Lue keskustelun säännöt.
En oikein tiedä mitä elämällään tekisi (alle 30v.) Kaikki ovet on avoinna mutta mikään ei sytytä.
30.10.2022 |
Olen varmaan outo mutta minua ei vain kiinnosta tavoitella mitään.
Asun yksiössä, on pari ammattia, miestä eikä lapsia ole. Kaikki olisi avoinna jos vain haluan mennä jotain kohti.
Mikään ei vain saa minua liikkeelle.
Hyvä jos jaksan mitään arkisia asioita. Harrastuksia ei ole mutta ajattelin huonon suhteen jälkeen nyt kun pääsin eroon niin alkaa uimaan.
Muuta mielen päällä ei ole. Ei ole päämäärää, ei minkäänlaista.
Yksinkertaisesti mikään ei kiinnosta. Jätin vakityönikin.
Tässä odottelen, että saisin kipinää jostain. Elän uutta elämää mutta olen ihan pihalla mitä tässä pitäisi tehdä.
Kommentit (17)
Laita kaikki ovet nyt kiinni. Sen jälkeen avaa ovi josta haluat mennä ja tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko masentunut? Jos oikeasti mikään ei nappaa, niin ei kuulosta terveeltä. Voiko johtua huonosta suhteesta? Lytättiinkö sinua? Suretko vanhan suhteen loppumista?
Voihan olla että uusi elämä vain jännittää ja kun siihen pikkuhiljaa tottuu, niin alkaa taas asiat kiinnostamaan ja valkenemaan mitä haluaa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan samanlainen 30v mies :D Jotenkin kaikki tuntuu vähän turhalta. Olen jo hetken vaan treenannut ja samoillut luonnossa yksikseni :D
Kyllä, elämä tuntuu aika merkityksettömältä. Tavallaan taas ei. On kai jokin kriisin paikka meneillään, yrittää kovasti pohtia elämää itsessään ja miten sitä haluaisi elää.
Ehkä tälle pitää antaa aikaa, toisaalta pelkään, että elämä lipuu ohi. Vois itsekin mennä metsään. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut? Jos oikeasti mikään ei nappaa, niin ei kuulosta terveeltä. Voiko johtua huonosta suhteesta? Lytättiinkö sinua? Suretko vanhan suhteen loppumista?
Voihan olla että uusi elämä vain jännittää ja kun siihen pikkuhiljaa tottuu, niin alkaa taas asiat kiinnostamaan ja valkenemaan mitä haluaa. Tsemppiä!
Juu. Se perinteinen.
Kaikki oli ihanaa ja jännittävää, sitten tuli mieheltä mielialan vaihteluita ja haukkuja. Sitä pyysi anteeksi vaikka ei olisi tarvinnutkaan. Sitten lopulta vain alituista henkistä murjomista ja välillä fyysistä.
Oli sellainen tunteiden kirjo koko homma alusta loppuun, että annan itseni toipua rauhassa.
Kyllä siinä meni itselläni jotain rikki. Toivottavasti korjaannun.
Kiitos, samoin.
Ap
Sinulle voisi tehdä hyvää saada hetkeksi keskittyä johonkin muuhun kuin omaan itseesi ja tunteisiisi. Olisiko jotain luontevaa tapaa auttaa muita? Vanhaa sukulaista, stressaantunutta ystävää, vapaaehtoistyötä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhassa intialaisessa viisaudessa sanotaan että jos haluaa vain pysyä paikallaan hauta on ainoa vaihtoehto.
Älä tee mitään. Et ole kenellekään etkä maailmalle velkaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40 ja toivon, että en olisi käyttänyt viimeistä 10 vuotta jonkin tavoitteluun. Turhaa. Nyt en halua mitään.
Sama!!
Olen yrittänyt innostua eri asioista ja harrastuksista mutta mikään ei nappaa. Tai oikeastaan on vain yksi asia jota haluan tehdä mutta en siten että se olisi ammatti tai tulon lähde. En halua myydä osaamistani en ainakaan missään somessa olla esillä.
Kaipaan ehkä yhteisöllisyyttä ja sometonta maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulle voisi tehdä hyvää saada hetkeksi keskittyä johonkin muuhun kuin omaan itseesi ja tunteisiisi. Olisiko jotain luontevaa tapaa auttaa muita? Vanhaa sukulaista, stressaantunutta ystävää, vapaaehtoistyötä..?
Olen nimenomaan vältellyt omia tunteita pitkän aikaa. Nimenomaan siksi etten aiheuttaisi liialla tunteellisuudella konflikteja ja väkivallan uhkaa.
Lisäksi olen auttanut ja auttanut, pakostakin. Olen myös työssä jossa palvelen ja pidän huolta toisista.
Jätin tosin paikan mutta edelleen teen keikkatyötä.
Joten minähän nyt tunteilen ja tunnen niin paljon kun sielu sietää. Jaksa aina vaan miettiä muita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita kaikki ovet nyt kiinni. Sen jälkeen avaa ovi josta haluat mennä ja tulla.
Niin olen tavallaan tehnyt.
Kaikki on tavallaan poissa. Jätin kaiken.
Nyt makaan yksiössäni ja mietin, että mistä aloittaisi.
Teen vähän töitä silloin tällöin ja taidan vaan olla.
Ei oikein ole mitään tahtoa ja halua mihinkään. En tarvitse muuta kuin rahaa elämiseen, siksi vähän töitäkin pitää tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samaa. Tosin mielenkiintoista tekemistä ja osittain "pakollistakin" tekemistä olisi, mutta tosi vaikea olla kiinnostunut joko pitkäaikaisesti tai löytää jaksamista. Päämäärätöntä elämää vailla tavoitteita elin n.24-vuotiaaksi saakka. Viimeisinä vuosina olen keksinyt tavoitteita, mutta kipuilen sen kanssa, ovetko ne lopulta merkityksellisiä.
Loppupeleissä kaikki tuntuu aika turhalta, koska annan ehkä liikaa painoarvoa tulevaisuuden epävarmuudelle. Koen samalla olevani "myöhässä" asioiden kanssa ja toisaalta elämää on vielä paljon edessäpäin.
Olen viimeisen vuoden verran tuskaillut tätä maailmaa, ihmiskuntaa ja sitä että lopulta en tule tietämään oikeastaan mistään paljon mitään. Monet asiat jotka tuntui ennen merkityksellisiltä, eivät sitä enää ole. Tähän vaikuttanee suhtautumiseni kuluttamiseen.
Koska mitään akuuttia kriisiä ei ole ja mielenterveys alkaa vihdoin olla hyvällä mallillaan, tuntuu elämä ehkä tyhjältä. Tämä saattaa kuulostaa oudolta ulkopuoliselle, mutta olen vaan tottunut elämään kriisistä toiseen. Joskus kaipaan sitä, kun elämä oli kaaoottista ja päivästä toiseen selviämistä.
Samalla, kun olen vähentänyt kaaosta ympärilläni, on pakollinen päivittäinen tekeminen vähentynyt ja mulla on aikaa vaan olla. En koe kaipaavani mitään erityisemmin, elämäni on hyvää näin. Siksi tuntuu hieman oudolta tavoitella parempaa työtä ja isompaa palkkaa (vaikka sitä teenkin ja siihen suuntaan menen). Olen myös huomannut, että sosiaalisuus kuormittaa minua enemmän kuin ennen ja kaipaan paljon aikaa vaan olla. Tavallaan poden huonoa omatuntoa siitäkin, koska pelkään katuvani asioita myöhemmin.
ei tarvitse nostaa... ylös... mitään
Jos alkaisit harrastaa vaikkapa heraldiikkaa?
Oon ihan samanlainen 30v mies :D Jotenkin kaikki tuntuu vähän turhalta. Olen jo hetken vaan treenannut ja samoillut luonnossa yksikseni :D