Missä menee omana itsenään kelpaamisen ja terveen kritiikin välinen raja parisuhteessa
Kysymys otsikossa. Esimerkkejä haen omasta sekä ystävieni parisuhteista, kummasta teistä on kyse: siitä, ettei toinen kelpaa omana itsenään (halu muuttaa toista) vai terveestä kritiikistä. i) pahanhajuinen hengitys, ii) viehättävä tyyli, mutta rikkinäiset ja rispaantuneet vaatteet (puoliso ei suostu hankkimaan ehjiä/siistejä tilalle), iii) puhelinriippuvuus ja iv) liika pelaaminen. Mielestäni 3 ensimmäisestä kohdasta saa sanoa, sillä ne eivät liity ihmiseen itseensä tai hänen luonteeseensa. Pelaaminen puolestaan liittyy kiinnostuksen kohteisiin ja jos pelaava puoliso häiritsee sietämättömän paljon, silloin pitää vaihtaa puolisoon kuka ei pelaa.
Kommentit (25)
No siis kaikesta pitää pystyä keskustelemaan ja pohtimaan voiko tilannetta muuttaa. Pahanhajuiseen hengitykseen on saatavilla apuja, vaatteiden suhteen pääasia on, että ne ovat tilanteeseen jotenkin sopivat. Puhelimella roikkuminen voi olla pois ihmissuhteista, samoin pelaaminen. Ei se, että on oma itsensä, tarkoita etteikö voisi pyrkiä miellyttämään kumppaniaan. Tärkeää vaan on, että joudu tinkimään sellaisista perustavaa laatua olevista periaateasioista.
Mutta itsekin kipuilen kyllä asian kanssa. Miehessäni on joitain piirteitä, jotka ärsyttävät minua suunnattomasti. Osa sellaisia, joille olisi ihan helppo tehdä jotain. Mutta missä se raja menee, ettei yritä muuttaa toista sinänsä mutta kuitenkin kertoo omista tarpeistaan.
Ihmisestä kiinni. Toinen hyväksyy enemmän versus naapurin Sinikka jolta lentää pienestä rikkeestä ukko ulos.
Parisuhde palavereita ois hyvä pitää. Viikon aikana voidaan käydä läpi onnistumisia ja kompastumisia. Kumpikin saa listata risut&ruusut. Haiseva hengitys menee siinä samalla. Valitettavasti jotkut näkee palaveroinnin ajanhaaskuuna. Sille ei vaan voi mitään..
Vierailija kirjoitti:
No siis kaikesta pitää pystyä keskustelemaan ja pohtimaan voiko tilannetta muuttaa. Pahanhajuiseen hengitykseen on saatavilla apuja, vaatteiden suhteen pääasia on, että ne ovat tilanteeseen jotenkin sopivat. Puhelimella roikkuminen voi olla pois ihmissuhteista, samoin pelaaminen. Ei se, että on oma itsensä, tarkoita etteikö voisi pyrkiä miellyttämään kumppaniaan. Tärkeää vaan on, että joudu tinkimään sellaisista perustavaa laatua olevista periaateasioista.
Mutta itsekin kipuilen kyllä asian kanssa. Miehessäni on joitain piirteitä, jotka ärsyttävät minua suunnattomasti. Osa sellaisia, joille olisi ihan helppo tehdä jotain. Mutta missä se raja menee, ettei yritä muuttaa toista sinänsä mutta kuitenkin kertoo omista tarpeistaan.
Minullakin on aivan ihana puoliso kuka monella oikeasti merkityksellisellä tavalla on ihan unelmakumppani. Poden kuitenkin huonoa omatuntoa siitä, että hänellä on juurikin useampia pieniä tapoja mitkä ärsyttävät suuresti ja saattavat jopa hävettää. Olen itse liiankin itsetietoinen enkä pidä sitä kovin hyvänä asiana, mutta mieheni on joskus jopa liiankin epäitsetietoinen itsestään :/ Esimerkkinä juurikin pahanhajuinen hengitys tai todella huonossa ryhdissä röhnöttäminen tilanteesta riippuen. Hän saattaa myös joulupöydässä istua koko illan puhelimella passiivisesti samalla, kun muut aktiivisesti osallistuvat keskusteluun. Rakastan kyllä häntä silti, mutta en voi sille mitään että mietin mitä muut asiasta ajattelevat ja häiritsee se minua itseänikin. Pahinta tässä on se, että hän ei koskaan kommentoi minusta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis kaikesta pitää pystyä keskustelemaan ja pohtimaan voiko tilannetta muuttaa. Pahanhajuiseen hengitykseen on saatavilla apuja, vaatteiden suhteen pääasia on, että ne ovat tilanteeseen jotenkin sopivat. Puhelimella roikkuminen voi olla pois ihmissuhteista, samoin pelaaminen. Ei se, että on oma itsensä, tarkoita etteikö voisi pyrkiä miellyttämään kumppaniaan. Tärkeää vaan on, että joudu tinkimään sellaisista perustavaa laatua olevista periaateasioista.
Mutta itsekin kipuilen kyllä asian kanssa. Miehessäni on joitain piirteitä, jotka ärsyttävät minua suunnattomasti. Osa sellaisia, joille olisi ihan helppo tehdä jotain. Mutta missä se raja menee, ettei yritä muuttaa toista sinänsä mutta kuitenkin kertoo omista tarpeistaan.
Minullakin on aivan ihana puoliso kuka monella oikeasti merkityksellisellä tavalla on ihan unelmakumppani. Poden kuitenkin huonoa omatuntoa siitä, että hänellä on juurikin useampia pieniä tapoja mitkä ärsyttävät suuresti ja saattavat jopa hävettää. Olen itse liiankin itsetietoinen enkä pidä sitä kovin hyvänä asiana, mutta mieheni on joskus jopa liiankin epäitsetietoinen itsestään :/ Esimerkkinä juurikin pahanhajuinen hengitys tai todella huonossa ryhdissä röhnöttäminen tilanteesta riippuen. Hän saattaa myös joulupöydässä istua koko illan puhelimella passiivisesti samalla, kun muut aktiivisesti osallistuvat keskusteluun. Rakastan kyllä häntä silti, mutta en voi sille mitään että mietin mitä muut asiasta ajattelevat ja häiritsee se minua itseänikin. Pahinta tässä on se, että hän ei koskaan kommentoi minusta mitään.
Joo, omalla miehelläni on rasittavia tapoja huokailla, köhiä kurkkuaan, jnejne pitää pientä ääntä lähes koko ajan. Se on niin raskasta välillä kuunnella.
Minä en kestä kuunnella kun toinen maiskuttelee syödessään!
Vierailija kirjoitti:
Minä en kestä kuunnella kun toinen maiskuttelee syödessään!
Kyllä! Oma mieheni ei maiskuttele, mutta pitää haarukkaa ja veistä käsissään vähän kuin lapsi joka opettelee vasta syömään välineillä :D Nykyään otetaan ehkä vähän liiankin vakavasti kaikki omaan puolisoon kohdistuva ärsytys. Täällä, kun kysyy mistä vaan kehotetaan heti "päästämään ukko vapaille laitumille", jos valittaa mistä tahansa ihan aiheellisestakin asiasta, kuten huonosta hygieniasta. On ihan normaalia, että omassa puolisossa jokin ärsyttää ja jopa hävettää, kunhan puolisoaan ei yleisesti ottaen häpeä. Omalla puolisollani suurin osa kiusallisista tavoista tulee tosin esille juuri sosiaalisissa tilanteissa missä on muita ihmisiä sosiaalisen ahdistuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde palavereita ois hyvä pitää. Viikon aikana voidaan käydä läpi onnistumisia ja kompastumisia. Kumpikin saa listata risut&ruusut. Haiseva hengitys menee siinä samalla. Valitettavasti jotkut näkee palaveroinnin ajanhaaskuuna. Sille ei vaan voi mitään..
Tämä on hyvä idea! Kummatkin voisi sanoa mikä toisessa ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde palavereita ois hyvä pitää. Viikon aikana voidaan käydä läpi onnistumisia ja kompastumisia. Kumpikin saa listata risut&ruusut. Haiseva hengitys menee siinä samalla. Valitettavasti jotkut näkee palaveroinnin ajanhaaskuuna. Sille ei vaan voi mitään..
Tämä olisi täydellinen painajainainen ja varma merkki, ettei suhde tule kestämään.
N53, saman miehen kanssa ilma palavereja jo 25 vuotta.
Palautetta voi antaa toisen käytöksestä. Esim. "Olet niin paljon puhelimella, että meidän välinen yhteys kärsii siitä." Jotta parisuhde toimisi, olisi kummankin hyvä pyrkiä pitämään siitä huolta ja huomioimaan toisen tunteita ja tarpeita. Ketään ei kuitenkaan voi muuttaa eli jos palaute ei johda mihinkään, on joko hyväksyttävä toisessa ne epämieluisat piirteet tai lähdettävä itse menemään.
Palautetta voi antaa rakentavasti ja lempeästi tai sitten voi kritisoida, nalkuttaa ja ivata. Jälkimmäinen ainoastaan rikkoo suhdetta ja puolison itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Palautetta voi antaa rakentavasti ja lempeästi tai sitten voi kritisoida, nalkuttaa ja ivata. Jälkimmäinen ainoastaan rikkoo suhdetta ja puolison itsetuntoa.
Myönnän, että itselläni olisi tässä tsemppaamisen varaa! AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis kaikesta pitää pystyä keskustelemaan ja pohtimaan voiko tilannetta muuttaa. Pahanhajuiseen hengitykseen on saatavilla apuja, vaatteiden suhteen pääasia on, että ne ovat tilanteeseen jotenkin sopivat. Puhelimella roikkuminen voi olla pois ihmissuhteista, samoin pelaaminen. Ei se, että on oma itsensä, tarkoita etteikö voisi pyrkiä miellyttämään kumppaniaan. Tärkeää vaan on, että joudu tinkimään sellaisista perustavaa laatua olevista periaateasioista.
Mutta itsekin kipuilen kyllä asian kanssa. Miehessäni on joitain piirteitä, jotka ärsyttävät minua suunnattomasti. Osa sellaisia, joille olisi ihan helppo tehdä jotain. Mutta missä se raja menee, ettei yritä muuttaa toista sinänsä mutta kuitenkin kertoo omista tarpeistaan.
Minullakin on aivan ihana puoliso kuka monella oikeasti merkityksellisellä tavalla on ihan unelmakumppani. Poden kuitenkin huonoa omatuntoa siitä, että hänellä on juurikin useampia pieniä tapoja mitkä ärsyttävät suuresti ja saattavat jopa hävettää. Olen itse liiankin itsetietoinen enkä pidä sitä kovin hyvänä asiana, mutta mieheni on joskus jopa liiankin epäitsetietoinen itsestään :/ Esimerkkinä juurikin pahanhajuinen hengitys tai todella huonossa ryhdissä röhnöttäminen tilanteesta riippuen. Hän saattaa myös joulupöydässä istua koko illan puhelimella passiivisesti samalla, kun muut aktiivisesti osallistuvat keskusteluun. Rakastan kyllä häntä silti, mutta en voi sille mitään että mietin mitä muut asiasta ajattelevat ja häiritsee se minua itseänikin. Pahinta tässä on se, että hän ei koskaan kommentoi minusta mitään.
Amazonista saa couples cards:eja kohtuu hintaan. Niiden turvin pääsee nätisti kommentoimaan molempien huonoista puolista. Ilmoita kummalleki sopiva aika ja laita pöydälle kynttilä. Taustamusaksi loungemusaa tuubista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis kaikesta pitää pystyä keskustelemaan ja pohtimaan voiko tilannetta muuttaa. Pahanhajuiseen hengitykseen on saatavilla apuja, vaatteiden suhteen pääasia on, että ne ovat tilanteeseen jotenkin sopivat. Puhelimella roikkuminen voi olla pois ihmissuhteista, samoin pelaaminen. Ei se, että on oma itsensä, tarkoita etteikö voisi pyrkiä miellyttämään kumppaniaan. Tärkeää vaan on, että joudu tinkimään sellaisista perustavaa laatua olevista periaateasioista.
Mutta itsekin kipuilen kyllä asian kanssa. Miehessäni on joitain piirteitä, jotka ärsyttävät minua suunnattomasti. Osa sellaisia, joille olisi ihan helppo tehdä jotain. Mutta missä se raja menee, ettei yritä muuttaa toista sinänsä mutta kuitenkin kertoo omista tarpeistaan.
Minullakin on aivan ihana puoliso kuka monella oikeasti merkityksellisellä tavalla on ihan unelmakumppani. Poden kuitenkin huonoa omatuntoa siitä, että hänellä on juurikin useampia pieniä tapoja mitkä ärsyttävät suuresti ja saattavat jopa hävettää. Olen itse liiankin itsetietoinen enkä pidä sitä kovin hyvänä asiana, mutta mieheni on joskus jopa liiankin epäitsetietoinen itsestään :/ Esimerkkinä juurikin pahanhajuinen hengitys tai todella huonossa ryhdissä röhnöttäminen tilanteesta riippuen. Hän saattaa myös joulupöydässä istua koko illan puhelimella passiivisesti samalla, kun muut aktiivisesti osallistuvat keskusteluun. Rakastan kyllä häntä silti, mutta en voi sille mitään että mietin mitä muut asiasta ajattelevat ja häiritsee se minua itseänikin. Pahinta tässä on se, että hän ei koskaan kommentoi minusta mitään.
Amazonista saa couples cards:eja kohtuu hintaan. Niiden turvin pääsee nätisti kommentoimaan molempien huonoista puolista. Ilmoita kummalleki sopiva aika ja laita pöydälle kynttilä. Taustamusaksi loungemusaa tuubista.
Tämä oli hyvä. :D
Miksi pitää vaihtaa toiseen. On muitakin vaihtoehtoja ellei ole läheisriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää vaihtaa toiseen. On muitakin vaihtoehtoja ellei ole läheisriippuvainen.
En ymmärrä? Ai mitä miksi pitää vaihtaa toiseen? Koko keskustelun pointti olikin siinä, että ihan jokaisesta pikku jutusta ei välttämättä ole fiksua vaihtaa puolisoa, sillä täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.
Tervettä kritiikkiä on kohdistaa kritiikkiä juurikin sellaisiin asioihin minkä voisi ajatella häiritsevän ketä tahansa, kuten päälle puhuminen, huono hengitys, myöhästely, riippuvuudet, epähygieenisyys ja yleinen epäsiisteys/nuhjuisuus. Yleisesti ulkonäöstä valittaminen/ärsyyntyminen koskee kuitenkin eri tavalla ihmisen kokonaisvaltaiseen olemukseen, eli jos toisen kaljuus tai ylipaino häiritsee tai aiheuttaa häpeää, ei kyseessä ole selvästikään oikea partneri juuri sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Tervettä kritiikkiä on kohdistaa kritiikkiä juurikin sellaisiin asioihin minkä voisi ajatella häiritsevän ketä tahansa, kuten päälle puhuminen, huono hengitys, myöhästely, riippuvuudet, epähygieenisyys ja yleinen epäsiisteys/nuhjuisuus. Yleisesti ulkonäöstä valittaminen/ärsyyntyminen koskee kuitenkin eri tavalla ihmisen kokonaisvaltaiseen olemukseen, eli jos toisen kaljuus tai ylipaino häiritsee tai aiheuttaa häpeää, ei kyseessä ole selvästikään oikea partneri juuri sinulle.
Toisaalta, jos pienikin myöhästely saa raivon partaalle, kannattaa valita partneri kuka on yleensä ajoissa. Vaikka myöhästely ei olisi massiivinen turn-off on siitä mielestäni ihan oikeutettua huomauttaa mikäli toinen ei lainkaan ymmärrä sen vaikutuksia muihin ihmisiin. Samoin muuten kultaista ja ihanaa tyyppiä saa muistuttaa lempeästi hygieniasta tai pyytää olemaan puhumatta muiden päälle mikäli hermostuneena niin monesti tuppaa tekemään. Ihmisiä tässä ollaan kaikki.
Kyse on ennen kaikkea kokonaisuudesta. Jos toisessa kaikki pännii niin silloin vaihtoon. Toisaalta, jos häiritsevät jutut ovat mittakaavaltaan pieniä, en itse haluaisi että mahdollinen elämäni rakkaus dumppaisi minut sen takia etten esimerkiksi itse ole tietoinen pahanhajuisesta hengityksestäni.