Eropäätös
Olen päättänyt, että pitkällä aikavälillä oikea päätös on erota. En mene detaileihin, mutta toinen ei halua yhteistä päätöstä asiasta joten minun on siis jätettävä hänet.
Ikää on yli kolmekymmentä vuotta ja yhdessäoloa siitä huomattava osa.
Edessä on hirveästi pettymystä, tyhjyyttä, surua, vihaa, mutta myös epäuskoa, miten on mahdollista että näin kävi?
Olisin halunnut ett päätös olisi yhteinen, suuntaan tai toiseen. Mutta toinen jatkaisi tätä jännitteistä kulissia- jossa ei ole edes ystävyyden rippeitäkään - eikä kumpikaan voi olla oma itsensä - mieluummin kuin selkeästi eroaisi tai menisimme korjaamaan asioita.
Siis päätös jää minulle ja koska toinen ei sitoudu viemään asioita parempaan suuntaan vaan ainoastaan minun pitäisi muuttua, niin olen päättänyt, että eroamme.
jätän siis hänet tänään. Ei auta mikään
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Sama homma takana.
Oliko teillä lapsia mukana kuvioissa? Niiden etu on se mikä tässä eniten painaa päälle. Ei ole hyvä nähdä jännitteistä ilmapiiriä päivästä toiseen, toki en oikeasti haluaisi lapsille erokokemusta.
Huonosta vaihtoehdoista valitsen vähemmän huonon.
Kyllä oli lapset mukana ja he tiesivät, että asiat on pielessä. Silti mietin eroa reilu pari vuotta ennen kuin etenin. Koko miettimisen ajan yritin kaikkeni, mutta exää ei kiinnostanut. Oikeastaan nauroi ja pilkkasi, kun yritin puhua. Hävettää ihan mitä siedin.
Sama homma takana.