Remppa vs design

Mietin täällä sellaista, että moni remppaa asuntoaan ulkonäkösyistä, vaikkei välttämättä tarvitsisi. Tällä tarkoitan, että vaihdetaan lattiamateriaaleja, tapetteja, keittiöitä, vaikka vanhat ovat _siistit ja hyväkuntoiset_, muoti vaan ajanut ohi 15v vanhoista. Käytetään esim. 30 000 euroa näihin.

Rempan jälkeen täytetään tila uusilla huonekaluilla, jotka pyritään saamaan mahdollisimman halvalla. Eli suurin osa ostetaan Askosta, Ikeasta, Stemmasta, jotkut vanhemmat löydetään käytettynä, onnekkaimmilla on vanhoja huonekaluja perittynä. Nämä huonekalut ja koriste-esineet on uusittava 5-10v päästä, koska sitten ne ovat jo noloja vanhanaikaisuudessaan, mikäänhän ei ole niin noloa kuin eilispäivän muoti.

Mitä jos tyytyisi vanhoihin kohtuukuntoisiin pintoihin ja käyttäisi sen 30 000€ desighuonekaluihin ja taiteeseen? Siis ostaisi muutaman tonnin lamppuja, tauluja, aitoja mattoja, nojatuoleja, pari patsasta jne.. Koko huusholli olisi paljon paljon Paljon fiksumman oloinen! Ja mikä parasta, ne voi muuttaessa ottaa mukaan, eikä niissä muutu muoti ollenkaan samalla tavalla. Yksi näkökulma on myös, että vuosikymmenten saatossa niiden arvo yleensä nousee, toisin kuin rempattujen seinien arvo vuosikymmenten saatossa laskee. Myöskään myyntiin remppaaminen harvoin kannattaa.

Juu ja en puhunut tässä ns pommikuntoisista kämpistä.

Nuorisonkin, joka mutta ekaa kertaa omaan kannattaisi hyödyntää lahjoitushuonekaluja ja säästää Ikea-rahat vaikka Aallon valaisimeen 🙂

Moni haluaa asua fiksusti, mutta luulee fiksun huushollin tarkoittavan uusia pintoja ja pintamuodinmukaista (halpa)sisustusta. Minusta asia ei mene niin. Parasta tietenkin, jos on varaa uusiin pintoihin ja designhuonekaluihin. Harvalla on. Toki tarviiko kumpaakaan, uusia pintoja tai designia? Mut se onkin jo toinen juttu 😁