Olen tajunnut olevani oikeasti todella hyvä ja kiltti ihminen kun olen niin monta
ihmistä tavannut vuosien varrella. Suurin osa ihmisistä on ilkeitä, omahyväisiä ja toisista pahaa puhuvia. Jopa nämä jotka ensin vaikuttavat hyviltä ja mukavilta paljastuvat itserakkaiksi ja oman edun tavoittelijoiksi. Esim. puhuin naisen kanssa joka oli ollut omaishoitajana vuosia ja se paasasi kuinka HÄN on hoitanut niin ja niin monta vuotta ja mitä se on vaatinut ja blaa blaa blaa. Pääasia oli kuinka hyvä ihminen hän oli. Meni maku hänestäkin. Olisin pitänyt arvossa, mutta kun näki sen omahyväisyyden, laski pisteet.
Sitten nämä jotka silmät kyynelehtien kertovat kuinka ei halua perintöä ja kun aletaan raivaamaan vanhoja tavaroita ja kysyy voisko ottaa tämän vanhan kukkaruukun itselle, silmät alkaa kiilumaan ahneudesta ja näkee kuinka päässä raksuttaa saako tuo jotain arvokasta.
Surullista.
En ole ikinä tavannut yhtään mukavaa todella hyväksi ja kiltiksi ihmiseksi itseään kokevaa. Ikinä.