kanssa, ihan teinistä alkaen. Jos ero tulisi, en varmasti uskaltaisi uuteen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään pahalla kellekkään mutta tämä ketju hehkuu voimakkaasti "dark triad" termiä.
Googlesta lisää ja ikävä kyllä ei mitenkään uutta. Jaksamisia
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä minusta miesvihaa ole puhua peloista, joita on jäänyt tultua kaltoinkohdelluksi. Itsellä ei niitä muita kokemuksia ole ja tuo aika kattaa lähes puolet elämästäni. Olin yllättynyt, että pystyin ensimmäisen suhteen jälkeen vielä muodostamaan uuden terveen suhteen (puhun omasta osuudestani, koska olisin voinut olla todella epävakaa sillä taustalla). Sen katastrofaalinen epäonnistuminen vei kuitenkin minulta lopun uskon ja rohkeuden, vaikka toki itsekin olisin toivonut parisuhdetta. Koen olevani enää turvassa yksin. Ap
Olen kommentoija #1, takana neljä parisuhdetta, joissa alun ruusuiset lupaukset ovat pikkuhiljaa muuttuneet henkiseksi tai fyysiseksi väkivallaksi tai muuten kurjaksi paikaksi elää. Kommenttisi, ketjun #3 , on kuin minun kirjoittamani, sillä erotuksella, että lapsia ei ole. Hanskat on lyöty tiskiin, yksin on turvassa, vaikka se kirpaiseekin, jos muutoin olisi parisuhdeihminen. Äitini oli huonon suhteen ja eron jälkeen yli 30v sinkku aina kuolemaansa asti, hänelle todella riitti kaltoinkohtelu.
Et tunne ketään, jolla olisi terve, rakastava ja kunnioittava suhde.. Apua. Tunnetko ylipäänsä yhtään ketään vai oikeasti ketään tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä jäänyt myös kammo parisuhteisiin ja tuohon tapaamieni miesten henkiseen kyvyttömyyteen ja kaltoinkohteluun. Jos joku vaikuttaa minusta kiinnostuneelta tai flirttailee, poistun myös paikalta ja jos tyyppi on joku tuttu, välttelen häntä kuin ruttoa. En halua mennä baareihin tai muihin ilmiselviin iskupaikkoihin, koska lähestyminen tuntuu epämiellyttävältä, kun en kuitenkaan halua seurustella ja yhdenillanjututkin ovat aika turhia eikä niistä iloiseksi tule.
Miehet, jotka eivät löydä kumppania, syyttäkää niitä toisia miehiä, jotka ovat aiheuttaneet naisille niin paljon mielipahaa, etteivät ne naiset enää edes halua tutustua kehenkään mieheen. Teissä ei ole vikaa välttämättä yhtään, osa naisista vaan ei uskalla enää pelata sitä rulettia kärsimyksen pelossa.Kyllä se vika täytyy olla minussa, kun kuitenkin ulkoisesti komeammat miehet kelpaavat vielä ihan hyvin, vaikka kuinka traumoja olisikin.
Oot oikeassa. On naisia jotka hakee pakkomielteisesti miestä joka EI tod. oo tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Et tunne ketään, jolla olisi terve, rakastava ja kunnioittava suhde.. Apua. Tunnetko ylipäänsä yhtään ketään vai oikeasti ketään tuollaista?
Mun kaveri eli paperilla täydellisessä suhteessa. Mä ainoastaan tiesin parin ongelmista.
Tuntuu, että olen henkisesti aivan poikki siitä suhteesta ja huonoista kokemuksista. Siinä oli aivan järkyttävää henkistä väkivaltaa. Olen aika shokissa, miten en silloin sitä huomannut tai ymmärtänyt. Erosta 4,5 vuotta, ja tapahtumat palaa edelleen mieleen, viime aikoina pelottavan usein.
Olen kuitenkin nyt jo aivan eri ihminen kuin exän kanssa. Olen tullut pitkän matkan mutta ajatus uudesta suhteesta vähän väsyttää, vaikka samalla se toki houkuttaakin. Haluaisin uuden suhteen, mutta en tiedä riittääkö voimavarat. Toki uutta potentiaalista kumppaniakaan ei ole vielä näköpiirissäkään.
Itsellä jäänyt myös kammo parisuhteisiin ja tuohon tapaamieni miesten henkiseen kyvyttömyyteen ja kaltoinkohteluun. Jos joku vaikuttaa minusta kiinnostuneelta tai flirttailee, poistun myös paikalta ja jos tyyppi on joku tuttu, välttelen häntä kuin ruttoa. En halua mennä baareihin tai muihin ilmiselviin iskupaikkoihin, koska lähestyminen tuntuu epämiellyttävältä, kun en kuitenkaan halua seurustella ja yhdenillanjututkin ovat aika turhia eikä niistä iloiseksi tule.
Miehet, jotka eivät löydä kumppania, syyttäkää niitä toisia miehiä, jotka ovat aiheuttaneet naisille niin paljon mielipahaa, etteivät ne naiset enää edes halua tutustua kehenkään mieheen. Teissä ei ole vikaa välttämättä yhtään, osa naisista vaan ei uskalla enää pelata sitä rulettia kärsimyksen pelossa.