Näen silloin tällöin sivusilmällä, miten kissa kävelee ohitseni

Voin minäkin kuvitella selkeästi sen tunteen, kun kissa hyppää sänkyyn kanssani ja tassuttelee pitkin poikin. Kissa on lähtenyt vuosia sitten.

Kissalla on 9 henkeä.

Se tulee moikkaamaan. Kissat menee jänniin paikkoihin, myös kuoleman jälkeen. Taitavia piiloutumaan ja vaanimaan.

Mulla on sama juttu. Näen sivusilmällä että kissa tai joku sellainen menee nopeasti siinä sivusta.

Oikeasti kissa on ihan eri huoneessa eikä lähelläkään.

En tiedä mikä tämä juttu on.

Väsyneenä näen itsekin varjoja. Ja joskus herään siihen että kissa rappaa laatikkoa.

Luulen että riittää jo tuttavien luonakin näkemäni saamaan aikaan jotenkin kuvan että kissa nyt tuossa.

Välillä säpsähtelen väsyneenä ihan olemattomia, tosin johtuu siitä että tänäänkin näin hiiren. Sitten liikaväsyneenä niitä näkee silmäkulmastaan, tai jonkun varjon ja yhdistää ne hiireen.

Niitä kun täällä, tai nyt välikatossa, oikeasti on.

Semmosia ne kissat on, arvostelee meitä vielä haudankin takaa.

Olisiko aika mennä kaihileikkaukseen. 

Kun koira kuoli, n. vuoden verran kuulin välillä kynsien rapinaa parketilla ja vesikupin lotkotusta.

Mä tunnen vieläkin joskus kissani keräyksen korvanjuuressa. Aikaa on vuosia jo, kun jouduin lopettamaan rakkaan lemmikin.

Vierailija kirjoitti:

Voin minäkin kuvitella selkeästi sen tunteen, kun kissa hyppää sänkyyn kanssani ja tassuttelee pitkin poikin. Kissa on lähtenyt vuosia sitten.

Enkä edelleenkään pysty hyväksymään sitä. Ihan hirveä ikävä. Kissa oli ainutlaatuinen minulle, sen kanssa kasvoin lapsesta aikuiseksi ja tunsin sen luonteen läpikotaisin. Maailman paras kissa, komea kollini. 💗💗

Siinä vaiheessa kun alat kompastella pari vuotta sitten kuolleen kissan jaloissa vipellyksiin niin on syytä huolestua.